Take It Easy

Take It Easy on kiistatta klassikkoaseman saavuttanut peli. Sitä on myyty jo yli puoli miljoonaa kappaletta; toki aikaakin on ollut jo parikymmentä vuotta, peli kun ilmestyi Take It Easy -nimellä ensimmäistä kertaa jo 1990-luvulla. Ensimmäinen versio, Hextension, ilmestyi jo 1983. Suomeksi peli ilmestyi vuonna 2000.

Take It Easyn suosion syitä ei tarvitse ihmetellä. Se on yksinkertainen oppia, helppo pelata ja tarjoaa miellyttävästi vähän päänvaivaa. Sääntöjen opettaminen vie alle minuutin, joten olen oikeastaan yllättynyt, miten vähän palkintoja peli on voittanut.

Värillisiä viivoja ja pisteitä

Idea on yksinkertainen. Pelaajilla on 27 laattaa, joista 19 pelataan laudalle. Laatoissa on kolmeen suuntaan värillisiä viivoja ja jos näistä viivoista saa rakennettua laudan laidasta laitaan meneviä yhdenvärisiä raitoja, pääsee pisteisiin kiinni. Pisteisiin vaikuttaa viivan väri ja raidan pituus: huippusuoritus on viiden laatan pituisesta ysi-suorasta saatava 45 pistettä.

Homman juju on ensinnä siinä, että kahdeksan laattaa jää pelaamatta, eikä puuttuvia laattoja tiedä ennen kuin pelin lopussa. Toinen juju on siinä, että laatat pelataan yksi kerrallaan eikä niitä tietenkään saa siirtää pelaamisen jälkeen. Kolmas juju on siinä, että kaikki pelaajat saavat samat laatat, joten vaikka laattoihin liittyykin tuurielementti, se on kaikille sama.

Päätöksentekoa vaativaa bingoa

Take It Easy muistuttaa siis päällisin puolin bingoa. Yksi pelaajista nostaa laattoja sattumanvaraisesti ja kertoo muille, mikä laatta nostettiin. Muut etsivät tämän laatan ja pelaavat sen laudalleen. Kun 19 laattaa on pelattu ja laudat ovat täynnä, lasketaan pisteet ja eniten pisteitä kerännyt voittaa. Teoreettinen maksimi on 307, mutta käytännössä jo 200 pisteestä voi olla hyvin tyytyväinen.

Siinä missä bingossa ei ole lainkaan päätöksentekoa, Take It Easy antaa enemmän valtaa pelaajille. On vähän vaikea sanoa, kuinka hyvin Take It Easyä on ylipäätään mahdollista pelata; tämä on näitä pelejä, joita on helppo pelata huonosti, mutta vaikea pelata hyvin, koska hyvin pelaaminen on aika epämääräistä todennäköisyyksien arvioimista, tiettyihin tapahtumakulkuihin sitoutumista ja päätöksiä siitä, mitä tavoitteita tavoitellaan ja mitä uhrataan.

Pelimekaniikan suhteen bingoa läheisempi vertauskohta onkin oikeastaan Yatzy: Take It Easy on kuin Yatzya, jossa kaikki pelaajat saavat samat numerot.

Joustava pelaajamäärä

Pelaajamääränsä suhteen Take It Easy on erinomaisen joustava. Ei ole oikeastaan mitään väliä, kuinka monta pelaajaa on mukana. Pelistä on useita eri versioita, joissa maksimipelaajamäärä vaihtelee yleensä neljän ja kahdeksan välillä, mutta jos se ei riitä, lisää pelaajia saa mukaan yhdistelemällä settejä. Ylärajaa ei ole.

Peli toimii hienosti myös yksinpelihaasteena. Yksinpeliä voi pelata kuten moninpeliä, tai sitten voi ottaa tietyn laattasetin ja yrittää etsiä parhaan pistemäärän, jonka kyseisellä setillä saa aikaiseksi. Yksinpelistä kiinnostuneille suosittelen myös pelin iOS-versiota, joka antaa vähän monipuolisempia yksinpelihaasteita.

Take It Easy on niitä 1990-luvulla ilmestyneitä pelejä, joita kannattaa edelleen pelata. Se on puhdasta moninpelipasianssia, eli sopii ainoastaan sellaisesta pitäville, mutta Take It Easy on hyvä yksinpelipasianssi: selkeä, yksinkertainen, mutta täydellinen suoritus on vaikea.

Peli sopii hyvin jo eskari-ikäisille lapsille. Toki pienemmätkin voivat pelata, mutta peli on sen verran vaikea, että viisivuotias ei kilpaile tasaväkisesti aikuisten kanssa. Ipadilla harjoitelleelle eskari-ikäiselle olen jo hävinnytkin.

Faktat Take It Easystä

Suunnittelija: Peter Burley

Julkaisija: Burley Games, F.X. Schmid, Eagle-Gryphon (1983–)

Mutkikkuus: Erittäin yksinkertainen, säännöt opettaa noin minuutissa. Hyvin pelaaminen ei ole kuitenkaan aivan ilmeistä.

Onnen vaikutus: Pelissä on jonkunmoinen tuurielementti. Laatoista tulee peliin vain osa ja jos oma strategia perustuu tietyn laatan odottamiseen, huonosti käy. Taitava pelaaja pohtii todennäköisyyksiä ja sulkee pois epätodennäköisempiä vaihtoehtoja – ja joutuu joskus huonon tuurin uhriksi. Yksittäisen erän voi hävitä tai voittaa tuurilla, mutta taitavamman pelaajan pitkän aikavälin pistekeskiarvo on korkeampi.

Vuorovaikutus: Muilla pelaajilla ei ole mitään merkitystä, pelissä ei ole minkäänlaista vuorovaikutusta.

Teema: Take It Easy on täysin abstrakti peli.

Uudelleenpelattavuus: Jotain tässä on, kun pelistä on otettu uusia painoksia yli 30 vuoden ajan. Haaste on toisaalta melko yksinkertainen, joten kyllä tähän on kovalla pelaamisella mahdollista kyllästyä.

Kieliriippuvuus: Peli vaatii numeroiden tuntemista, ei muuta.

Pelaajamäärä: Teoriassa rajaton. Yhdellä pelillä painoksesta riippuen 1–4, 1–6 tai 1–8.

Pituus: 15–30 minuuttia. Voi olla nopeakin, mutta päätökset ovat sen verran tuskallisia, että voi tämän parissa jäätääkin.