Neppailu on hauskaa, senhän näkee jo Crokinolen ja PitchCarin suosiosta. Crokinole on kuitenkin kallis ja Pitchcarkin varsin iso ja painava paketti. Entäs jos olisi näppärä neppailupeli, joka on edullinen ja helposti mukana kulkeva? Jotenkin näin lienee ajatus kulkenut Kosmoksella, kun Snap! ideoitiin.
Pelin idea
Snap! on ehta neppailupeli, jossa jokaisella pelaajalla on kiekko ja samanlainen pakka tavoitekortteja. Korttipakasta käännetään päällimmäinen kortti ja sitä lähdetään suorittamaan neppailemalla. Tavoitteet ovat yksinkertaisia: pitää joko osua tietylle alueelle laudalla tai kolauttaa jonkun toisen pelaajan kiekkoa. Samalla pitää kerätä setti jalokiviä käymällä laudan kulmissa. Kun jalokivet on kerätty ja tavoitteet suoritettu, lähtöruutuun palaamalla voittaa pelin.
Pelin näppärä oivallus on tehdä kaikesta tästä Kosmoksen perusboksiin mahtuva setti. Pelilauta varsinkin on hieno: se avataan ja reunat taitellaan pystyyn ja lukitaan paikalleen. Tuloksena on oikein sopivan kokoinen areena: ei ihan sumppu, mutta esteet ja toisten pelaajien kohellus huomioiden aivan riittävän ahdas, että pelissä on haastetta.
Pelissä on kevyesti strategista ulottuvuutta, mutta pääasiassa neppaillaan kiekkoja ja toivotaan hyviä osumia. Jalokivet ovat haaste ja riesa, sillä niitä pitää olla tasan oikea määrä. Ylimääräisistä pääsee eroon tietyssä kohtaa lautaa, mutta se taas vaatii lisää tarkkaa neppailua.
Kehnonlaiset komponentit
Niin hieno kuin pelin toteutus teoriassa onkin, käytännössä homma ei aivan toimi. Laudan reunat eivät tahdo pysyä pystyssä, sillä kulmalukot eivät riitä pitämään laudan reunoja paikoillaan. Reunat tahtovat taipua ulospäin. Jos niitä taas yrittää vahvistaa, tuloksena on lauta, joka ei enää taitu siististi laatikkoon. Myös laudan avoin sauma aiheuttaa hankaluuksia, sillä se tahtoo aueta muodostaen neppaukset pysäyttävän muurin, jos saumaa ei älyä painaa kädellä kiinni.
Oma kappaleeni on lisäksi osoittanut jo pieniä repeilyn merkkejä, eli lauta ei oikein tahdo kestää taittelua ja vääntelyä. Voi toki olla, että kyseessä on vain huono kappale, mutta hieman epäilen pelin kestävyyttä aktiivisessa käytössä. Teippiä tarvittaneen ennen pitkää.
Edullista neppailua
Snap! ajaa asiansa: se on edullinen ja hauska neppailupeli, johon mahtuu mukaan jopa kuusi pelaajaa. Vauhtia ja tungosta laudalla riittää. Säännöt ovat varsin helpot ja peli on muutenkin helposti lähestyttävä, joten illanviettojen ohjelmanumerona se pärjännee mukavasti.
Innokkaammille neppailijoille suosittelen kuitenkin järeämpää kalustoa, eli joko Crokinole-lautaa tai PitchCaria. Itse ainakin tyydytän jatkossakin neppailutarpeeni Crokinolen parissa.
Faktat Snap!:sta
Suunnittelija: Rüdiger Dorn
Julkaisija: Competo, Kosmos (2010)
Mutkikkuus: Peli on varsin yksinkertainen ja helposti opittavissa. Säännöissä on vain muutama mutkikkaampi kohta.
Onnen vaikutus: Varsinaista satunnaiselementtiä pelissä on vähänlaisesti, seuraavana pakasta nouseva tavoite voi tietysti olla parempi tai huonompi. Toisten pelaajien siirroista aiheutuvaa kaaosta pelissä sen sijaan on runsaasti.
Vuorovaikutus: Laudalla on sen verran ahdasta, että vuorovaikutusta syntyy varmasti.
Teema: Snap! on varsin abstrakti peli.
Uudelleenpelattavuus: Jos peli viehättää kerran, se viehättää varmasti myös jatkossa. Uudelleenpelattavuusongelmat liittyvät enemmän osien kestävyyteen.
Kieliriippuvuus: Peli on kielivapaa.
Pelaajamäärä: 2-6, enemmän on luultavasti parempi.
Pituus: 20-30 minuuttia