Stich-Meister

Stich-Meister on nimensä mukaisesti mestarien tikkipeli: siihen kannattaa tutustua, jos tikkipelit ovat tuttuja ja kaipaa vähän vaihtelua. Lähtökohtaisesti peli on erittäin yksinkertainen tikkipeli, mutta joka jakoon tulee neljä sääntöä, jotka keikauttavat pelin omanlaisekseen. Sääntöjä on sen verran paljon, että kahta täysin samanlaista jakoa ei tarvitse pelata.

Pelin kulku

Säännöt ovat tosiaan helpot: maantuntopakko, ei valttia, jokainen tikki on yhden pisteen arvoinen. Sen lisäksi tulee neljä sääntöä. Nelinpelissä jokainen pelaaja pelaa yhden säännön. Viisinpelissä jakaja jättää väliin ja kolminpelissä yksi sääntö tulee sattumanvaraisesti pakasta. Pelaajat saavat valita pelaamansa säännön nähtyään korttinsa, mutta arpominen tuntuu yleensä suunnilleen yhtä fiksulta.

Sääntöjä on kolmenlaisia: valttisääntöjä, pelisääntöjä ja pisteenlaskusääntöjä. Valttisäännöt yksinkertaisesti nimeävät jonkun numeron tai maan valtiksi. Pelisäännöt voivat tehdä vaikka mitä: pelaajat valitsevat viimeiseen tikkiin pelaamansa kortin ennen ensimmäistä tikkiä, viimeisen tikin voittaja antaa keräämänsä kortit seuraavalle pelaajalle, tikin voittaa toiseksi suurin kortti ja niin edelleen. Pisteenlaskusäännöt antavat pisteitä tietyistä korteista, sakkoja toisista tai vaikka tuplaavat pisteet, jos pelaaja kerää parillisen määrän tikkejä.

Tuloksena on hyvin vaihteleva peli. Jotkut jaot ovat tavanomaisia, mutta välillä kohdalle osuu jakoja, jotka nyrjäyttävät pään tyystin. Alkuun saa hieman miettiä, onko tikkien voittaminen ylipäätään hyvä vai huono asia… Joskus sen tajuaminen, miten tikkejä voitetaan tai hävitään voi olla pieni haaste.

Huumorintaju koetuksella

Lopputulos on tietysti hilpeästi satunnainen. Jos käsi on täynnä sinisiä kortteja ja valitsee sinisen valtiksi, voi arvella tehneensä hyvän valinnan – vaan entäs jos joku toinen pelaakin kortin, joka tekee valteista silkkaa myrkkyä? Stich-Meister edellyttää pelaajilta huumorintajua.

Myös jaoissa tarjolla oleva pistemäärä vaihtelee villisti. Ilman lisäsääntöjä pisteitä tulee vähänlaisesti, mutta toisinaan pisteitä voi olla paljon runsaammin jaossa. Voikin käydä niin, että yksi jako ratkaisee pelin voittajan täysin. Pelit ovat aika lyhyitä, jako pelaajaa kohden, joten tuuri eie des ehdi hirveästi tasoittua.

Peliä voi tasata käyttämällä pisteytystä, jossa jaon voittaja saa aina viisi pistettä ja muut vähemmän, mutta sellainen on oikeastaan aika tylsää. Paljon hauskempaa on ottaa Stich-Meister huumorin kannalta ja katsoa, miten käy. Turnauspeliksi en Stich-Meisteriä välttämättä suosittelisi.

Saksalainen helmi

Vaikka Stich-Meister on Amigon peli ja Friedemann Friesen suunnittelema, sitä ei ole julkaistu Saksan ulkopuolella – ja tuskin ihan heti julkaistaankaan. Peli on myös varsin hankalasti saksankielinen, sääntökortit kun ovat saksaksi. Onneksi netistä löytyy englanninkieliset säännöt ja englanninkieliset apulaput, jotka voi tulostaa, leikellä ja sujauttaa vaikkapa korttimuovin sisään kortin kanssa.

Pienellä vaivannäöllä saksalaisesta Stich-Meisteristä saa siis aivan pelattavan pelin, myös niille jotka eivät saksaa osaa. Saksasta peli täytyy kuitenkin hankkia, jos sen haluaa. Tikkipeleistä innostuneelle porukalle peli on vaivan arvoinen hankinta, meidän peliporukassamme Stich-Meisteristä ainakin tuli kestosuosikki, joka päätyy herkästi pöydälle, jos ei muutakaan keksitä.

Faktat Stich-Meisterista

Suunnittelija: Friedemann Friese

Julkaisija: Amigo (2010)

Mutkikkuus: Tikkipelejä tuntevalle pelin säännöt ovat helpot; jonkinlainen tikkipelikokemus on käytännössä välttämätön edellytys.

Onnen vaikutus: Sääntöjen valinnassa on melkoinen satunnaiselementti, itse jaon aikana ei sitten ole yleensä tavallista tikkipeliä enempää tuuria mukana.

Vuorovaikutus: Kuten tikkipeleissä yleensä, korttijakaumalla on paljon merkitystä pelin kulun kannalta.

Teema: Aasialainen teema on minusta suorastaan puiseva ja kortit tympeän näköisiä, skarpimpi ja abstraktimpi tyyli olisi miellyttänyt enemmän.

Uudelleenpelattavuus: Erilaisia sääntöyhdistelmiä on yli 400 000, joten vaihtelua riittää pitkäksi aikaa.

Kieliriippuvuus: Pelissä on sen verran paljon saksankielistä tekstiä, että jos saksaa ei osaa, apulaput ovat pakolliset.

Pelaajamäärä: 3–5.

Pituus: Kymmenisen minuuttia jakoa kohden, eli noin 30–40 minuuttia.