Tannhäuser

Ei… nyt ei ole kyse Wagnerin kirjoittamasta ja säveltämästä oopperasta, vaan Fantasy Flight Gamesin julkaisemasta lautapelistä joka sijoittuu vaihtoehtoiseen vuoteen 1949. Lautapelin tapahtumat perustuvat fiktiiviseen versioon ensimmäisestä maailmansodasta, joka on kestänyt jo 35 vuotta.

Tannhäuser on kevythenkinen toimintapeli, jossa pärjää myös ilman suurempaa taktikointia.

Pelin kulku

Peli koostuu vuoroista, joita molemmat pelaajat toteuttavat vuorotellen ja ensimmäisenä toimii korkeamman aloitteen saanut pelaaja. Vuoroilla hahmo voi jäädä paikalleen vahtimaan (jolloin hän pystyy ampumaan kohteita kesken niiden liikkumisen), liikkua ja toimia, liikkua, toimia tai olla tekemättä mitään.

Tannhäuser nojaa vahvasti noppien heittämiseen, mutta toki liikkumisella, omalla paikalla ja varusteilla on merkitystä asiaan.

Liikkuminen ja esimerkiksi havaitseminen tapahtuvat käyttämällä pelissä esitettyä Pathfinder-systeemiä. Pelilauta koostuu eri värisistä renkaista. Renkaan väri määrittelee mihin asti hahmo näkee ja mihin hänellä on taistelussa tulilinja. Jos hahmo seisoo vaikkapa vihreässä renkaassa, voi hän ampua vihreisiin renkaisiin tai renkaisiin, joiden toinen väri on vihreä.

Lisäksi pelilaudalla on ovia, seiniä ja erikoismerkillä varustettuja renkaita, jotka vaikuttavat hahmon liikkumiseen, näkemiseen ja toimintoihin, sekä myös niihin toimintoihin, joita kyseistä hahmoa kohtaan voidaan tehdä.

Varusteilla on omat vaikutuksensa, savukranaatti esimerkiksi vaikuttaa näkyvyyteen.

Hahmojen tehdessä erilaisia testiheittoja vaikeusaste määritellään vähentämällä hahmon ominaisuus luvusta kymmenen. Heitot suoritetaan pääsääntöisesti käyttämällä neljää 10-sivuista noppaa, joista lasketaan yhteen onnistumisten määrä. Taistelussa noppien määrä vaihtelee käytetyn hyökkäyksen, aseen ja mahdollisten muuttujien mukaan.

Pelityyppejä Tannhäuserissa on kuusi erilaista: deathmatch, capture the flag, domination, king of the hill, objective ja story mode. Jokaisessa pelityylissä on omat voittotavoitteensa, esimerkiksi deathmatchissa pyritään eliminoimaan vastustajan joukkio.

Synkkä maailma ja vielä synkemmät hahmot

Tannhäuserin maailma on post-apokalyptinen steampunk- tai cyberpunk-henkinen rymistely.

Ensimmäinen maailmansota ei koskaan loppunut, vaan saksalaiset onnistuivat löytäämään artefaktin, jolla he tekivät supersotilaita. Liittoutuneet taas löysivät Roswellin muukalaisten teknologiasta vastalääkettä natsien kasvavaan uhkaan. Aikojen saatossa demonit kuitenkin alkoivat piinaamaan natseja ja yksi kokonainen Reich-sotilaiden joukkio tuli demonien saastuttamaksi.

Nyt nämä kaksi ryhmittymää taistelevat keskenään ja yrittävät sabotoida toistensa toimia voiton saavuttamiseksi.

Komponentit ovat taattua Fantasy Flight Gamesin laatua ja ovat valmistettu varsin laadukkaasti, figuurit ovat valmiiksi maalattuja ja sopivat hyvin kaltaiselleni laiskahkolle maalaajalle. Taide on hyvää kautta linjan ja sitä katselee mielellään.

Millainen  se sitten on?

Ensimmäisen pelin perusteella voi hyvinkin sanoa, että peli on viihdyttävä, jos teema kiinnostaa. Peli ei ole tiukkaa taktista vääntämistä, joten sellaista haluavien kannattaa suunnata katseensa muualle.

Pelissä on paljon first person shooter -tietokonepeleistä otettuja elementtejä, jotka sopivat peliin hyvin ja sujuvaan pelattavuuteen yhdistettynä pelistä voivat nauttia kaikki vähänkin aihepiiristä pitävät.

Pelin sääntökirja on paksuhko ja ainakin allekirjoittaneessa aiheutti ihan ensimmäiseksi kauhistusreaktion.  Julkaisija on tehnyt sääntökirjasta päivitetyn version, joka tulee uusimmissa paketeissa nykyään mukana ja vanhan version omistajat voivat ladata sen julkaisijan sivustolta.

Perussääntökirjassa onkin yllätyksellisesti myös viiden lisäosan sääntöjä. Tämä on erittäin hyvä asia, koska tällöin säästyy tulevaisuudessa useamman sääntökirjan selaamiselta ja pääsee hieman kurkistamaan lisäosien sisältöön.

Rajallinen uudelleenpeluuarvo

Uudelleenpeluuarvo ei riitä perusosalla kovinkaan pitkälle, mutta julkaistuista lisäosista saa jonkin verran lisäviihdettä ja suosittelenkin lämpimästi ensimmäisenä suuntamaan katseen Tannhäuser: Operation Novgorod -lisäosaan, joka lisää peliin mukavasti sisältöä ja kolmannen järjestön. Pelillä on myöskin internetissä materiaalia saatavissa ja fanit ovat suhteellisen aktiivisia pelin suhteen.

Suurimpana miinuksena lienee pelilauta, joka on kaksipuoleinen, mutta sitä ei voi muuttaa alueiden osalta. Olenkin enemmän muuttuvan pelilaudan ystävä ja sellainen lauta löytyy esimerkiksi The Mage Knight Board Gamesta ja Earth Rebornista, joista jälkimmäinen on teemaltaan lähellä Tannhäuseria.

Peli sellaisenaan on enemmänkin kahden pelaajan peli, vaikka sitä mainostetaankin useammalle pelaajalle. Ainahan voi pelata niin, että jokainen pelaaja ohjastaa omaa hahmoaan, jolloin peli mahdollistaa jopa kymmenen pelaajan pelin.

Päästäkää siis pienet synkät saksalaiset sielunne valloilleen ja käykää taistoon, minä ainakin aion tehdä niin!

Fantasy Flightin promovideo

Faktat Tannhäuserista

Pituus: 60 minuuttia, ensimmäinen peli noin 120 minuuttia.