Superclub: The Football Manager Board Game

Urheilu on ollut vaikea teema siirrettäväksi lautapelimaailmaan. Vuosien saatossa onnistuneimmat yritykset löytyvät lähinnä kilpa-ajojen puolelta. Esimerkiksi Flamme Rouge ja Heat: Pedal to the Metal ovat nousseet jättihiteiksi.

Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji, jota seurataan ja pelataan ympäri maailmaa. Hittilajin potentiaalia ollaan hyödynnetty menestyksekkäästi videopelien maailmassa. EAFC (Entinen FIFA), Pro Evolution Soccer ja Football Manager ovat rakastettuja klassikoita. Lautapelien suhteen ruuti on ollut toistaiseksi märkää. Vauhdikkaan pelin tunnelmaa on hyvin vaikea mallintaa pelipöydälle.

Superclub lähestyy haastetta nerokkaasta kulmasta. Pelaajat istutetaan jalkapallomanagerin saappaisiin. Joukkueen rakentaminen, talouden hoito ja pelaajahuutokauppa kuulostavat jo paljon helpommilta toteuttaa lautapelin muodossa.

Joukkueen rakentelua kansiossa

Jokaisella managerilla on oma kansionsa, jonka sisälle pelaajakortit laitetaan. Kansiosta löytyy kaksi sivua. Toiselle sivulle valitaan yhdentoista pelaajan aloituskokoonpano, toiselle vaihtopenkki ja mahdolliset taustahenkilöt.

Pelaajakortteja on kolmea eri väriä. Punaiset puolustajat (ja maalivahdit), keltaiset keskikenttämiehet sekä vihreät hyökkääjät. Jokaisella pelaajalla on 1–6 tähteä, jotka määrittävät pelaajan laadun. Joillain pelaajilla voi olla tyhjiä tähtiä, jotka kuvastavat mahdollista kehityspotentiaalia. Lisäksi pelaajalla on hinta, sekä mahdollisia puolikkaita tähtiä eri sivuilla, joita yhdistämällä voi tienata lisätähtiä.

Kriittinen harjoituskausi

Superclub jakautuu kahteen vaiheeseen, harjoituskauteen ja itse sarjakauteen. Harjoituskauden aikana pelaajat rakentavat omia joukkueitaan, kehittävät seuran infrastruktuuria ja hyppivät muiden managerien varpaille siirtomarkkinoilla.

Harjoituskausi alkaa talousvaiheella, jonka aikana pelaajat maksavat palkkoja ja tienaavat rahaa edellisen sarjakauden menestyksen mukaan. (Ensimmäisellä kaudella kumpaakaan näistä ei tapahdu). Talouden jälkeen siirrytään pelaajakehitykseen, jossa pelaajat saavat yrittää täyttää pelaajiensa tyhjiä tähtiä heittämällä noppaa.

Kolmannessa, scouting-vaiheessa pelaajien kykyjenetsijät yrittävät löytää uusia vahvistuksia joukkueeseensa. Käytännössä pelaajat nostelevat korttipinon päällimmäisiä kortteja, ja päättävät, haluavatko värvätä pelaajan joukkueeseensa.

Neljäs vaihe on harjoituskauden tärkein, ja kenties strategisin vaihe. Pelaajat saavat tehdä investointeja joukkueensa kehittämiseksi. Pelaajat voivat tehostaa kykyjenetsintää, harjoituskeskusta ja stadionia. Kykyjenetsintä on aluksi melko vaatimatonta, sillä pelaaja saa katsoa vain yhden kortin. Kolme kertaa kehitettynä scouting-vaiheessa saakin katsoa jo viisi korttia. Harjoittelukin on tehotonta ja tuuripitoista ilman parannuksia. Tyhjien tähtien täyttäminen nopeutuu ja tehostuu huomattavasti parannusten avulla. Neljäs mahdollisuus on taustahenkilöiden palkkaaminen. Taustahenkilöt tarjoavat erilaisia uniikkeja etuja, mutta hintakin on usein tyyris.

Investointeja on jokaisella käytössä vain kaksi, joten valinnanvaikeus iskee helposti. Kehitykset maksavat kohtalaisesti, joka tosin muodostuu harvoin ongelmaksi, sillä pelaajilla on läpi pelin käytössä varsin runsaasti rahaa.

Harjoituskauden päättää tietysti legendaarinen “deadline day”, jolloin tosielämän joukkueet ostelevat paniikissa viimehetken vahvistuksia seuraansa. Superclubissa jutun juoni on sama. Pakasta nostetaan pelaajakortteja, joista managerit saavat käydä vapaata huutokauppaa. Intensiivisessä tarjouskilpailussa hinnat nousevat tosielämän tapaan usein järkyttävän suuriksi. Siinä mielessä Superclubin deadline day simuloi tosielämää todella mallikkaasti.

Ladies and gentlemen, it’s match day!

Näin totesi Ranskan maajoukkuepelaaja N’golo Kante aikoinaan. Ottelupäivän into ja jännitys tiivistyy samalla lailla Superclubissakin. Sarjakaudella managerit ottavat mittaa toisistaan. Sarjakaudella jokainen manageri kohtaa toisensa kerran, minkä lisäksi pelaajat tekevät muutamia simulointeja.

Ottelut ovat yksinkertaisia. Pelaajat valitsevat salaa aloituskokoonpanonsa, minkä jälkeen vertaillaan tähtien määriä keskikentästä aloittaen. Jokainen pelaaja laskee tähtensä kyseisellä kolmanneksella ja heittää kahta noppaa. Suurimman tähtimäärän ja nopanheiton yhteistuloksen saanut tekee maalin, ja pääsee hyökkäämään vastustajan puolustusta vastaan. Jos tämä päättyy hyökkääjän voittoon, ja tilanne on 2-0, hyökkääjä voittaa ottelun. Jos puolustus pitää, pääsee puolustanut pelaaja hyökkäämään viimeiseen ja ratkaisevaan vertailuun.

Ottelun voittaja palkitaan kuudella pisteellä, häviäjä jää ilman pisteitä. Tasapelikin on mahdollinen, jos jokin kolmannes päättyy tasan. Silloin molemmat pelaajat tienaavat kaksi pistettä.

Otteluissa voi tapahtua yllättäviä käänteitä. Jos pelaaja heittää kaksi samaa silmälukua, kohtaa häntä loukkaantuminen. Jos hän heittää esimerkiksi kaksi kakkosta, toinen pelaaja vasemmalta on poissa pelistä loppukauden ajan. Pelaajan on laitettava loukkaantunut pelaaja vaihtopenkille ja nostettava vaihtopenkiltä uusi pelaaja avauksen. Tällöin myös tähtien määrä muuttuu. Jos numerot eivät osu yhteenkään pelaajaan (esimerkiksi tuplaviitoset ja kuutoset) pelaaja nostaa game changer -kortin, joka voi olla mitä tahansa hyvää tai pahaa.

Managerien välisten kohtaamisten lisäksi kaudella pelataan simulointeja. Pelaajat heittävät kahta noppaa ja katsovat tuliko voitto, tasapeli vai tappio. Voittosaumat riippuvat pelaajan aiemmasta menestyksestä pelin aikana.

Kauden loppu

Kauden aikana eniten pisteitä kerännyt manageri voittaa mestaruuden ja saa itselleen supercup-kortin. Kerättyään kolme supercup-korttia pelaaja voi yrittää voittaa pelin pelaamalla supercupin finaalin kortissa näkyvää vastustajaa vastaan. Finaaliin ei ole pakko mennä heti kolme korttia saatuaan, mutta uuteen finaaliin päästäkseen on aina voitettava kausi, vaikka olisikin kolme korttia jemmassa.

Supercup-finaalin vastusten taso vaihtelee hurjasti, joten liian heikolla joukkueella ei kannata finaaliin lähteä. Finaalin voittamalla voittaa pelin, häviöllä menettää kolme supercup-korttia.

Toinen, yleisempi tapa voittaa peli on kerätä sata pistettä pelin lopussa. Jos useampi manageri pääsee kyseisen rajan yli, pelataan heidän välillään ratkaiseva finaaliottelu.

Taktiikka vs tuuri?

Onko Superclub onnistunut peli? Asiaa voi tarkastella monelta kantilta. Pelin ehdoton vahvuus on sen teema. Teemaa toteutetaan tunnollisesti ja siitä saadaan paljon irti. Pelin ulkoasu on tyylikäs ja simppeli. Kuvattomat pelaajakortit ovat ehkä hieman hengettömiä, mutta ongelman voi korjata ostamalla lisäosia, jotka tuovat mukanaan oikeita, lisensoituja pelaajia ja joukkueita. Toinen kritiikin aihe lienee pelissä käytettävä monopolihenkinen paperiraha, joka on kenties vielä ohuempaa ja rumempaa kuin itse Monopolyssä.

Pelin selkeä kohdeyleisö on jalkapallofanit. Pelistä on helpompi pitää, jos laji on mieluisa. Sain omat jalkapallosta kiinnostuneet, ja vähemmän lautapelejä pelanneet ystäväni pelin ääreen, ja hauskaa oli.

Muutaman pelimekaniikkaan liittyvän ratkaisun kohdalla ollaan selvästi menty kohdeyleisön ja teeman ehdoilla. Harrastajapelaajan näkövinkkelistä pelissä on muutama kyseenalainen piirre.

Pelissä heitetään todella paljon noppaa. Ottelut ratkaistaan lopulta nopilla, pelaajakehitys tehdään nopilla ja simuloinnit, joilla on valtava merkitys lopputuloksen kannalta, tehdään nopilla. Se, tuleeko nopasta 1 vai 6, on usein todella tärkeää pelin kannalta.

Nopanheiton lisäksi kortteja nostetaan paljon. Pelaaja, joka ei ole ostanut yhtään kykyjenetsijäparannusta, voi nostaa ainoana korttinaan pelin ainoan kuuden tähden pelaajan Garibaldin samalla kun hurjan scouttauskoneiston rakentanut nostaa viisi yhden tähden pelaajaa. Lisäksi deadline dayn huutokauppa voi lässähtää täysin, jos tarjolle nousee vain yhden tai kahden tähden pelimiehiä.

Pelissä muodostuvat erot ovat helposti suuria ja niitä on vaikea kuroa kiinni. Kauden voittaja saa aina eniten rahaa. Lisäksi pisteitä ei koskaan nollata, vaan ne kasataan vanhojen pisteiden päälle. Siksi isolta takamatkalta on vaikea nousta mestaruuteen ainakaan seuraavalla kaudella.

Kokonaispistepotti vaikuttaa myös simulointien onnistumiseen. Pistelauta on jaettu neljään sektoriin. Alimmassa sektorissa simulointi päättyy voittoon pelaajan heittäessä kympin tai suuremman, ylimmässä voittaa jo seiskalla. Hyvään voittoputkeen pelin alussa päässyt pelaaja on vahvoilla voiton suhteen, ja takamatkalle jääneiden urakka on tukala. Peli antaa sarjassa heikommin menestyneille vain pienen tähtibonuksen.

Superclub ei myöskään ole ihan lyhyt peli. Kesto voi helposti venyä yli kahteen tuntiin varsinkin, kun mukana on usein kokemattomia pelaajia.

On pelissä taktiikkaakin. Joukkuetta rakentaessa täytyy tehdä oikeita valintoja. Avauskokoonpanon valitseminen on yksi pelin taktisimmista elementeistä, joskin taktikointi on melko yksinkertaista. Koska ottelun voittoon riittää voitto kahdella kolmanneksella, voi yhden kentän osan jättää huomattavasti heikommaksi. Tämä on ehkä temaattisesti hieman tyhmää, sillä oikean jalkapallo-ottelun voittaminen vaatii eheää kokonaisuutta.

Raha ei ole pelissä kovin tiukalla. Kauden jälkeen saatava rahapotti on suuruudeltaan yleensä noin 100–150 miljoonaa, ja kalleimmatkin pelaajat maksavat vain noin kolmanneksen summasta. Usein rahaa pääsee kertymään, mikä johtaa täysin päättömiin huutokauppoihin deadline daynä.

Laji-ihmisten hupia

Yksi asia on selvä: Superclub ei ole pelillisesti tarpeeksi hyvä miellyttämään harrastajapelaajia. Peli on selvästi suunnattu lajin seuraajille. Futisfanien keskuudessa Superclub on noussut melko suureen suosioon. Pakko se on itsekin myöntää, että pelissä on jotain tiettyä fiilistä. Pelillinen heppoisuus voidaan siis antaa anteeksi. Liian monimutkainen peli supistaisi kohdeyleisöä huomattavasti.

Eleven: Football Manager Board Game vaikuttaisi olevan Superclubin monimutkaisempi seuraaja. En ole peliin sen tarkemmin tutustunut, mutta kuvien perusteella kyseessä näyttäisi olevan pelillisesti hieman raskaampi peli.

Faktat Superclubista

Suunnittelijat: Audun Egenberg

Julkaisijat: Superclub AS (2020)

Mutkikkuus: Säännöiltään melko yksinkertainen. Perussääntöjä on jonkin verran, mutta vaikeita pikkusääntöjä melko vähän.

Onnen vaikutus: Suuri, merkittäviä nopanheittoja on paljon.

Vuorovaikutus: Vuorovaikutuksesta ei ole puutetta.

Teema: Todella vahva, ja vahvistuisi edelleen oikeita pelaajia tuovien lisäosien kanssa.

Uudelleenpelattavuus: Pelikertojen välillä on tarpeeksi vaihtelua. Peliin on saatavilla muutama mielenkiintoisen näköinen lisäosa.

Saavutettavuus: Peli on saatavilla englanniksi. Game Changer -korteissa, joita nostetaan yleensä kerran-kaksi pelissä, voi olla salassa pidettävää informaatiota, joka olisi hyvä ymmärtää.

Pelaajamäärä: 2–4. Lisäosat mahdollistavat kuuden pelaajan pelin, mikä poistaisi joutavat simuloinnit. Pelin pituus tosin saattaisi räjähtää käsiin. Lähtökohtaisesti jokainen lisäpelaaja vähentää hieman tuurielementtiä. Kaksin en lähtisi tätä pelaamaan.

Pituus: 90–240 minuuttia. Pelin kestoon vaikuttaa moni asia ja peli venyy herkästi pitkäksi.