Steel Driver

Martin Wallace palasi Steel Driverissa vanhoihin ideoihin ja kehitteli niitä samoihin suuntiin, joita Winsome Games oli jo kartoittanut Chicago Expressissä. Kaksi peliä tehtiin siis jokseenkin samoista lähtökohdista, mutta lopputulokset ovat mielenkiintoisella tavalla erilaiset.

Steel Driver on ehta junapeli. Rataa rakennellaan Yhdysvaltojen kartalle kuten junapeleissä yleensä, tosin tällä kertaa historiallinen ulottuvuus on karsittu pois, firmoilla ei esimerkiksi ole nimiä ja radat voi aloittaa vapaasti haluamastaan rannikkokaupungista. Peli on graafiselta ilmeeltään melko pelkistetty, mutta tyylikäs ja komponenteiltaan Treefrogin tapaan varsin puinen. Kaikinpuolin siisti paketti siis.

Pelin idea

Paketista paljastuu Chicago Express -serkun tapaan osakevetoinen junapeli. Steel Driver ei kuitenkaan ole rahapeli. Pelin aikana kerätään toki rahaa, mutta käytännössä kyse on voittopisteistä, sillä rahaa ei investoida uusiin sijoituksiin. Osakkeita ostetaan investointikuutioilla, joita tulee joka kierros saman verran viime kierrokselta säästyneiden päälle.

Joka vuoro myydään yksi osake jokaisesta kuudesta firmasta. Firma saa maksuna käytetyt investointikuutiot ja rakentaa niillä rataa mahdollisimman paljon. Mitä enemmän rataa syntyy, sitä enemmän kyseisellä vuorolla aktiivisena häärännyt pelaaja tienaa rahaa eli pisteitä.

Jos pelaajia on vähemmän kuin kuusi, joku saa väistämättä kaksi osaketta, mutta ei voi investoida firmoihin yhtä paljon – kuutioita on rajallisesti ja ne on jaettava kahdelle firmalle. Tulot jäävät silloin helposti vähän pienemmiksi, mutta vastineeksi saa laajemman osakesalkun.

Osakesalkun merkitys selviää pelin lopussa. Silloin alkaa junaralli, joka tuottaa pelaajille valtaosan pisteistä. Jokaiseen kaupunkiin laitetaan tuote, joka on jotain viidestä eri väristä. Firmat ajavat radoillaan eli keräävät verkostossaan olevia kuutioita yksi kerrallaan. Tavoitteena on kerätä viiden värin settejä, joista maksetaan varsin hulppea summa pisteitä jokaiselle osakkeelle.

Kaksi tapaa voittaa

Steel Driverissa on kaksi peruslähestymistä. Toinen on satsata yksittäisiin osakkeisiin enemmän, jolloin tienaa rakennusvaiheessa paremmat tulot. Toinen tapa taas kerää mahdollisimman laajan salkun, jolloin osakkeita on paljon, mutta rakennusvaiheessa tulot jäävät pienemmiksi. Jos lopun kuutioralli kuitenkin sujuu hyvin, pistesaalis on valtava.

Tämä on mielenkiintoinen valinta, mutta valitettavasti pelaajamäärästä riippuen valinnanvaraa voi olla vähänlaisesti. Jos pelaajia on kolme, käytännössä aina kaikki pelaajat ostavat kaksi osaketta kierroksessa. Samoin kuudella pelaajalla luonnollisesti jokainen saa yhden osakkeen. Toki silloinkin pitää miettiä tarkkaan, minkä osakkeen haluaa ja millä hinnalla, mutta herkullisinta pelissä on juuri tämä neljän ja viiden pelaajan peleissä nouseva kysymys siitä, millaisella tavalla osakemarkkinoita lähestyy.

Pelin loppupainotteisuus on pieni ongelma uusien pelaajien kanssa, joiden voi olla vaikea hahmottaa loppupelin merkitystä – se kun ihan oikeasti tuottaa valtaosan pelissä saatavista pisteistä. Ongelma on kuitenkin pieni, sillä kerran loppupelin nähtyään tilanteen ymmärtää, eikä Steel Driver onneksi ole pitkä peli.

Toimiva junapeli

Steel Driver on oikein mainio junapeli, joka erottuu investointikuutioiden avulla Winsome Games -serkuistaan. Jos ei välitä rahapeleistä, joissa voittojaan joutuu investoimaan saadakseen uusia voittoja, Steel Driver miellyttää enemmän kuin Chicago Express ja kumppanit. Oma valinta kohdistuu kuitenkin Chicago Expressiin ja Preußische Ostbahniin.

Pelistä on olemassa alkuperäinen Treefrogin laitos vuodelta 2008 ja Pegasuksen saksalainen vuodelta 2009. Saksalaisestakin laitoksesta löytyy englanninkieliset säännöt, joten sillä pärjää oikein mukavasti – sitä kun on varmasti helpompi löytää kuin Treefrogin laitosta.

Faktat Steel Driveristä

Pituus: 60 minuuttia