Minulle Space Base myytiin saatesanoilla ”parempi Machi Koro” ja kieltämättä olen yllättynyt, jos suunnittelija John D. Clair ei olisi tämän japanilaispelin suunnalta inspiraatiota hakenut. Sen verran samansorttisesta pelistä on kyse.
Söpö kaupunginrakennus on vain vaihtunut hengettömään ja tylsän näköiseen avaruusalusten keräämiseen. Onneksi pelimekaniikan puolella on parannusta korvaamassa latistunutta estetiikkaa.
Kerää ja tienaa
Vuorot etenevät yksinkertaisesti. Vuorossa oleva pelaaja heittää kahta noppaa ja sen jälkeen kaikki pelaajat keräävät resursseja nopanheiton mukaan. Nopat voi laskea yhteen tai erikseen. Vuorossa oleva pelaaja voi käyttää korttiensa parempia sinisiä ominaisuuksia, kaikki muut saavat käyttää heikompia punaisia. Kortit tuottavat pääasiassa rahaa pankkiin, voittopisteitä tai tuloja, mutta kaikenlaista pientä spesiaaliakin on tarjolla.
Sen jälkeen vuorossa oleva pelaaja voi käyttää rahojaan ostaakseen uuden kortin. Tarjolla on 18 korttia, jaettuna kolmeen tasoon: korkeampien tasojen kortit ovat parempia, mutta luonnollisesti myös kalliimpia. Yksi pelin erikoisuuksista on se, että jos rahaa käyttää, se menee kaikki. Jos haluaa säästää, voi olla ostamatta mitään, mutta halpakin ostos tyhjentää pankin täysin. Kartuttamalla tuloja saa sentään vähän nostettua pankkitilin nollaustasoa, mutta se on enimmäkseen aika hidasta hommaa.
Jokainen kortti tulee jollekin tietylle sektorille. Sektorit on numeroitu 1–12 ja ne vastaavat nopanheittoja. Kullakin sektorilla voi olla vain yksi aktiivinen kortti kerrallaan. Pelin alussa sektorit ovat täynnä yksinkertaisia ja heikkoja peruskortteja. Kun jollekin sektorille tulee uusi kortti, vanha kortti sujautetaan laudan alle niin, että sen toinen pääty jää näkyviin. Päädyssä on aina punainen ominaisuus, eli sitä mukaa, kun ostat uusia kortteja, saat myös toisten pelaajien vuoroilla aktivoituvia ominaisuuksia.
Peli päättyy, kun joku saa kasaan 40 voittopistettä. Siinä vaiheessa pelataan viimeiset vuorot ja katsotaan, kenellä on eniten pisteitä. Pisteitä kertyy paitsi pelin aikana sopivia aluksia aktivoimalla, myös ostamalla voittopistekortteja. Ne eivät tee mitään ja tukkivat sektorinsa loppupelin ajaksi, mutta niistä saa kerralla kelpo satsin pisteitä. Jossain kohtaa koneistonrakennus pitääkin ymmärtää lopettaa ja alkaa keräämään rahaa näitä isoja potteja varten.
Kevyttä koneistonrakentelua
Space Basen perusidea on monesta pelistä tuttu. Tienaa rahaa ja kehitä tuotantoa, kunnes siirryt tuottamaan voittopisteitä ja voitat. Kuten tavallista, tärkeää on olla riittävän nopea ja tehokas ja siirtyä oikeassa kohtaa rahantuotannosta voittopisteiden kartuttamiseen.
On Space Basessa sentään pari muutakin jippoa. Koneistoa voi rakennella myös yhteensopivista korteista. Kaikki kortit eivät tuota suoraan resursseja. Osa mahdollistaa esimerkiksi nopan silmälukujen manipuloimisen, viereisen kortin aktivoimisen tai korttien paikkojen vaihtamisen. Onpa joukossa myös kortti, jolla voittaa suoraan, jos sen saa aktivoitua riittävän monta kertaa.
Perusjuttu on, että mitä isompi numero kortissa on, sitä tehokkaampi toiminto siitä löytyy, koska isoja numeroita on paljon vaikeampaa aktivoida. On kuitenkin huomattavasti helpompaa saada se mehevä 11 tai 12 aktivoitua, kun vieressä on ketju viereisen kortin aktivoivia nuolikortteja ja tehokas kortti aktivoituu heittämällä 8, 9, 10 tai 11.
On myös mahdollista panostaa pieniin numeroihin, jolloin kortit eivät ole niin tehokkaita, mutta niille saa enemmän aktivaatioita – jos joka vuoro käyttää nopat erikseen ja aktivoi kaksi korttia, etuja kertyy. Toisaalta jos ostaa kortteja mahdollisimman leveälle riville sektoreita, saa enemmän aktivointeja muiden pelaajien vuoroilla.
Lopulta toki paljon riippuu siitä, miten nopanheitot osuvat omaan strategiaan. Vaikka pelin aikana heitelläänkin paljon noppia, joskus nopat vain kiertävät omia parhaita paikkoja – mutta tämä on tietysti tuttua kaikille Catania pelanneille. Vaikka seiska onkin tilastollisesti todennäköisin nopanheitto, voi hyvin olla, että jossain pelissä seiskoja ei vain näy eikä kuulu.
Parempi Machi Koro
Onko Space Base todella parempi Machi Koro? On se, enimmäkseen. Machi Koron peruspeliin en lähde edes vertaamaan; sen verran köykäinen viritys se pidemmän päälle on. Harbour-lisärillä varustettu Machi Koro on jo parempi peli, mutta kyllä Space Base silti vetää pidemmän korren: tämä on kuitenkin jotenkin tasapainoisempi peli.
Muutaman valituksen aiheen keksin. Ensinnäkin Space Base on todella ruma peli. Söpöön Machi Koroon verrattuna Space Basen avaruusalukset ovat todella tylsän näköisiä ja pelin tarinan kannalta täysin yhdentekeviä. Peli on kovin hengetön. Myös graafinen suunnittelu on vähän kulmikasta. Se jättää myös vähän toivomisen varaa: jotkut käyttöliittymädetaljit ovat vähän epäselviä. Nämä ovat kuitenkin pieniä valittamisen aiheita. Kortit ovat kapeita suikuloita, joka toki rajoittaa kuvituksen käyttämistä; kapeus on kyllä käytännöllistä pelaamisen kannalta, Machi Korokin vie aika paljon pöytätilaa.
Isoin ongelma on se, että peli on aloittelijalle vähän sekava ilmestys. Ei Space Base mitenkään vaikea peli ole, mutta sen kyllä huomaa, että aloittelijat välttävät luontevasti kortteja, joissa on enemmän tekstiä tai vähän hämmentävämmät efektit. Ehkä paremmalla graafisella suunnittelulla nämäkin kortit olisivat helpompia omaksua? Noh, kunhan kokemusta kertyy, nämäkin kortit muuttuvat vähän helppotajuisemmiksi, jos pelaajat vain selviävät aloituskynnyksestä. Tällaisen pelin pitäisi olla helpompi opettaa.
Space Base on vahvasti hedelmäpeli, jossa pelaamisen nautinto tulee siitä, kun nopat antavat osumia rakentamaasi koneistoon. Jos tuuri on huonoa, peli on turhauttava elämys. Onneksi se on enimmäkseen riittävän nopea, vaikka voikin joskus vähän venyä. Laatikon kyljessä peli on merkitty tunnin mittaiseksi ja jotkut päivittelevät 1,5 tunnin mittaisia pelejä; minulle Space Base on ollut pääasiassa noin puolen tunnin peli ja aina alle tunnissa ohi. Suosittelen käyttämään nopeutettua aloitusta, jossa pelaajat saavat nipun parempia aluksia käyttöönsä heti pelin alussa. Parempaa päätöksentekoa löytyy monesta pelistä, mutta minulle Space Base on toiminut puutteistaan huolimatta hauskana koneistonrakennus- ja tuuripelinä.
Space Basen lisäosat
Space Base on jo pitkään ollut suosikkejani kevyistä peleistä. Omistan kaikki pelin lisäosat kahta promoa (”Dead Reckoning Promo Cards” sekä ”U.E.C. John D. Clair”) lukuunottamatta.
Siinä missä peruspeli on parhaimmillaan nopeatempoista, sujuvaa ja tehokasta, lisäosien tuomat uudet alukset, lisänopat ja pelimekanismit ovat pahimmillaan jotain ihan muuta. Vannon aina lisäosien paremmuuden nimeen pelistä riippumatta, mutta tällä kertaa jopa minä voin myöntää, että jotkut pelin modulaariset lisäosat saattavat tehdä sujuvasta, hyvästä pelistä hitaan, kömpelön ja keskinkertaisen. Mutta onneksi lisäosat ovat hyvinkin modulaarisia ja niistä voi valita itselleen sopivat moduulit. Seassa on timanttiakin, jota ilman en enää mielelläni suostuisi Space Basea pelaamaan.
The Emergency of Shy Pluto (Saga Expansion I) ja The Mysteries of Terra Proxima (Saga Expansion II) sisältävät kumpikin pienimuotoisen, 8–12-osaisen kevyen tarinan, jonka myötä peliin tuodaan uusia elementteja jakso kerrallaan. Mitään Agemonian tai Lands of Galzyrin tasoista tarinaa lisäosat eivät tietenkään sisällä, mutta pelaamista on yritetty keventää kieli poskella tehdyllä scifiparodialla. Keskityn arvostelussa pelimekaanisiin kohokohtiin, joita lisäosat tarjoavat ja pyrin välttämään tarinallisia paljastuksia parhaani mukaan.
Pelin tarinakortit ovat pääsääntöisesti lyhyitä, selkeitä ja uudet mekaniikat ovat helppoja oppia pari poikkeusta lukuunottamatta. Olisin itse toivonut mahdollisuutta edetä tarinassa vielä nopeammin, yleensä tarinassa ei päässyt eteenpäin ennen kuin pelikerta oli loppunut, vaikka jokin tavoite olikin jo täytetty. Kokonaisuus on silti ihan toimiva.
Lyhyesti tiivistettynä pidän itse tärkeimpänä lisäosana Command Station -säilytysratkaisua ja pelillisesti parhaimpana uusinta Genesis-lisäosaa. Shy Pluto ja The Mysteries of Terra Proxima ovat keskenään hyvin identtisiä – molemmissa lisäosissa on kevyt tarina ja molemmat lisäosat tuovat peliin lisää kortteja ja muita modulaarisia uutuuksia, joista kerron tarkemmin alla.
Vielä viimeinen varoituksen sana: jos sinusta alkuperäinen Space Base oli synkkä tuuripeli, jossa noppatuuri ja rikkinäiset kombot ovat liian isossa roolissa, ikäväkseni voin vain todeta että lisäosien tuomat kombot ovat vieläkin rikkinäisempiä!
Space Base: Command Station (2019)
Aloitetaan pelin mielestäni tärkeimmästä lisäosasta, joka on enemmänkin säilytysratkaisu kuin lisäosa. Command Station lisää peliin kaksi pelaajalautaa, nostaen pelaajamäärän seitsemään, sekä kaikille pelaajille omat nopat ja tilaa kaikille lisäosien korteille. Paketin tärkeintä sisältöä säilytystilan lisäksi ovat paketin mukana tulevat 350 korttisuojaa, jotka tekevät korttien sekoittamisesta ja pelaajalaudan alle pujottamisesta huomattavasti helpompaa.
Ainoa haittapuoli on, että mukana tulevat 350 korttimuovia eivät riitä kaikkiin lisäosiin, vaan tarvittaessa erikoisen kokoisia suojia pitää saada lisää joko tilaamalla suoraan AEG:lta (100 muovia maksaa 10 €, huh!), ostamalla toisen Command Stationin tai etsimällä toisen valmistajan samankokoisia suojia.
En voisi kuvitella pelaavani peliä ilman tätä säilytysratkaisua ja suojia, joten tälle vahva suositus, jos aiot hankkia useamman lisäosan. Sitten ”oikeisiin” lisäosiin, pienoisella spoilerivaroituksella!
Space Base: The Emergence of Shy Pluto – Saga Expansion I (2019)
Space Base sai ensimmäisen lisäosansa jo vuoden päästä alkuperäisen peruspelin julkaisusta. The Emergence of Shy Pluto sisältää tarinapakan, tutkimuspakan (56 uutta alusta), neljä valkoista neutraalia noppaa sekä kaksi mysteerilaatikkoa. Sääntökirjaa ei saa lukea edemmäs ennen kuin peli ohjeistaa siihen, joten uusien mekanismien oppiminen hoituu kätevästi jakso kerrallaan. Vaihtoehtoisesti voit myös unohtaa tarinan täysin ja lisätä kaiken uuden sisällön peliin!
Lisäosa tuo peliin uusia pelimekanismeja uusien aluskorttien muodossa, kuten tiettyjen tuplien heittämisestä saatavia bonuksia, lisää nuolia (niin tupla-vasen/oikea kuin diagonaalisia nuolia), N+ kortteja (saat laittaa kortin mihin tahansa kohtaan, tietystä numerosta ylöspäin) ja bonusheittoja (saat uuden heittovuoron, josta vain sinä hyödyt). Isoimpana uutena moduulina lisäosa tuo peliin Shy Plutonium -nopat ja partioalukset.
Pelin alussa kukin pelaaja saa yhden partioalustokenin ja pöydällä olevien korttien viereen asetetaan Shy Pluto -markettikortti, johon arvotaan kuusi pinkkiä mininoppaa. Partioalustokeneita keräämällä voit pelin kuluessa ostaa näitä mininoppia (2, 3 tai 4 tokenin hintaan), joista saatat saada lisäresursseja pelin kuluessa. Kaksin- tai kolminpeleissä näitä mininoppia heitetään joka vuoro (myös omalla), kun taas isommissa peleissä niitä heitetään vain muiden vuoroilla.
Aina kun pelaaja ostaa nopan, liikkuvat jäljellä olevat nopat vasemmalle ja kalleimpaan paikkaan nostetaan uusi punainen noppa pussista. Kaikissa nopissa vain yksi taho sisältää symbolin, joten arviolta joka kuudes heitto antaa pelaajalle nopasta riippuen rahaa, voittopisteitä tai lisätuloja.
Jos peruspelissä vastustajan heitto ei osunut omiin aluksiisi, nyt sinulle on mahdollisuus saada edes jotain oman vuorosi ulkopuolella. Ehkä. Jos keräät pelin aikana laudalle paljon aluskortteja, joista saat partioaluksia, kasvaa mininoppien määrä toki pelin edetessä, jolloin palkintoja tippuu useammin. Myös jotkin aluskortit saattavat antaa mininoppiin liittyviä kykyjä tai rerolleja.
Lisäosana Shy Pluto on ihan kohtalainen mutta samalla heikoin Space Basen lisäosa – en näe tätä pakko-ostoksena, mutta ainakin Shy Pluto tuo peliin paljon uutta, niin hyvässä kuin pahassa. Tarina ei ole mitenkään erityisen hyvä, ikimuistoinen tai hauska, mutta menettelee muun pelin lomassa. Muutama jakso tarinan edetessä rikkoo perinteistä pelin kaavaa hyvällä tavalla ja tuo mukavaa vaihtelua peruspeliin, mutta jätän ne yllätykset kertomatta.
Space Base: The Mysteries of Terra Proxima – Saga Expansion II (2022)
Vuonna 2022 julkaistu Terra Proxima seuraa Shy Pluton jalanjäljissä, joku voisi sanoa että jopa liiankin tehokkaasti. Tuntuu kuin AEG olisi julkaissut saman lisäosan kahteen kertaan, niin paljon samaa näissä kahdessa lisäosassa on. Terra Proxima tuo mukanaan Shy Plutonium -markettilaatan (korvaten korttiversion), uusia oransseja (vahvempia) Shy Plutonium -mininoppia sekä tukun uusia aluksia.
Myös telakan (shipyard) eli korttimarketin täyttöä on päivitetty: jatkossa alukset liukuvat vasemmalle kun riviltä ostetaan kortti ja vuorossa olevan pelaajan markkerina toimii musta partionoppa. Partionoppaa heittää vuorossa oleva pelaaja omien noppiensa lisäksi ja jos musta noppa näyttää alussymbolin, lisätään korttimarkettiin alus seuraavaan tyhjään kohtaan, alkaen vasemmasta alareunasta ylöspäin. Tällöin pitkään marketissa olleiden korttien päälle kerääntyy partioalustokeneita, mikä tekee näiden korttien hankinnasta arvokkaampaa – oikein mainio ja tervetullut lisä peliin!
Oranssien Shy Plutonium -noppien lisäksi peliin on lisätty myös vihreitä Plutonium-noppia, joilla voit boostata noppien yhteenlaskettua lukua. Vihreiden kykyjen tapaan näitä voi siis jemmata talteen sopivaa tilaisuutta varten.
Uusimpana moduulina Terra Proxima tuo mukaan lisälaajennuksen pelaajalaudalle: sektorin 13. Tälle laudalle on olemassa omat päivityskorttinsa, joille luodaan oma korttimarkettinsa pöydälle. Kortteja on aina ostettavissa kolmea erilaista kappaletta ja niitä saa ostettua kolikkojen sijasta kuluttamalla tuloja. Voit aktivoida kolmannentoista kohdan joko lisäämällä noppien summaa eri kyvyin, tai osumalla ennustuksiin.
Ennustuskuutiot (forecast cubes) ovat lisälaudan alaosassa oleva kuuden noppaluvun alue, joihin voit ostaa rahalla ennustuskuutioita (ensimmäinen kuutio on aina ilmainen, mutta seuraavat maksavat 2, 4 ja lopulta 6 kolikkoa). Kun vuorollasi oma heittosi täsmää ennustuskuutioden lukuihin, saat normaalin aktivoinnin lisäksi aktivoida sektorin 13 palkinnot. Tällöin joudut palauttamaan yhden kuution takaisin kalleimpaan tyhjänä olevaan kohtaan.
13. sektori tuo peliin lisää vaihtoehtoja, mutta pelin nopeasta luonteesta johtuen tuntuu välillä vähän turhalta panostaa kuutioiden ostoon ja sitten toivoa, että ennustukset osuisivat. Toki jos olet käyttänyt paljon vihreää resurssia korttien ostoon, saattaa tuon viimeisen paikan moninkertainen aktivointi tuottaa tulosta. Pahimmassa tapauksessa tuhlaat turhaan ensiksi kolikkoja kuutioiden ostoon ja sitten myöhemmin vihreää tuloa korttien hankkimiseen.
Näiden uutuuksien lisäksi lisäosa tuo peliin vaihtoehtoisia muukalaissiirtokuntia (vaihtoehtoiset siirtokunnat esiintyivät ensimmäistä kertaa vuoden 2021 Biodome-minilisurissa, mutta saatavuuden ja pienen koon vuoksi en Biodomesta kirjoita tämän enempää). Nämä uudet siirtokunnat eivät anna vain suoraan voittopisteitä, vaan ne tuovat mukanaan joko heti tapahtuvia (keltaisia) kykyjä tai passiivisia (oransseja) bonuksia. Jokaiseen peliin arvotaan kuusi uutta muukalaissiirtokuntaa ja kuusi tavallista voittopistesiirtokuntaa, niin että jokaisella numerolla on yksi siirtokunta tuttuun tapaan. Myös tavallisissa aluskorteissa on keltaisia ja oransseja kykyjä ensimmäistä kertaa.
Vaikka Terra Proxima on jollain tavalla Shy Pluto 1.5, on se silti jokseenkin parempi lisäosa kuin edeltäjänsä. Tarina on ihan yhdentekevä tälläkin kertaa, mutta tuo kivaa lisämaustetta peliin. Oma suosikkini ovat erilaiset siirtokunnat, jotka tuovat joka pelikertaan jotain uutta ja erilaista ja tekee kalliiden voittopistekorttien metsästämisestä vielä hauskempaa. Samalla peli tuo lisää todella erikoisia, uusia tapoja rikkoa pelin ja paljon enemmän tekstiä luettavaksi.
Todella monessa kortissa on todella paljon tekstiä näin pieneen ja nopeatempoiseen peliin, joten pakostakin välillä unohtaa ottaa jonkun bonuksen. Samalla myös jättöaika kasvaa, kun yhden pelaajan vuoroon kuluu moninkertainen aika, etenkin verrattuna peruspelin nopeaan tempoon. Noppien määrä myös kasvaa räjähdysmäisesti – jos olet vuorossa oleva pelaaja, vuorollasi heität mustaa partioalusnoppaa, kahta omaa noppaasi, vähän Plutonium-noppia ja sitten vielä erikseen valkoisia bonusnoppia! Tähän vielä kun lisätään uusintaheitot niin huh huh.
Space Base: Genesis (2024)
John D. Clair päätti vihdoin hylätä tarinavetoisen lähestymistavan ja julkaisi peliin Genesis-lisäosassa 102 uutta aluskorttia sekä 36 uutta siirtokuntaa. Jokaiseen peliin arvotaan edelleen kuusi erilaista siirtokuntaa sekä kuusi tavallista voittopistesiirtokuntaa. Uusissa aluksissa on lisää keltaisia että oransseja aluksia, sekä vain vuoron lopulla tapahtuvia palkintoja kuin myös yhteishyvää – saatat itse saada jotain ja muut pelaajat hyötyvät kortistasi myös.
Mukana on myös diagonaalisia nuolia, joilla saa kikkailtua itselleen melko häröjä komboja, etenkin jos näitä yhdistää muihin nuoliin. Lisäosassa on myös voimakkaita kortteja jotka joko saattavat poistaa kokonaan kortteja laudaltasi, tai lähettävät tietyn määrän kortteja laudan yläpuolelle, niin että laudan päälle jää hetkellisesti tyhjää.
Yhteenveto lisäosista
Jos omistaisin vain peruspelin, olisi Genesis (Command Stationin ohella) ehdottomasti ykköshankintani lisäosista: tässä paketissa on aiempien lisäosien parhaat puolet, eli nurinkurisia ja voimakkaita alusbonuksia sekä Terra Proximassa ensi kertaa nähdyt vaihtoehtoiset voittopistesiirtokunnat, jotka tekevät jokaisesta pelikerrasta hyvällä tapaa erilaisen.
Genesiksen jälkeen vuorossa olisi Terra Proxima ja viimeisenä Shy Pluto. Toisaalta Saga-lisäosat tuovat peliin ehkä liikaa tarpeetonta höttöä – Space Base kun on parhaimmillaan nopeaa, helppolukuista ja viihdyttävää, eikä se välttämättä tarvitse tusinaa erilaista lisämoduulia jotka vain joko kasvattavat peliaikaa tarpeettomasti tai vievät fokuksen siitä olennaisesta.
Samalla olen tyytyväinen siitä että omistan (lähes) kaiken lisäsisällön peliin ja että voin muokata sitä pelaajien lukumäärän ja kokemustason mukaan mieleisekseni. Etenkin kaksinpelit kotona ovat olleet oikein viihdyttäviä, kun käytössä on ihan kaikki mahdollinen sisältö, koska se oma vuoro tulee vastaan huomattavasti nopeammin kuin neljän tai puhumattakaan seitsemän pelaajan pelistä.
Faktat Space Basesta
Suunnittelija: John D. Clair
Julkaisija: AEG (2018)
Mutkikkuus: Sääntökirja on vähän kehno ja peli näyttää vaikeammalta kuin oikeastaan. Se on myös vähän ärsyttävä opetettava. Kunnolla opetettuna se on kuitenkin suoraviivainen.
Onnen vaikutus: Tuurilla on paljon merkitystä. Pelaajat voivat yrittää pelata todennäköisyyksillä, mutta nopat antavat mitä antavat ja jos noppa osuu kohdalleen, saa sellaisen lumipallon pyörimään, että on vaikea hävitä.
Vuorovaikutus: Jokainen rakentelee omaa koneistoaan, mutta toisten vuoroillakin täytyy olla hereillä keräämässä resursseja. Jos kaipaat peliltä vuorovaikutusta, jätä tämä väliin.
Teema: Avaruusalukset ovat ihan yhdentekeviä, eikä pelissä ole minkäänlaista temaattista sisältöä. Aihe voisi olla mitä tahansa, ja saisi kyllä ollakin jotain muuta.
Uudelleenpelattavuus: Jos tuuripitoisuutta ei vihaa, Space Base on kyllä jossain määrin koukuttava.
Saavutettavuus: Korttien graafinen suunnittelu on heikonpuoleista. Kortteja on paljon ja etenkin lisäosien kanssa niissä voi olla kokonaisuutena vähän liikaa omaksuttavaa.
Pelaajamäärä: 2–5, parhaimmillaan 3–4.
Pituus: 30–60 minuuttia.
Machi Koro
Catan Kaksinkamppailu
Catan
My Little Scythe
Roll for the Galaxy
Dale of Merchants
Pesismestari
Jätinkirkko
King of Tokyo
Colony
Mystery Rummy: Jack the Ripper
Welcome To…
3 vastausta aiheeseen “Space Base”
Hyvä arvostelu kokonaisuudessaan. Peruspeli ja lisäosat, kaksi asiaan perehtynyttä kirjoittajaa. Mahtavaa!
Space Base on yksi omista pelisuosikeistani ja arvioin tämän BGG:ssä arvosanalla 10. No ollakseni rehellinen, ei tämä pelinä nyt niin hyvä ole, sillä kyseessä on melkoinen tuurihumppa ja peli sisältää reippaasti epäloogisuuksia. Nämä ongelmat eivät kuitenkaan haittaa, sillä oikeassa seurassa Space Base on mitä erinomiasinta ajanvietettä. Jos tykkäät Galaxy Truckerista tai King Of Tokyo -tyyppisistä, ei niin vakavista peleistä, suosittelen tutustumaan. Ja jotain tästä kommentista kai kertoo se, että olen hamstrannut kaiken tähän peliin julkaistun materiaalin John D Clair-promokorttia lukuunottamatta. Senkin ostan kun jostain löydän. Eli kyllä tämä on minulle 10:n peli.
Minusta pelissä on hieno kikka, se ei aina lopu siihen kierrokseen, kun ensimmäinen saavuttaa 40 pistettä. Jos kierroksen jälkeen vähintään kahdella ylittäjällä on sama pistemäärä, pelataan vielä yksi kierros, johon osallistuvat kaikki. Eli teoriassa voi siis käydä niin, että pelissä vaikkapa kolmantena ollut tulee ja vie voiton. (Kymmeniä pelejä takana, näin ei ole koskaan käynyt vaikka lisäkierroksia on joskus pelattu.) Pelissä on myös kortteja, joilla voi saada välittömästi voiton, ja silloin pisterajalla ei ole merkitystä. Näitä kortteja ei tainnut kuitenkaan olla peruspelissä vaan jossain lisäosassa.
Tämän pelin suurin haaste uudelle pelaajalle on huonoakin huonompi sääntökirja, eikä se tilanne parane lisäosien myötä. Suosittelen katsomaan läpipeluuvideon, niin siitä saa parissa kierroksessa ymmärryksen, miten tätä pelataan. Pelin kulku on suoraviivainen ja ainoa haaste jatkossa tulee noista epäselvistä symboleista korteissa. Ne ovat alkuun hankalia, mutta ne oppii kyllä ja kannattaa opiskella, sillä peliin tulee hirmuisesti lisää mahdollisuuksia kun pystyy käyttämään muitakin ominaisuuksia kuin rahan, tulojen tai voittopisteiden suora kerääminen.
Osa peruspelin jälkeisistä korteista on kyllä niin sekavia, että ollaan suosiolla heitetty sivuun. En usko, että peli menee siitä rikki.
Pelin kesto sisältöön nähden on myös hieman haasteellinen. Arvostelussa mainittu nopeutettu aloitus on muuten todellakin syytä ottaa käyttöön. Command Stationissa taisi olla virallinen ohje, mutta oma porukkani on soveltanut sellaista, kenties tuosta poikkeavaa house rulea, että jokainen saa yhden tulon lisää ja 17 rahaa, jotka voi käyttää saman tien kortteihin. Valitaan henkilö, joka saa ostaa näkyvillä olevista korteista yhden. Paikka täytetään ja seuraava ostaa yhden. jne kunnes rahat loppuvat tai joku ei halua ostaa korttia. Ensimmäinen valitsija
on sitten pelivuorossa viimeisenä. Olemme myös antaneet tästä aloituspotista säästää rahat itse peliin, vaikka normaalistihan kortin ostaminen vie kaikki säästöt. Näin peli pysyy noin 45 min mittaisena 3-5 pelaajan peleissä.
Lisäosien kampanjat ovat melkö köykäisiä ja niissä kannattaa kyllä lukea säännöt huolella. Ne on välillä kirjoitettu kovin epäselvästI. Lisäosien paras puoli on siinä, että ne tuovat peliin uusia kortteja, lisää valinnanvapautta, lisää sählinkiä ja epämääräisyyttä. En tiedä paljonko näitä enää tarvitaan, mutta on tuossa Command Station-boksissa vielä tilaa, eikä Space Basen tappajaa ole vielä ilmaantunut, vaikka kovasti sellaista on ennustettu.
Hyvä peli, hyvä arvostelu. Kiitos!
Kiitoksia palautteesta! Itselleni on käynyt Boardgamearenassa tuo, että kaksi pelaaja on päässyt 40 pisteen ylitse ja peliä on jatkettu vielä kierros, jolloin kolmas pelaaja tuli puun takaa ohi. ”You Win” kortti puolestaan on pelin peruspelissä jo mukana, mutta lisureissa tulee uudenlaisia ”you win” kortteja sekä aluksien että muukalaissiirtokuntien muodossa.
Ihan mielenkiintoinen tuo mainitsemasi variantti, tuossa korvataan salassa valittavat kortit avoimella draftilla ja rahaa oli pari kolikkoa enemmän verrattuna siihen alkuperäiseen nopeutettuun aloitukseen.
Mielestäni tuo mahdollisuus kiilata ekstrakierroksella takaa kärkipelaajien ohi on hieno. Käyttöökö kaikki keinot siihen 40 pisteen ylitykseen vai pitäisikö olla vielä jotain jäljellä kun peli periaatteessa loppuu. No, onhan tuo nyt vähän turhaa mietintää, mutta hauksa nyanssi silti.
Ja toisekseen, kävin tarkistamassa pelin valmistajan sivuilta säännöt, ja sieltä löytyy päivitty versio. Uusi versio on huomattavasti parempi ja selkeämpi kokonaisuus kuin mitä omistamani pelin mukana tuli. Eli otan sanojani takaisin tuon äärettömän huonon sääntökirjan suhteen.