Suburbia

Sim City on yksi kaikkien aikojen peliklassikoista ja samasta kaupunginrakennusaiheesta on kehitelty vuosien varrella monenlaisia lautapelejä. Ted Alspachin Suburbia on päästää pelaajien sisäisen kaupunkisuunnittelijan valloilleen.

Pelaajat kilvoittelevat siitä, kenen kaupunginosa on kaikista viehättävin ja houkuttelevin. Pelin voittaa se, jonka kaupungissa on pelin päättyessä eniten asukkaita. Suburbia on palkittu Mensa Select -palkinnolla vuonna 2013 – hieman yllättäen kyllä, sillä se on merkittävästi keskimääräistä Mensa Select -voittajaa monimutkaisempi.

Kaupunginrakentelua laatoilla

Pelaajat aloittavat yhdellä asuinlähiöllä, puistolla ja teollisuusalueella. Näistä saa hieman mainetta. Maine on hyvä, sillä se lisää kaupunginosan asukasmäärää joka kierros. Toinen tärkeä mittari on tulotaso, joka taas näkyy pankkitilillä joka kierros. Se aloittaa valitettavasti nollasta, joten pelin alussa tulojen hankkiminen on tärkeä juttu.

Rahaa nimittäin tarvitaan. Joka vuoro pelaajilla on mahdollisuus ostaa kaupunginosaansa yksi lisälaatta. Laatoilla on hintansa – mitä parempi, sitä kalliimpi, tietysti – ja lisäksi laatat ovat tarjolla jonossa, josta vain kaksi pisimpään tarjolla ollutta laattaa saa ilmaiseksi. Jos haluaa etuilla jonossa, joutuu maksamaan lisähintaa. Tämä tasoittaa mukavasti tuuria – jos haluaa napata heti omalla vuorolla peliin tulleen hirmuhyvän laatan, joutuu maksamaan itsensä kipeäksi.

Entäs jos rahat loppuvat? Peruslaattoja, joilla peli aloitettiin, saa edullisesti ja järviä ilmaiseksi. Järvet ovat köyhän ilo, sillä ne maksavat välittömästi käteistä viereisistä laatoista. Mikäli rakentaa peruslaatan tai järven, saa lisäksi poistaa jonosta yhden laatan – näin varmistetaan, että jono etenee, ja samalla voi pyyhkäistä pelistä jonkun toiselle pelaajalle hyödyllisen laatan.

Tätä jatketaan, kunnes pinosta nousee ”vielä yksi kierros” -laatta, jonka jälkeen pelataan vielä yksi kierros. Lopussa jaetaan pisteitä tavoitteista: niitä on jokunen yhteinen ja jokaisella pelaajalla yksi yksityinen. Bonuspisteitä voi saada esimerkiksi keräämällä eniten tai vähiten tietynvärisiä laattoja, parhaat tulot, huonoimman maineen tai niin edelleen. Viimeiseksi vielä muutetaan käteen jääneet rahat väestöksi ja katsotaan, kuka voitti.

Kaupungin rakennuspalikat

Laatat jakautuvat eri väreihin: on vihreitä asuinalueita, sinisiä kaupallisia alueita, keltaista teollisuutta ja harmaita virastoja. Useimmat laatat tuottavat joko vähän tuloa, vähän mainetta tai vähän uusia asukkaita, mutta muutakin on tarjolla. Erityisen tervetulleita ovat laatat, jotka tekevät jotain aina, kun tietty ehto täyttyy. Näitä on yleensä ottaen kolmenlaisia: toiset välittävät siitä, mitä laattoja niiden vieressä on, toiset taas huomioivat kaikki pelaajan oman kaupunginosan laatat ja kolmannet aivan kaikki pelissä olevat laatat, myös muiden pelaajien pelaamat.

Pikaruokapaikka esimerkiksi tuo lisää asukkaita, jos sen vieressä on vihreitä asuinalueita. Omakotitaloyhdistys taas on alkupelin vihreä laatta, josta saa rahaa aina, kun kuka tahansa lisää kaupunginosaansa vihreän laatan. Näppärä laatta, sillä jos itse pelaa runsaasti vihreää, väkeä piisaa, mutta tulotaso jää heikoksi.

Lentokentät ovat myös mainio esimerkki tällaisesta laatasta: ne ovat sitä voimakkaampia, mitä enemmän niitä on pelissä. Halvin lentokenttä antaa tuloja jokaisesta lentokentästä pelissä, seuraava mainetta ja kansainvälisestä lentokentästä saa sekä tuloja että mainetta pelissä olevien lentokenttien määrän verran.

Kaikki laatat eivät ole yksinomaan hyviä. Kaatopaikka on näppärä pieni tulonlähde alkupelistä – halpaan hintaan kaksi tuloa. Sen hintana on vain maineen menetys, jos laatan vieressä on mitä tahansa muuta kuin järviä. Kaatopaikka pitää siis sijoittaa mahdollisimman kauas kaikesta muusta, mielellään järven toiselle puolelle. Omaa kaupunginosaansa rakennellessa pitääkin pitää silmällä laattojen yhteisvaikutuksia. Rakentaminen on muuten vapaata, mutta kaikkien laattojen on kosketettava jotain toista pelattua laattaa.

Erilaisia kaupunginosia

Peliä voi lähestyä erilaisilla strategioilla. Yleiset ja yksityiset tavoitteet antavat hyvät suuntaviivat, mutta niidenkin sisällä voi tehdä erilaisia ratkaisuja. Usein pelaajilla onkin pelin lopussa aivan erilaiset kaupunginosat. Pelissä voi onneksi pärjätä monenlaisilla strategioilla. Joku jahtaa korkeita tuloja, toinen maksimoi mainetta, kolmas kerää suoraan asukkaita ja nitkuttelee minibudjetilla.

Pelissä on hauskaa tarinallisuutta. Laatoilla on jonkin verran luonnetta, niissä on järkeä. Laattojen yhdistelmistä syntyy hauskoja juttuja pelatessa. Suburbian teema todellakin toimii. Pelin kuvitus on vähän karua, mutta ajaa asiansa ja pelaajien kaupunginosat ovat kehittyessään varsin viehättävän näköisiä.

Vaihteluakin riittää. Laatat on jaoteltu kolmeen ryhmään, joten niissä on väkisinkin järkevä kaari – alussa on vähän halvempia ja loppua kohden laatat käyvät kalliimmiksi ja voimakkaammiksi. Laattojen määrä riippuu pelaajien määrästä ja niitä on joka tapauksessa runsaasti enemmän kuin yhdessä pelissä tarvitaan. Tämä varmistaa sen, että pelien kesken on vaihtelua. Se tuo myös epävarmuutta strategioihin: ensimmäistä lentokenttää ostaessa ei voi tietää, paljonko lentokenttiä on vielä tulossa.

Monimutkainen laskentaoperaatio

Suburbian huonoin puoli on sen vaatima kirjanpito. Jokaisen laatan pelaamisen jälkeen pitää tarkistaa, mihin kaikkiin muihin laattoihin se vaikutti – myös muiden pelaajien laudoilla. Vaikutukset voivat vaatia joskus hieman pähkäilyä. Pelaajien pitää olla tarkkana tulo- ja mainemittareidenkin kanssa. Valitettavasti pelaajan nykyistä tulo- ja mainetasoa ei voi laskea suoraan pöydällä olevista laatoista, jos mittarit sattuvat heilahtamaan paikoiltaan.

Pelissä on hieman epämiellyttävää sattumanvaraisuutta, etenkin tavoitteissa. Jos saa hyvin yleisten tavoitteiden kanssa yhteensopivat yksityiset tavoitteet, on lähtökohtaisesti ihan hyvissä asetelmissa (tosin yleisiin tavoitteisiin nähden täysin vastakkaisellakin tavoitteella voi pärjätä). Jos tuurielementit peleissä tökkivät, Suburbia kannattaa testata ennen ostamista.

Nelinpeli on hivenen pitkänpuoleinen puolentoista tunnin pituisena. Kaksinpelin pelaa noin 45 minuuttiin, ja luulen, että kolminpeli on paras pelaajamäärä tälle pelille: pelaajien välistä vuorovaikutusta ja kilpailua tavoitelaatoista on vähän enemmän, mutta peli ei vielä veny aivan yhtä pitkäksi kuin nelinpeli.

Kaikista puutteistaan huolimatta Suburbia on mainio peli, jota ainakin itse pelaan koska tahansa erittäin mielelläni, kiitos toimivan teeman. Peli tarjoaa mukavasti erilaisia mahdollisuuksia ja vaihtelua pelikertojen välillä ja sopii hyvin tällaisista puolilaimeista konfliktittomista europeleistä pitäville.

Suburbia, Inc.

Lisäosa Suburbia, Inc. tuo peliin uusia ominaisuuksia. Lisäosassa on mukana muutama uusi laatta, joista huomionarvoinen on Redevelopment Planner: se on A-sarjan laatta, jonka voi myöhemmin korvata millä tahansa laatalla ilmaiseksi. Se on kätevä tapa saada hyvä, kallis laatta ilmaiseksi, mutta kannattaako alkupelissä käyttää seitsemän taalaa laattaan, joka ei itsessään tee yhtään mitään, on sitten eri juttu.

Toinen uudistus ovat rajat. Ne ovat pitkiä, kapeita laattoja, jotka toimivat kuten rakennukset, eli antavat erilaisia bonuksia. Esimerkiksi radioaktiivisen jätteen kaatopaikka tuo viisi tuloa, mutta vie seitsemän pistettä jokaisesta viereen rakennetusta laatasta. Rajoja on aina tarjolla kolme ja uusia nostetaan tilalle, kun vanhoja käytetään. Rajat ovat käteviä ja paikoin varsin tehokkaita, mutta ne myös rajoittavat kaupungin laajentamista selvästi.

Bonukset ja haasteet tuovat peliin lisätavoitteita. B-pakan päälle laitetaan satunnainen bonus, eli joku ehto, jonka täyttämällä saa tulobonuksen. Haaste taas tulee C-pakan päälle ja sen ehdot täyttämällä saa mainebonuksen. Nämä laatat käsitellään siinä vaiheessa kun B- tai C-pakasta pitäisi nostaa ensimmäinen laatta.

Lisäosa on hyvä. Se tuo peliin uusia ominaisuuksia, mutta ei juurikaan mutkista peliä. Rajat ovat varsin helppotajuisia myös aloitteleville pelaajille ja tavallaan bonukset ja haasteet helpottavat uusien pelaajien elämää antamalla selkeitä välitavoitteita. Aion itse käyttää lisäosaa jatkossa aina, myös aloittelijoiden kanssa pelatessa, ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille, jotka Suburbiaa aktiivisesti pelaavat.

Suburbia 5★

Viiden tähden lisäri ei ole ihan nimensä mukainen. Se lisää viidennen pelaajan peliin, jota en muutenkaan pelaisi mieluusti edes neljällä pelaajalla.

Uutena hallittavana resurssina mukaan tulevat turistikelpoisuutta kuvaavat tähdet. Tähdet vaikuttavat vuorojärjestykseen ja parhaat ja huonoimmat tähtiluokitukset palkitaan. Uudet tähtiä sisältävät rakennukset ovat oikein päteviä, mutta tähtiluokitus tuntui kaksinpelissä lähinnä haitalliselta.

Jos pelaa Suburbiaa isommalla porukalla, eikä välitä odotteluajasta, joka viidennestä pelaajasta väkisinkin tulee, Suburbia 5★ on aivan kelpo lisä peliin. Jos pelaa pääasiassa kahdella pelaajalla, tällä lisäosalla ei tee oikeastaan mitään.

Faktat Suburbiasta

Suunnittelija: Ted Alspach

Julkaisija: Bézier Games (2012)

Mutkikkuus: Laattojen vaikutuksissa on hieman kiemuroita, jotka kannattaa opetella huolella, mutta kun ne osaa, pelin perusidea on onneksi helppo ja nopea opettaa muille.

Onnen vaikutus: Tuuria on mukana, mutta nykyisen kokemukseni valossa väittäisin, että se ei ole pelissä ratkaisevassa osassa.

Vuorovaikutus: Rakennuksia ostetaan samasta jonosta ja samoista tavoitteista kilvoitellaan. Osa laatoista huomioi toisten pelaajien rakennelmat. Suoranaista kilpailua ja toisten pelin haittaamista mukana ei kuitenkaan ole.

Teema: Kaupunkien rakentelu on hauskaa, sillä laatoissa on luonnetta. Pelin aikana syntyy hauskasti erilaisia kaupunginosia. Teema toimii erittäin hyvin.

Uudelleenpelattavuus: Pelissä on kerralla vain pieni osa laatoista, etenkin pienemmillä pelaajamäärillä, mikä tuo peliin mukavasti vaihtelua. Myös tavoitteita on paljon, ja niilläkin on iso merkitys siihen, millainen pelistä tulee.

Kieliriippuvuus: Laatoissa on jonkin verran tekstiä, joten englantia on syytä osata.

Pelaajamäärä: 1–4. Nelinpeli on vähän pitkänpuoleinen, mutta ei sietämättömän pitkä. Yksinpelissä pelataan tekoälyä vastaan.

Pituus: 45–90 minuuttia.