Spots

Kukapa ei haluaisi yhdistää nopanheittoa, söpöjä koiria ja pientä onnenkoetusta? Air Land & Sea -kaksinpelistä tunnetun suunnittelija Jon Perryn noppapeli Spots onnistuu siinä. Teema on vieläpä ihanan höpsö: koirille täytyy saada täplät noppien avulla.

Nopat ja täplät kohdilleen

Spotsin tavoite on saada pisteytettyä yhteensä kuusi koiraa asettamalla noppia niiden turkin täpliä kuvaaviin ruutuihin. Koirilla on turkissaan 1–4 täpläruutua, joihin sopivat ruutujen mukaiset nopanluvut.

Pelissä on kuusi temppulaattaa, joilla noppia pääsee käyttämään. Vuorollaan pelaaja valitsee niistä yhden, joka kertoo minkä toiminnon vuorolla pääsee tekemään. Toiminnot ovat lähinnä noppien heittämistä eri tavoilla, mutta parilla kortilla voi haalia uusintaheiton mahdollistavia luuherkkuja tai uusia koiria täplitettäväksi.

Oleellinen nopanheittelyä rajoittava sääntö liittyy pihalaattaan. Jos heitetyt nopat eivät sovi minkään koiran täpläruutuihin, nopat asetetaan pihalaatalle. Jos pihalla olevien noppien arvo ylittää seitsemän, kaikki jo aiemmin koirille asetetut nopat poistetaan ja noppien asettelun joutuu aloittamaan alusta.

Tämän ehkäisemiseksi temppulaatan valinnan sijaan vuoronsa voi käyttää pisteyttämällä kaikki noppia täynnä olevat koirat. Tällöin koirat käännetään ympäri, nopat poistetaan ja koirat ovat turvassa pihasäännöltä. Vuoron käyttäminen pisteytykseen on siis varmistelua epäonnistumisen varalta.

Pisteytysvuoron käyttämisen sijaan peli tarjoaa vielä herkullisen täkyn: voit pisteyttää koirat automaattisesti, jos saat täytettyä nopilla kaikkien näkyvillä olevien koiriesi kaikki täpläruudut. Kätevää, jos uskaltaa ottaa riskin.

Temput tuovat vaihtelua, mutta myös turhautumista

Spotsin ehdottomasti paras puoli on temppulaattojen laaja valikoima ja niiden vaikutus toisiinsa. Vuorojaan joutuu sopivasti miettimään, sillä yleisesti ottaen temppuvalikoimassa on pari–kolme hyvää vaihtoehtoa, ja vastustajallekaan ei saisi tarjota ihan mitä vaan. Mikään automaattiläpsyttely Spots ei ole.

Miinuspuolena peliä vaivaa tietynlainen epätasaisuus. Pelissä ei riitä jännitettä koko kestonsa ajan, ja etenkin lopetus on välillä antikliimaksi. Voittava vuoro saattaa olla pelkästään yhdellä nopalla tietyn numeron saaminen. Jos uusintaheittomerkkejä on kerännyt tarpeeksi, niin siinä sitten heitellään, kunnes numero tulee. Päinvastaisessa tilanteessa peli jää toisaalta herkästi junnaamaan, kun uusintaheittoja ei ole, ja sitä puuttuvaa vitosta ei millään tule.

Tähän pystyy onneksi itse vaikuttamaan: pelikokemus on nimittäin hyvin erilainen temppuvalikoimasta riippuen. Sääntökirjassa on lueteltu muutamia hyviä yhdistelmiä, joita kannattaa hyödyntää. Ja mikään ei estä arpomasta temppuvalikoimaa, kunhan ottaa jokaisesta väriluokasta yhden kortin. Tietenkään kaikki yhdistelmät eivät ole yhtä hyviä, mutta se on hinta, joka kannattaa erilaisista peleistä maksaa.

Enemmän onnenkoetusta

Onnenkoetusmekaniikka voisi kieltämättä olla suuremmassa roolissa. Pelissä tulee yllättävän harvoin tilanteita, jossa riskinotolla pystyy kääntämään pelitilanteen. Lähinnä muutamat temppulaatat tarjoavat mahdollisuuksia riskinottoon. Temppu ja pisteytys -tuplavuoron tekeminenkin on yllättävän harvinaista, eivätkä tarjolla olevat temppulaatat aina mahdollista sitä.

Juuri heittelevät pelikerrat ja herkästi antiklimattiset lopetukset eivät nosta Spotsia aivan sinne filleripelien kirkkaimpaan kärkeen. Tutustumisen arvoinen se ehdottomasti on, ja voisin hyvin kuvitella sille suomenkielisen painoksen. Ja katsokaa nyt noita koiria! Kuinka lutuisia.

Faktat Spotsista

Suunnittelija: Jon Perry

Julkaisija: CMYK (2022)

Mutkikkuus: Kevyt. Kunhan kuusi erilaista temppulaattaa ymmärtää, peliä pääsee nopeasti pelaamaan.

Onnen vaikutus: Noppapeli kun on kyseessä, niin luonnollisesti suuri. Satunnaisuuteen voi silti vaikuttaa hyvillä temppuvalinnoilla ja riskinotolla.

Vuorovaikutus: Vähäistä. Kanssapelaajien edistymistä tulee tarkkailla, ja valita temppulaattoja muita ajatellen.

Teema: Koirateema on oikein hellyyttävä. Temppulaattojen toiminnotkin osuvat teemaan mukavasti.

Uudelleenpelattavuus: Temppulaatoissa riittää vaihtelua ja pelikerrat poikkeavat toisistaan yllättävän paljon.

Saavutettavuus: Temppulaatat sisältävät tekstiä, joka vaatii käännöksen.

Pelaajamäärä: 1–4. Kaksinpelinä erityisesti oivallinen, mutta toimii kaikilla pelaajamäärillä.

Pituus: 15–30 min. Kaksinpelissä ei kauaa kestä, mutta nelinpeli saattaa jo venyä.