Talvisota

Talvisota on suomalaisille tuttu aihe ja sitä muistellaan joka talvi ainakin television ääressä. Lautapelipuolella tutustuin viimeksi aiheeseen GMT:n viime vuonna julkaiseman Red Winterin avulla. Tällä kertaa julkaisijana on kotoinen Nappulakenraali, joka antaa pelaajille vastuun kokonaisten rintamien puolustamisesta.

Pelin idea

Jokainen pelaaja puolustaa yhtä neljästä rintamasta, joista jokainen on jaettu kahteen rintamalohkoon. Kahdeksan kierroksen aikana heidän täytyisi pystyä mahdollisimman hyvin torjumaan neuvostoliittolaisten hyökkäykset käyttämällä erilaisia sodasta tuttuja taktiikoita ja varusteita.

Peli loppuu kahdeksan kierroksen jälkeen tai sitten loppumishetki voidaan sopia. Henkilökohtaisesti koin parhaaksi lopetuspisteeksi sen, kun neuvostoliittolaiset onnistuvat murtautumaan läpi ensimmäisestä rintamalohkosta. Se pakottaa pelaajat tekemään tiiviimpää yhteistyötä ja poistaa samalla pelin suurimman ongelman, eli pelaajien eliminoitumisen.

Pelin kierrokset noudattavat yksinkertaista kaavaa. Jokaisen alussa rintamalohkoille nostetaan viholliskortit, jotka pyrkivät murtautumaan läpi suomalaisten puolustuksesta. Rintamat eivät ole ohuita linjoja, vaan jokaisen murtamiseen tarvitaan kolmen puolustusvaiheen läpäisemistä. Vihollisten nujertamiseen tarvitaan erilaisia aseita, jotka on kuvattu heidän korteissaan erilaisilla symboleilla. Esimerkiksi joissain on kuvattuna nyrkkejä, kun taas toisista löytyy tankkeja. Korteissa voi olla kuvattuna myös jokin varuste, jonka käyttämällä välttyy omilta tappioilta.

Vihollisen torjumiseen pelaajilla on käytössään kortteja, jotka kuvaavat erilaisia upseereja, osastoja ja varusteita. Vastustaja kukistuu, mikäli onnistuu pelaamaan pöytään tarpeeksi kortteja, joissa on sama symboli kuin vihollisen kortissa. Pelaaminen ei ole täysin vapaata, sillä osaa varusteista voi käyttää vain tietyssä puolustusvaiheessa.

Lisäksi pöydälle nostetaan jokaisen vuoron alussa täydennysjoukkoja ja varusteita kuvaavia kortteja, joita noukitaan upseerien arvojärjestyksen mukaan omien rivien vahvistukseksi. Nämä kortit ovat elintärkeitä, sillä niistä löytyy usein vihollisen torjumiseen vaadittavat puuttuvat lisäsymbolit. Tästä satunnaisuudesta löytyy myös pelin suurin kompastuskivi. Mikäli täydennyskorteista ei löydy riittävästi tarpeellisia symboleja, on tuloksena useita läpimurtoja. Tämä taas johtaa pahimmassa tapauksessa pelaajien eliminoitumiseen koko pelistä.

Pelin perusperiaate on siis yksinkertainen, mutta siitä löytyy myös muutamia erikoissääntöjä esimerkiksi sille, miten korkeammat upseerit voivat alistaa toisten pelaajien alempien upseerien komentamia täydennysjoukkoja käyttöönsä. Moteille ja hidasteille on myös omat pykälänsä ja niiden molempien avulla voi pysäyttää yhden kerran uhkaavan läpimurron.

Harrastajille vai satunnaispelaajille?

Talvisota on pelattavuudeltaan selvästi siellä lautapelien kevyessä päässä. Perusmekaniikka on yksinkertainen ja säännöt opettaa nopeasti ummikoille. Pelin aikana joutuu usein miettimään valintojaan ja pöytäkaverien kesken voidaan käydä tiukkojakin neuvotteluja. Toisaalta pelissä on mukana hirvittävän suuri tuurielementti, joka liittyy täydennyskorttien nostamiseen. Huonon korttituurin sattuessa kohdalle yksi tai jopa kaksi pelaajaa voi tipahtaa yhden kierroksen aikana pois pelistä.

Pelin ongelmaksi nousee myös se, että se toistaa nopeasti itseään. Jokainen pelikerta tuntuu lähes samanlaiselta, joten peliä ei kehtaa nostaa kovin usein pöydälle. Ongelman voi tietenkin kiertää pelailemalla tätä ainoastaan satunnaisesti, jolloin tylsistyminen ei pääse iskemään.

Lopullisena mielipiteenäni sanoisin, että vakaville lautapeliharrastajille tämä peli on aivan liian tuuripitoinen ja itseään toistava. Sen sijaan satunnaiset pelaajat voivat tämän parissa viihtyä.

Faktat Talvisodasta

Pituus: 60–90 minuuttia