Solarius Mission

Avaruusseikkailu Solarius Mission jakaa juurensa La Granjan kanssa: suunnittelijat ovat samat (kaksikko Michael Keller ja Andreas ”Ode” Odendahl), julkaisija Spielworxx ja peleillä muutenkin varsin paljon yhteistä. Työnimellä Dice for the Galaxy kehitelty scifipeli sai alkunsa Kellerin ideasta, mutta Odendahl kehitteli pelistä La Granjan.

Scifiaihe sai jäädä hyllylle, La Granja tehtiin ensin valmiiksi, mutta sitten oli aika palata Kellerin alkuperäisen idean pariin. Tällä kertaa Odendahl pysytteli kehitystyössään alkuperäisaiheelle uskollisena ja tuloksena on tämä peli. Kyse ei ole vain La Granjasta avaruudessa, mutta peleissä on tunnistettavia samankaltaisuuksia.

Pelin huomiota herättävän kansikuvan inspiraatio on suoraan Pohjois-Korean propagandajulisteista. Valitettavasti tyyli ei jatku laatikon sisällä yhtä näyttävänä.

Noppapyörä Rosenbergin tapaan

Pelin perusmoottorina on Uwe Rosenbergiltä Ora et Laborasta lainattu resurssipyörä, joka jakelee pelaajille noppia. Pyörästä otetaan joka vuoro yksi noppa, joka tuottaa pelaajille toimintoja. Toiminnot jakautuvat neljään väriin: musta tuottaa polttoainetta, keltainen rahaa, turkoosi antaa pyöritellä omia noppia paremmiksi (joka parantaa toimintonoppia) ja ruskea antaa siirrellä noppia eteenpäin, jolloin avautuu lisätilaa resursseille. Lisäksi noppia voi käyttää resurssien tuottamiseen.

Nopan valitsemisen jälkeen valitaan, tehdäänkö avaruustoimintoja vai ei. Avaruustoiminnoissa lennellään omalla avaruusaluksella sen verran kuin moottorit antavat myöten ja tutkitaan planeettoja, perustetaan avaruusasemia ja suoritetaan tehtäviä. Jos ei halua lennellä avaruudessa, voi ostaa alukseensa parempia moottoreita, pelata kortteja tai nostaa niitä lisää.

Mukana on siis 4X-pelien peruskuviot, taistelua lukuunottamatta – 3X-peli, siis. Avaruus on alussa tuntematon, planeettoja voi tutkailla ja halutessaan asuttaa. Planeettojen asuttaminen asettaa tavoitteita muulle toiminnalle, jotta planeettojen asutuskulut saa maksettua.

Kun pelaaja on vuoronsa tehnyt, nostetaan pussista pyörälle uusi noppa ja vuoro siirtyy seuraavalla pelaajalle. Jokainen saa neljä kierrosta, sitten on isompi vaihe suoritettu. Näitä vaiheita pelataan yhteensä neljä, jonka jälkeen lasketaan pisteet, joita kertyy vähän sieltä ja täältä.

Erikoistuja vai yleisosaaja?

Solarius Mission repii pelaajaa moneen suuntaan. Pisteiden kerääminen edellyttää sekä monipuolisuutta että keskittymistä: teknologian kehityksessä palkitaan edistymisestä yhdellä osa-alueella eikä kaikkeen ole mitenkään aikaakaan, toisaalta planeettojen asuttamisen pisteytys suosii monipuolisuutta, samoin erittäin hyödyllisten outpostien rakentaminen vaatii monipuolisuutta.

Kun vuoroja on vain kuusitoista koko pelin aikana, turhalle joutokäynnille ei ole paljon aikaa. Pelissä on todella mainio fiilis siitä, että paljon pitäisi tehdä, mutta kun ei vain ehdi, eikä noppakaan välttämättä anna sitä mitä haluaisi.

Aivan täydellinen pelikokemus ei ole. Siinä missä La Granjan nelikäyttöiset kortit ovat mielenkiintoisia ja lähes aina käytettävissä jollain hyödyllisellä tavalla, Solarius Missionin kortit eivät toimi aivan yhtä hyvin. Korteilla on kaksi käyttötarkoitusta: toisella puolella on tehtävä, joka edellyttää tuotteiden kuskaamista avaruudessa tiettyyn paikkaan pistepalkintoa vastaan, toisella puolella taas joku erikoiskyky.

Ottaen huomioon miten työlästä korttien käyttäminen on – jättämällä avaruudessa touhuamisen väliin saa nostaa tai pelata yhden kortin ja kerran vaiheessa voi pientä sanktiota vastaan nopankäyttämisen ohessa nostaa tai pelata yhden kortin – liian helposti käy niin, että kädessä on vähän turhan hyödyttömän oloisia kortteja. Erikoiskyvyt tuntuvat usein vähän heikoilta, tehtävät taas vaikeilta. Yksi tehtävä on käytännössä pakko tehdä aina outpostien vuoksi, mutta on vaikea nähdä, että näistä kovin keskeistä osaa strategialle saisi. Ehkä jonkinlainen mahdollisuus nostaa kortteja avoimesta valikoimasta suljetun pakan lisäksi voisi auttaa.

Kimurantti peli

Solarius Mission ei ole aivan yksinkertainen peli. Siinä on kovin paljon liikkuvia osia, eikä kokonaisuuden hahmottaminen ole sääntöselityksen perusteella mitenkään helppoa. Asiaa ei auta kovin sekava sääntökirja, joka selittää joitain yksityiskohtia hyvin hankalasti. Suosittelen lämpimästi kirjoittamaani tiivistettyä sääntökirjaa; ainakin sääntöjen selittäminen on huomattavasti helpompaa tiivistettyjen sääntöjen perusteella.

Kun säännöt on saanut päähänsä taottua, Solarius Mission on ihan hallittavissa. Kaikkia yksityiskohtia ei ehkä heti muista, mutta pelaajien omat pelilaudat ovat aika informatiivisia ja sisältävät paljon vinkkejä siitä, mitä voi tehdä. Parempi apulappu olisi kuitenkin tarpeen, niitäkin löytyy BGG:stä.

Komponenttipuoli ei muutenkaan varsinaisesti loista. Kaikki toimii, mutta korttien symboliikka on hivenen vaikeaselkoista, resurssipyörä piti koota itse liimaamalla, osa nappuloista oli alunperin mikroskooppisen pieniä ja niin edelleen. No, tämä lienee jokseenkin standardi, mitä Spielworxxin tuotteisiin tulee – pelilliset ideat ovat kiinnostavia, toteutus sitten vähän sinne päin.

Solarius Mission on toistaiseksi valitettavan saavuttamattomissa. Spielworxx myi oman painoksensa loppuun heti Essenin messujen 2016 yhteydessä. Uutta ei ole tullut ja tuskin ihan heti tuleekaan. Toistaiseksi Stronghold Games, joka julkaisi La Granjan laajempaan jakeluun, ei ole Solarius Missioniin tarttunut. Stronghold on yhteistyössä Spielworxxin kanssa ja pelille on sen verran pöhinää, että voi hyvin olla, että jossain vaiheessa uusi laitos saadaan. Toivottavasti siinä vaiheessa hiotaan hieman terävimpiä kulmia pelistä pois.

Faktat Solarius Missionista

Suunnittelija: Andreas Odendahl, Michael Keller

Julkaisija: Spielworxx (2016)

Mutkikkuus: Pelissä on alkuun paljon opettelemista. Sääntökirja on vähän vaikeaselkoinen ja pelissä on paljon liikkuvia osia. Kun sen hahmottaa ja ottaa käyttöön tiivistetyn sääntökirjan, pelin opettaminen muille on jo pykälän helpompaa. Satunnaiseen käyttöön en Solarius Missionia kuitenkaan suosittele.

Onnen vaikutus: Nopat ja kortit tuovat peliin tuurielementtejä. On tuurista kiinni, antaako noppapyörä oikeanlaista tavaraa tarjolle oikeaan aikaan. Säätövaraa on, noppien väriä voi vaihtaa ja toimintapisteitä ostaa lisää, mutta eihän se sama ole kuin saada oikea noppa ja riittävästi pisteitä ilmankin. Voitokas peli vaatii kuitenkin strategian ja kokonaiskuvan hahmottamista.

Vuorovaikutus: Sotimista tai kaupankäyntiä ei ole, vuorovaikutus rajoittuu samalla kartalla remuamiseen. Planeettoja voi valloitella toisen nenän edestä ja niin edelleen. Kovin pahasti toista pelaajaa ei ole mahdollista kiusata.

Teema: Avaruusteema toimii, mutta on aika pinnallinen. Kansikuva on vaikuttava, sen fiiliksen toivoisi välittyvän pelin sisältöön paremmin.

Uudelleenpelattavuus: Erilaista muuttujaa on sen verran paljon, että kaksi pelikertaa ei samanlaiselta tunnu.

Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat kielivapaita.

Pelaajamäärä: 2–4, toimii hyvin eri pelaajamäärillä.

Pituus: 60–150 minuuttia, ensimmäiseen peliin varsinkin on syytä varata aikaa. Kokeneiden pelaajien kaksinpeli menee helposti tunnissa.