Swing States 2012

Presidentinvaalit tuntuvat olevan yhdysvaltalaisille elämää suurempi asia. Aiheesta on kehitelty myös lukuisia pelejä, joissa käsitellään muun muassa 1960 käytyä Kennedyn ja Nixonin välistä kamppailua (1960: The Making of the President), sekä Obaman ja McCainin kädenvääntöä vuonna 2008. Victory Point Gamesin julkaisema Swing States 2012 keskittyy nimensä mukaisesti viime vuoden presidentinvaaleihin ja tällä kertaa presidentiksi voi yrittää myös muilla kuin Obamalla ja Romneyllä.

Pelin idea

Pelin keskipisteessä on 25 osavaltiota, jotka saattavat heilahtaa ääntenlaskennassa kumman tahansa ehdokkaan puolelle. Näitä ovat muun muassa Florida, Ohio, Oregon ja Missouri. Loppujen osavaltioiden äänestysten tulokset pystytään ennustamaan aika tarkasti, joten niihin ei kiinnitetä tässä pelissä huomiota.

Kampanjointia varten manner on jaettu suuriin äänestysalueisiin, jotka ovat etelä, pohjoinen, keskilänsi, länsi ja reuna-alueet. Varsinainen kampanjointityö suoritetaan näillä alueilla ja hyvällä lobbauksella kyseisten alueiden osavaltioita on mahdollista kääntää oman ehdokkaan puolelle. Jokaisella äänestysalueella on omat painotuksensa, mikä tekee eri osapuolten pelaamisesta mielenkiintoista. Esimerkiksi Floridan kääntäminen republikaanien puolelle on todella hankalaa, kun taas demokraateilla on hankaluuksia esimerkiksi Georgian tai Arizonan kanssa.

Kampanjan kulku

Peli kestää noin kolmetoista kierrosta ja kampanjan aikaisia tapahtumia kuvataan korttien avulla. Kierrosten vaihteleva määrä selittyy sillä, että pelin aikana on mahdollista saada itselleen muutamia erikoiskortteja. Nämä antavat kampanjan loppuun arvokkaita lisäkierroksia.

Ennen aloitusta 29 kortin pakasta valitaan satunnaisesti 13 korttia, joita sitten nostetaan jokaisen kierroksen alussa. Korteista näkee muun muassa vastapuolen kampanjoimisalueet, mahdolliset skandaalit ja kyseisen kierroksen rahankeruun tuloksen. Välillä pakasta nousee erikoisempia tapahtumia sisältäviä kortteja. Näissä kerrotaan esimerkiksi asuntokuplan puhkeamisesta, suurista lomautuksista ja niin edelleen. Erilaisia tapahtumia on runsaasti ja niiden vaikutukset riippuvat muun muassa oman ehdokkaan puolueesta ja siitä, kuuluuko nykyinen virassa oleva presidentti omaan vai vastapuolen puolueeseen.

Kortin nostamisen jälkeen suoritetaan omat toiminnot kyseiselle kierrokselle. Näitä ovat muun muassa eri äänialueilla kampanjointi, skandaalien ehkäiseminen, vastustajan tutkiminen ja rahankerääminen. Kaikki toiminnot maksavat jonkin verran, eikä rahaa riitä koskaan kaikkeen. Pitkän tähtäimen suunnitelmia täytyy muuttaa tämän tästä vastustajan toimien ja erilaisten tapahtumien mukaan. Vastapuoli saattaa esimerkiksi yhdellä vuorolla napata itselleen vähemmälle huomiolle jääneet äänestysalueet, joka pakottaa keskittämään kampanjoinnin niihin. Muutoin seurauksena saattaa olla seuraavalla vuorolla kauhea dominoefekti, joka kaataa myös viereiset alueet vastustajalle. Eri alueella saattaa puolestaan samaan aikaan muhia skandaali, joka aiheuttaa kasvojenmenetyksen kyseisen alueen äänestäjien parissa. Jokaisella kierroksella on usein uhkana ainakin pari katastrofia, mikä tekee pelaamisesta jännittävää.

Kun kortit loppuvat pakasta, on tullut ääntenlaskennan aika. Voitto määräytyy luonnollisesti osavaltioiden yhteisäänien perusteella. Yllätyksiä tulee vastaan vielä tässäkin vaiheessa, sillä osa osavaltioista saattaa kääntää kelkkansa ihan loppumetreillä. Voittoon vaaditaan yhteensä 270 ääntä ja demokraateilla on tässä reipas etumatka republikaaneihin verrattuna. Heidän täytyy saada kasaan ainoastaan 95 ääntä, kun taas republikaanien on onnistuttava haalimaan puolelleen 169 ääntä.

Erilaiset ehdokkaat

Peruspelissä pelataan kasvottomalla ehdokkaalla, mutta varsinainen hupi alkaa silloin kun valitsee itselleen oikean ehdokkaan ja varapresidentin. Näitä löytyy useita kummastakin puolueesta, mutta presidenttiehdokkaita on enemmän republikaaneilla. Mukana ovat muun muassa Barack Obama, Mitt Romney, Hillary Clinton ja Ron Paul.

Jokaisella ehdokkaalla on ominaisuuksia, jotka vaikuttavat kampanjointiin sekä positiivisesti että negatiivisesti. Esimerkiksi Mitt Romneyn suuren omaisuuden vuoksi hänen kampanjakassassansa on pelin alussa enemmän rahaa. Toisaalta taas herran mormonitaustan vuoksi etelä ja reuna-alueiden kampanjointi vaatii alussa enemmän työtä. Jokaiselle ehdokkaalle valitaan myös varapresidentti, joilla on myös omat ominaisuutensa. Esimerkiksi Mary Landrieu kääntää ääntenlaskennassa kaikki päättämättömät valtiot demokraateille.

Pelistä saa todella erilaisen yhdistelemällä keskenään erilaisia ehdokkaita ja varapresidenttejä, mikä tuo sille rutkasti uudelleenpeluuarvoa. Lisäksi pelin murskaavaa vaikeustasoa pystyy säätämään helpommaksi valitsemalla vastustajaksi heikomman ehdokkaan.

Ääntenlaskennan jälkeen

Swing States 2012 on erittäin hyvä peli. Erikseen valittavat kortit takaavat erilaiset pelisessiot ja vaihtelevuutta saa lisää erilaisilla ehdokkaiden ja varapresidenttien yhdistelmillä. Riskienhallinta on keskeinen osa peliä, sillä jokaisella pelikerralla käydään hyvin lähellä täydellistä katastrofia. Näistä kiperistä tilanteista selviää joskus voittajana, mutta usein ne koituvat ennenaikaiseksi tappioksi. Peliaika on erittäin lyhyt ja nopeimmillaan yhden pelin voi rutistaa puoleen tuntiin. Useimmin liikutaan kuitenkin 45–60 minuutin välimaastossa.

Yhdysvaltojen presidentinvaaleja koskevia pelejä on arvosteltu Lautapelioppaassa aikaisemminkin, mutta Swing States 2012 on ensimmäinen yksinpeli aiheesta. Se sopii erittäin hyvin soolopeleistä tai politiikasta kiinnostuneille.

Faktat Swing States 2012 -pelistä

Pelin kesto: 45–60 minuuttia.