Teotihuacan: City of Gods

Teotihuacan: City of Gods on vuoden 2018 lopulla ilmestynyt Daniele Tascinin (Tzolk’n, The Voyages of Marco Polo) suunnittelema Teotihuacanin kaupunkiin sijoittuva pistesalaattipeli.

Peliä pelataan yhteensä kolme toinen toistaan lyhyempää eklipsiä tai kunnes laudan keskellä oleva pyramidi on rakennettu. Eniten kunniaa (voittopisteitä) kerännyt pelaaja voittaa.

Matkan varrella palvotaan erilaisia jumalia, kerätään resursseja ja juhlamaskeja, rakennetaan taloja kuolleiden valtakadulle sekä kasataan että koristellaan pelilaudan keskellä sijaitsevaa pyramidia.

Yy kaa, yy kaa koo.. Eiku…

Vuorollaan pelaaja valitsee yhden kolmesta pelilaudalla olevasta nopastaan ja siirtää sitä 1–3 askelta eteenpäin myötäpäivään pelilaudalla tuttuun rondel-tyyliin, valiten jonkun pelilaudan kahdeksasta alueesta. Eri alueilla kerätään muun muassa puuta, kiveä ja kultaa, toisessa rakennetaan pyramidia ja niin edelleen.

Päätettyään nopan ja askelmäärän, pelaaja valitsee kolmesta erilaisesta vaihtoehdosta määränpäässään: päätoiminto, sivutoiminto tai kaakaon kerääminen (palataan kaakaoon myöhemmin). Noppia ei siis ikinä heitetä – nopan luku kertoo yksinkertaisesti työläisen kokemuksesta. Mitä isompi luku nopassa ja mitä useampi oma, kokenut noppa yhdessä paikassa, sitä tehokkaampi toiminto.

Jokaisen päätoiminnon jälkeen työläinen saa kokemusta, nousten yhden tason ylemmäs. Kutosen noppia ei laudalla ikinä liiku, vaan kun työläinen saavuttaa kuudennen tason, työläinen kuolee ja muuttuu takaisin noviisiksi.

Kaakao maailmaa pyörittää

Suunnitelmaa hankaloittaa kaakao, tai pikemminkin sen puute. Kun teet pelilaudalla alueen päätoiminnon, joudut maksamaan siitä kaakaota. Mitä useampaa nopan väriä valitsemallasi alueella on, sitä enemmän kaakaota joudut maksamaan. Noppien lukumäärällä ei ole väliä, vain sillä kuinka monta eriväristä noppaa alueella on. Myös oma väri lasketaan mukaan.

Onneksi kaakaota voi myös kerätä laudalta, sillä toisena toimintavaihtoehtona on kaakaon kerääminen. Liikuta noppaa samat 1–3 askelta, pysähdy, ja kerää kaakaota eriväristen noppien verran (värien määrä + 1). Kun kaakaon määrä hupenee, pelaajat joutuvat pahimmassa tilanteessa uhraamaan koko vuoronsa vain kaakaon keräämiseen. Tämän vuoksi kannattaa tarkkailla mitä muut tekevät, sillä pitkällä aikavälillä säästää kaakaota ja sitä kautta myös toimintoja keskittymällä alueelle, jossa ei ole tunkua. Toisaalta kaakaon kerääminen on kätevä tapa saada oma noppa alueelle ilmaiseksi myöhempää, tehokkaampaa vuoroa varten.

Jäljelle jää vielä kolmas vaihtoehto, laudan sivutoiminto, joka yleensä liittyy eri jumalien palvomiseen tai discovery-laattojen keräämiseen. Laudalla on kolme eriväristä temppelirataa joita etenemällä saa kaakaota, resursseja tai voittopisteitä. Toiseksi viimeisellä askeleella odottaa bonuslaatta johon pääsevät kaikki mutta vihon viimeiselle, eniten voittopisteitä antavalle askeleelle mahtuu vain yksi pelaaja. Sivutoiminnon tekeminen lukitsee nopan paikoilleen ja myöhemmin noppien vapauttamiseen joutuu uhraamaan kokonaisen vuoron tai maksamaan kolme kaakaota.

Pelissä on myös yhteensä 54 discovery-laattaa, joissa on sekä kertakäyttöisiä bonuksia että myös maskeja, jotka antavat jokaisen eklipsin lopulla voittopisteitä. Mitä enemmän erilaisia settejä, sitä parempi.

Mesoamerikkalaisen nopan nousu ja tuho

Jokaisen kierroksen lopulla viimeisen pelaajan jälkeen (ja aina kun noppa ”kuolee”), pelilaudalla oleva kello tikittää eteenpäin kun aurinko lähenee kuuta (ohjekirjassa mainitaan vain sanat dark ja light).

Seuraava eklipsi aloitetaan yhtä askelta lähempänä mikä aiheutti alunperin hämmennystä kanssapelaajissa, kunnes artikkelia kirjoittaessani löysin syyn: ”Pimennykset tapahtuvat usein 1–3 pimennyksen sarjoina. Vuodessa on usein kaksi tai kolme 173 vuorokauden välein toistuvaa pimennysjaksoa. Koska Kuun vaiheet aikaistuvat runsaat kymmenen vuorokautta vuodessa ja Kuun ratataso kiertyy, pimennyssykli muuttuu vuosittain” – ja Teotihuacanko ei muka ole temaattinen?

Etsintäkuulutettu: Tlaloc, Huehueteotl & Quetzalcoatl

No eihän se ole. Vai onko sittenkin? Tai pikemminkin, tarvitseeko sen olla? Pelistä löytyy vaikka minkälaista kuvitusta, mutta samalla ohjekirjassa ei ole sanallakaan mainintaa, miksi ja miten asiat tapahtuvat pelissä temaattiselta kannalta. Esimerkiksi temppeliradat ovat tylsästi vain erivärisiä, sen enempää tarkentamatta ketä jumalaa palvotaan. Vasta Wikipedian artikkelia lukiessani aloin oivaltamaan pelin temaattisia yhteyksiä paremmin, auringon ja kuun temppelistä kuoleman valtakatuun.

Mutta onko se pelinä mekaanisesti toimiva? On, jos tällaisistä peleistä pitää. Teotihuacan on hyvä ja raskas, mutta ei aina täysin positiivisessa mielessä. Pelissä on jonkin verran kirjanpitoa ja jos mukana on vähänkään analyysiparalyysistä kärsivä pelaaja, peliaikaa tulee helposti tunti ylimääräistä.

Pelin ehdottomasti heikoin lenkki on täysin turha ”teknologia”lauta: maksa kultaa ja ”keksi” teknologia, joka antaa sinulle voittopisteitä, kaakaota tai jotain muuta, kun teet tietyn alueen päätoiminnon. Näitä bonuksia tuli jatkuvasti unohdettua.

Toinen huono puoli on voittopisteiden ja resurssien älytön ja täysin turha pirskottelu sinne sun tänne sekä täysin turha suuntajärjestys koristelaatoissa. Tässä hyvinkin kärjistetty esimerkki pisteiden ja resurssien saannista yhden vuoron aikana: ”Pelaaja X pysähtyi laudalle #1, mutta sitä ennen hän sai yhden kaakaon, koska meni nopallaan laudan #8 ylitse, koska oli aiemmin ostanut kyseisen teknologian itselleen. Laudalla #1 hän rakentaa temppeliä käyttäen kolmea noppaansa. Maksamalla vaaditut resurssit hän saa 5+2, 3+1, 3+1 voittopistettä (riippuen pyramidin tasosta ja lisäpisteen jokaisesta symbolistam joka täsmää alla olevan palan kanssa), samalla nousten kolmella eri temppeliradalla (jos alla oleva symbolin väri peittyy samalla symbolilla, pääset nousemaan temppeliradoilla) keräten 2+3 VP ja jonkun määrän resursseja. Tämän jälkeen pelaajan kaksi noppaa nousevat vitostasosta kutoseen ja kuolevat, jolloin pelaaja saa valita vielä viidestä eri bonuksesta. Pelaaja saattaa päättää kerätä esimerkiksi 5 kaakaota ja toisella nopalla hän nousee kahdella eri temppeliradal-”

.. Jos tämä ei ala huimaamaan tai ärsyttämään, Teotihuacan saattaa olla sinun pelisi.

Mainittakoon vielä, että pelistä löytyy soolomoodi, jota en ole vielä testannut, joten en valitettavasti osaa sanoa siitä mitään. Peliin on myös tulossa jo ensimmäinen lisäosa, Teotihuacan: Late Preclassic Period (2019), joka sisältää viisi erillistä moduulia, joita voi lisätä peliin mielensä mukaan. Tuleva lisäosa tuo mukanaan muun muassa yhden uuden temppeliradan, vaihtoehtoisia pelilautoja sekä pelaajakohtaiset aloituskyvyt. Mutta tuleeko historia toistamaan itseään?

Teotihuacánin romahduksen syistä on esitetty monenlaisia teorioita. Syiksi on esitetty sotaa, sisällissotaa, kapinaa, väestönkasvua, kuivuutta, peltojen tuoton ehtymistä, kulkutautia tai näiden yhdistelmää. Joidenkin mielestä Teotihuacán kasvoi niin suureksi, että se hukkui omiin jätteisiinsä, mikä edisti kulkutautien leviämistä.

Faktat Teotihuacanista

Suunnittelija: Daniele Tascini

Julkaisija: NSKN Games (2018)

Mutkikkuus: Säännöillä on mittaa parikymmentä sivua ja säännöt ovat pääosin hyvin kirjoitetut ja selkeät. Esimerkkejä riittää, mikä on aina plussaa. Pelissä on paljon liikkuvia osia ja pieniä yksityiskohtia unohdettavaksi yhden vuoron aikana. Samalla pelissä on runsaasti tapoja saada voittopisteitä joten reitti voittoon ei ole ollenkaan itsestäänselvyys ja strategiaa pystyy ja jopa kannattaa vaihtaa lennossa.

Onnen vaikutus: Lähes olematon. Vaikka pelissä on noppia, niitä ei ikinä heitetä.

Komponentit: Pyramidilaatat ovat hienon näköisiä ja muutenkin komponentit ovat todella laadukkaita, pahvisia kaakaopaputokeneita lukuunottamatta. Muuten pelissä käytettävät laudat ja pienemmät pahviosat ovat hyvän paksuisia ja tuntuisia. Hintatasokaan ei ole paha, tämä peli voisi olla helposti 10–20 euroa kalliimpi.

Vuorovaikutus: Muiden pelaajien nopat tukkivat pelilautaa jolloin joistain alueista tulee kalliimpia. Minkäänlaista kaakaon tai resurssien maksua tai vaihtoa ei tapahdu pelaajien välillä.

Teema: Teemaa on ja ei ole. Ei tässä sentään tehdä kauppaa Välimerellä, mutta samalla olisin toivonut edes sivun mittaista yhteenvetoa pelin teemasta.

Uudelleenpelattavuus: Pelin alkuasettelu on hyvinkin sattumanvarainen, jolloin jokaisesta pelikerrasta tulee erilainen. Sääntökirja sisältää myös variantin koskien eklipsin loppua. Tulossa oleva lisäosa lisää uudelleenpelattavuutta rutkasti.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole tekstiä sääntökirjan ulkopuolella.

Pelaajamäärä: 1–4 pelaajaa, paras neljällä, hyvä kolmella. Kaksin- ja kolminpelissä peliin lisätään satunnaisia noppia, jotka eivät liiku eklipsin aikana, mutta jotka resetoidaan jokaisen eklipsin alussa. Soolo- ja kaksinpelistä ei ole kokemusta.

Pituus: 120–180 minuuttia, riippuen pelaajien kokemustasosta ja analyysiparalyysi-alttiudesta. Kokeneilla pelaajilla tämän voisi ehkä saada pelattua puoleentoista tuntiin.