Sukkela siili

Jos peli voittaa Kinderspiel des Jahres -palkinnon, voi olla aika varma, että se löytyy seuraavana vuonna myös suomennettuna. Niin tälläkin kertaa: vuoden 2020 voittaja Speedy Roll on kääntynyt Amo Toysin toimesta muotoon Sukkela siili. Peliä on kuitenkin myynnissä molemmilla nimillä, sillä laatikon kannessa komeilee alkuperäinen nimi, muiden käännösnimien löytyessä laatikon sivuilta.

Oli nimi mikä hyvänsä, pääajatus on hauska – pelissä edetään vierittämällä pientä tennispallosiiliä ja keräämällä palloon kiinni tarrapäällysteisiä tavaroita. Peli on myös siitä erikoinen, että sitä voi pelata sekä kilpailullisesti että yhteistyöpelinä, ja että peli toimii molemmilla tavoilla yhtä hyvin.

Siilien kilpajuoksu

Vuoro alkaa pallon vierityksellä. Pelin alkuun pöydälle levitellään kolmenlaisia tarranauhamerkkejä – omenoita, lehtiä ja sieniä. Kun siilipallo pyörii merkkien yli, ne kiinnittyvät palloon kiinni. Yleensä mitä useamman merkin saa, sen parempi, mutta liian ahne ei voi olla. Jos siiliin takertuu viisi tai sitä useampi merkki, vuoro päättyy saman tien.

Sitten liikutaan. Liikkuminen tapahtuu laudalla, joka alkaa aloituspalasta ja johtaa polkuja pitkin maaliin eli siilien kotiin. Polkuverkosto rakennetaan ennen peliä reittipalasista, jotka ovat kaksipuolisia. Näin rata voi olla joka pelikerralla vähän erilainen.

Vierityksessä kerätyt merkit toimivat liikepisteinä. Pelaajan siili voi edetä polulla näkyviä symboleja pitkin niin pitkälle, kuin vierityksessä kerätyillä merkeillä pääsee. Merkkejä voi käyttää missä järjestyksessä vaan ja toisinaan laudalla voi liikkua pidemmälle pelaamalla merkit sopivassa järjestyksessä.

Liikkuminen voi myös tyssätä samasta syystä. Jos seuraavaan ruutuun päästäkseen pelaaja tarvitsee yhden sienimerkin, ei auta, vaikka pallo olisi täynnä lehtiä ja omenoita. Ennen vieritystä onkin hyvä vähän katsella laudalle, että mitä merkkejä kannattaa kerätä. Tähän vaikuttaa myös se, mitä reittiä pitkin aikoo kulkea, jos valittavana on useampi reitti.

Vierityksen lyhyt oppimäärä

Vieritys mekaniikkana sopii lastenpeliin hyvin. Taidokkaampi pelaaja saa iloa siitä, että hän voi miettiä vieritykselle sopivaa kulmaa ja suuntaa, jotta saisi napsittua tarvittavat merkit. Pieniä valintoja voi tehdä myös laudalla, sillä osa reiteistä on hieman lyhyempiä kuin toiset. Lapselle pelissä onkin sopivasti pohdittavaa, kun hän puntaroi, mitä reittiä kulkisi ja mitä merkkejä tarvitsee.

Toisaalta taidon merkitystä ei kannata liikaa korostaa. Kaksivuotias testaaja menestyi pelissä melko hyvin, vaikka vieritteli palloa satunnaisesti milloin minkäkin lelukaverin kanssa. Pelistä tulee eittämättä mieleen edellisvuoden Kinderspiel des Jahres -voittaja Viikinkien laakso. Molemmissa vieritetään palloa ja ne ovat taidon ja tuurin osalta aika sopivassa tasapainossa. 

Taidon ja tuurin määrää voi pelissä myös säätää mieleisekseen. Aikuisille ja muille taitaville vierittäjille on pelissä muunnelma, jossa ennen vieritystä katsotaan siilin alla oleva symboli. Se määrittää, millä tavalla vieritys tulee tehdä. Mukana on kaikenlaisia vaikeuttavia tekijöitä – vieritys heikommalla kädellä, ilman peukaloa, silmät kiinni… Viimeistään tässä vaiheessa pelaajien väliset taitoerot häviävät olemattomiin.

Yhdessä kettua karkuun!

Eikä tässä vielä kaikki! Pelissä on mukana myös yhteistyömuoto, joka, hieman yllättäen, toimii yhtä hyvin kuin kilpailupeli. Tällöin pelaajat liikuttavat vuorotellen yhtä siiliä kotia kohti. Peliin lisätään siilin perässä kulkeva kettu, joka etenee pelaajien vuorojen jälkeen aina kaksi askelta. Ketun etuna on, että se kulkee aina nopeinta reittiä pitkin.

Vaikka pelaajat saavat etumatkaa 11 ruudun verran, pelit menevät usein melko täpärälle. Jos peli helpottuu kovin, niin mukana on jälleen muunnelma, jossa kettu voi aloittaa lähempänä pelaajia tai liikkua vuorollaan kolme ruutua. Eiköhän jollain muutoksella sopiva tasapaino löydy kaikille.

Hauska yksityiskohta on, että pelilaatikko mainostaa pelin toimivan myös yksinpelinä. Käytännössä joo, koska mukana on yhteistyöpeli, mutta hieman epäilen alle esikouluikäisten soolopeli-innokkuutta. Aikuiselle kun pelistä ei ole yksikseen iloa. Vaan eipä maininnasta haittaakaan ole.

Hiottu kokonaisuus

Ikäsuositus 4+ on aika sopiva, vaikka peliä voi hyvin pelata ohjaten myös nuorempien kanssa. Pelin vieritysmuunnelmat taitavammille pelaajille ja niistä syntyvä hupsuttelu taas vetoavat vielä myös alakouluikäisiin. Lastenpeliksi ikäskaala on siis melko leveä.

Kestokin on napakka, noin 20 minuuttia, vieritystaidoista riippuen. Siitä kylläkin melkein puolet kuluu pallon lattialta noukkimiseen, tarramerkkien irrotteluun ja takaisin asetteluun. Tämä ei vielä pahemmin haittaa, vaikka kyykkiminen välillä turhauttaakin.

Kaiken kaikkiaan Sukkela siili on aika mainio lastenpeli. Vieritys on hauskaa ja pelissä tehtävät päätökset sellaisia, joissa voi myös hieman kehittyä iän ja pelikertojen myötä. Myös kuvitus ja komponentit ovat laadukkaita ja kestäviä – usean pelin jälkeen merkit tarrautuvat edelleen hyvin palloon. Kyllä minä tällaisen hiotun lastenpelin toivoisin pärjäävän myös Vuoden lastenpeli -kilpailussa.

Faktat Sukkelasta siilistä:

Suunnittelija: Urtis Šulinskas

Julkaisija: Lifestyle Boardgames, Piatnik (2019), Amo Toys (2021)

Mutkikkuus: Sekä kilpa- että yhteistyöpelin säännöt ovat aika selkeät, vaikka ne sääntökirjassa selitetään yhtä aikaa. Ne on myös helppo opettaa kohderyhmälle eli nelivuotiaille.

Onnen vaikutus: Perusvierityksessä on oma taitoelementtinsä, vaikka myös satunnaisella vierittämisellä pärjää melko hyvin. Kun mukaan lisätään vieritysrajoitukset, alkaa vieritys olla aika kontrolloimatonta hupia.

Vuorovaikutus: Kilpapelissä toisten siilejä ei voi estää mitenkään, joten vuorovaikutus on vähäistä. Yhteistyöpelissä voi jo vähän jutella siitä, mitä tulisi kerätä. Käytännössä vuorovaikutus on molemmissa pelimuodoissa lähinnä onnistumisille hurraamista ja epäonnistumisille nauramista.

Teema: Siiliteema nivoutuu loogisesti vieritysmekaniikkaan (siilin piikkeihin nyt jää kiinni kaikenlaista). Hurmaava kuvitus auttaa myös asiaa.

Uudelleenpelattavuus: Pelilaudan voi rakentaa joka kerta mieleisekseen ja heittorajoituksia on kahden tasoisia. Lastenpeliksi vaihtelevuutta on ihan kivasti.

Kieliriippuvuus: Ei vaadi lukutaitoa, kunhan vieritysrajoitukset ovat jonkun pelaajan tiedossa.

Pelaajamäärä: 1–4, skaalautuu hyvin kaikille pelaajamäärille (yksinpeli testaamatta).

Pituus: 20 minuuttia. Kestoon voi halutessaan vaikuttaa myös rataa rakennettaessa. Jokainen lauta lisää tai vähentää kestoa noin 5 minuuttia.