Space Hulk

Warhammer 40k -pelin maailmaan sijoittuva Space Hulk nauttii eräänlaisen kulttipelin mainetta. Pelin ensimmäinen versio julkaistiin jo vuonna 1989, josta kahden version kautta on päästy nykyiseen vuonna 2014 julkaistuun neljänteen painokseen, jota tämä arvostelu käsittelee. Onko peli edelleen maineensa veroinen ja kestääkö se vertailun alati kovenevassa lautapelien seurassa?

Avaruusmerijalkaväki vastaan muukalaiset

Pelin alussa pelaajat valitsevat puolensa, pelaavatko he Space Marine -sotilaita vaiko keisarin vihollisiksi luokiteltuja Genestealereita, jotka edustavat Alien-elokuvan hirviötä muistuttavan Tyranid-rodun iskujoukkoja. Pelitavaltaan nämä kaksi eroavat melkoisesti toisistaan ja aloittelijasta saattaakin tuntua, että pelattavat puolet eivät ole tasapainossa keskenään.

Kun puolet on valittu päästään skenaarion valintaan. Peli koostuu kokonaisuudessaan useista eri skenaarioista, jotka luovat pidemmän tarinan pelissä tutkittavasta avaruusaluksen romusta. Valittu skenaario määrittelee käytettävissä olevat joukot ja aloituspaikat molemmille pelaajille. Lisäksi valittu skenaario määrittelee pelattavan kartan ja voittotavoitteet.

Pelin varsinainen pelaaminen on hyvin suoraviivaista, vaikka se voi sääntökirjan läpi lukemisella tuntua monimutkaiselta. Space Marineiden pelaaja saa jokaisella vuorolla käyttöönsä komentopisteitä, joilla pelaaja aktivoi omia joukkojaan haluamassaan järjestyksessä. Toimintoja on useita erilaisia vartioinnista ja liikkumisesta erilaisiin hyökkäystoimintoihin.

Komentopisteiden määrä vaihtelee yhden ja kuuden välillä ja kun jokainen toiminto maksaa yhdestä kahteen pistettä, on jokainen liike harkittava tarkkaan etukäteen. Space Marinet ovat suurikokoisia ja hitaita ja käytävät kapeita. Vain yksi mahtuu kulkemaan käytäviä pitkin ja kahta ei mahdu rinnakkain kuin huoneissa.

Kekseliäs tapa tuoda paniikintuntua peliin on Space Marineiden liikkumisen aikana käytettävä tiimalasi, jonka hiekka valuu armotta loppua kohti. Jos Space Marineiden pelaaja ei ehdi tämän ajan puitteissa käyttää toimintojaan loppuun, ne jäävät käyttämättä.

Kun Space Marinet ovat toimineet, on Genestealereiden pelaajan vuoro. Genestealereiden toimintoja katsotaan samaan tapaan kuin Space Marineiden, paitsi liikkuminen on ketterämpää, ampuma-aseita ei ole käytössä ja komentopisteiden määrä on ennalta määritelty. Genestealereiden on aina yritettävä päästä viereen, vaikka Space Marineiden bolter-aseista lähtevät ammusten sarjat viuhuisivatkin kohti. Genestealereilla pelaavalla ei ole aikaa seurattavanaan ja joukkoja saa sääntöjen puitteissa tuoda lisää kentälle, joten varomaton Space Marine -joukko huomaa olevansa pian piiritettynä.

Taisteluissa käytetään kuusisivuisia noppia, joita heittämällä täytyisi muutosten kanssa saada tulokseksi 6. Jos hyökkäys onnistuu, sen kohde yleensä kuolee. Nopanheittoihin saattaa tulla bonuksia, jotka voivat nostaa onnistumisen mahdollisuutta huomattavasti.

Näin edetään vuorotellen kunnes kierrokset on käytetty tai voittotavoite on saavutettu.

Paljon tuuria, mutta taidolla voitetaan

Pelissä heitetään noppia paljon, mutta todellisuudessa fiksulla taktiikalla pärjää hyvin. Muutamia kertoja on käynyt niin, että kolme Genestealeria ei ole onnistunut tappamaan yhtä Space Marinea, kun tämä onnekas sotilas tappoi kaikki Genestealerit ympäriltään. Noppa voi vaikuttaa yksittäisessä tilanteessa, mutta kokonaisuudessa merkitys vähenee.

Miniatyyrit ovat tarkkoja ja varsin kovaa muovia. Warhammer-miniatyyripelejä pelanneille tämä on tuttua. Maalaamalla pelistä saisi näyttävän paketin, sillä punaiset Space Marinet ja violetin sinertävät Genestealerit sellaisenaan eivät ole erityisen näyttäviä, vaikka ovatkin tyylikkäästi tehtyjä. Miniatyyrit ovat laatunsa puolesta parhaimmasta päästä, mitä olen nähnyt.

Pelin karttapalat ovat paksuja ja eivät olleet ainakaan tässä kappaleessa taipuneita. Ohuemmat karttapalat alkavat helposti taipumaan, joten pisteet tästä. Taide on hienoa ja tyyliin sopivaa, lisäksi komponenttien yleislaatuvaikutelma on hyvä.

Peli on hyvin suoraviivainen ja yksinkertainen mekaniikoiltaan, jopa niinkin yksinkertainen, että välillä epäilee jotakin unohtuneen. Lisäksi varsinkin ensimmäisiä pelejä pelatessa tulee helposti olo, että puolet eivät ole tasapainossa keskenään. Tämä on kuitenkin harhakuvitelma, sillä molemmat ovat hyvinkin tasapainoisia omine vahvuuksineen.

Pelin skenaarion pelaa suhteellisen nopeasti läpi ja niitä on helppo pelata parikin peräkkäin. Ehkä peli ei ole ihan kulttisuosionsa arvoinen, mutta eipä se missään nimessä ole huonokaan. Noin 100 euron hinnalla saa ihan kelpo pelin ja ison laatikollisen tavaraa, mutta jokainen voi itse päättää että onko peli 150 tai 200 euron arvoinen.

Taktisesta miniatyyritaistelusta tai Warhammer 40k -maailmasta pitäville suosittelen peliä, muille varauksella.

Faktat Space Hulkista

Julkaisija: Games Workshop (1989, 2014)

Mutkikkuus: Peli on suoraviivainen pelattava. Sääntöjä on vähän.

Onnen vaikutus: Nopat tuovat peliin tuurielementtiä, mutta onnen vaikutus on lopputuloksen kannalta vähäistä.

Vuorovaikutus: Puhdasta taistelua kahden pelaajan välillä.

Teema: Pelin teema on klassista selviytymiskauhua avaruudessa. Warhammer 40k -maailmaa tunteva saanee jotain lisäarvoa, mutta Aliensin nähneille juttu on tuttu ja toimiva.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä, paketissa on useita skenaarioita, eivätkä ne ole kertakäyttöisiä. Tehtävät ovat Marineille monesti melko vaikeita ja onnistuminen voi edellyttää useampaa yritystä ja taktiikoiden hiomista.

Kieliriippuvuus: Säännöt englanniksi, muuten tekstiä on vähänlaisesti.

Pelaajamäärä: 2

Pituus: 60 minuuttia

Jutun kansikuva: Juho Parviainen / BGG