Jamey Stegmaierin perustama Stonemaier Games, joka on kerennyt paljon mainetta ja rakkautta pelaajien keskuudessa, täyttää kymmenen vuotta. Hyvää juhlavuotta Stonemaier Games! Smitten on Stegmaierin juhlavuoden kunniaksi suunnittelema mikropeli.
Vain 18 korttia
Smitten on yksinkertainen ja vähäeleinen korttipeli yhdelle tai kahdelle pelaajalle. Koko pakkaus on kirjekuorta muistuttava, eikä sisältä löydy muuta kuin 18 korttia ja ohjekirja. Kortteja on yhdeksän erilaista, ja jokaista löytyy kaksi kappaletta. Pelissä on tarkoituksena saada kortit oikeille paikoilleen niin, että korteista muodostuu kaksi 3×3-kokoista aluetta. Ykkönen kuuluu vasempaan yläkulmaan ja yhdeksikkö oikeaan alakulmaan. Kun kortit on saatu oikeille paikoilleen, voittaa pelin ja edessä on kaksi isompaa kuvaa, jonka yhdeksän korttia yhdessä muodostaa.
Kahdestaan Smitten toimii yhteistyöpelinä, jossa pelaajien täytyy rajatun kommunikaation puitteissa päättää vuorojen pelaamisen järjestys. Pelaajat saavat kommunikoida pelkästään lauseilla ”haluan pelata”, ”en halua pelata”, ”voin pelata” ja ”en voi pelata”.
Vuorollaan pelaaja asettaa yhden käsikorteistaan pöytään aiemmin asetettujen korttien jatkoksi. Tämän jälkeen toisen pelaajan täytyy asettaa yksi omista käsikorteistaan noudattaen juuri pöytään asetetun kortin ohjeita. Yhden kortin ohje on esimerkiksi ”toinen pelaaja asettaa kortin, jota ei ole vielä pöydässä”. Korttikohtaisen ohjeen lisäksi korttien täytyy koskea vähintään yhtä aiemmin asetettua korttia.
Vuoron lopuksi nostetaan käteen lisää kortteja, ja jatketaan seuraavalle vuorolle. Rajatun kommunikaation puitteissa parivaljakko yrittää asettaa kortteja pöydälle niin, ettei vastaan tule tilannetta, jota on mahdoton toteuttaa. Jos näin tapahtuu, peli on hävitty.
Onnistuu myös yksin
Yksinpelinä Smitten toimii aivan yhtä hyvin kuin kahdestaankin, mutta pelin luonne muuttuu melko paljon. Kaksinpelin rajattu kommunikaatio ja toisen tulkitseminen vaihtuu perinteisen pasianssin tyyliseksi pulmapähkinäksi ja nopeaksi korttien lätkimiseksi. Soolona pelatessa pelaajalla on kaksi settiä käsikortteja, joita hän hallitsee. Kaksinpelistä poiketen yksi käsikorteista on aluksi pöydällä väärinpäin, joten rajatun informaation aspekti säilyy pelissä edelleen.
Pelissä arvioitu 10 minuutin kesto voi olla usein suuresti yläkanttiin. Etenkin pelin ollessa tuttu Smittenin voi lätkiä yksin läpi parhaimmillaan parissa minuutissa. Riippumatta pelaajamäärästä pelin voi huonolla tuurilla ja huolimattomalla pelaamisella hävitä minuutin pelaamisen jälkeen. Pelin voi siis hävitä todella nopeasti, mutta ei voittokaan yleensä kovin kauaa kestä. Joka tapauksessa näin lyhyttä ja kevyttä peliä harvoin tulee jätettyä yhteen erään, joten pelin todellinen kesto pöydällä on varmasti vähintään kymmenen minuuttia.
Mikropelin hengessä sääntökirja (tai siis sääntölappu) on vähäsanainen, mikä on samalla hyvä ja huono asia. Näinkin pieneen ja yksinkertaiseen peliin on kiva päästä hyppäämään nopeasti lyhyen sääntöjen lukemisen jälkeen, mutta joissain tapauksissa olisin kaivannut säännöiltä hieman tarkempaa selitystä. En esimerkiksi välttämättä uskaltaisi antaa peliä lainaan kenelle tahansa ja luottaa, että hän pärjää, vaan opettaisin pelin mieluummin ensin välttääkseni väärinymmärryksiä.
Muunnelmia löytyy
Variantteja säännöistä kuitenkin löytyy sekä soolopeliin, että kaksinpeliin. Pienet muunnelmat ovatkin erittäin tervetulleita – parhaimmillaan ne voivat kasvattaa uudelleenpeluuarvoa huimasti! Etenkin näin nopeassa ja pienessä pelissä on mukavaa, kun voi halutessaan ottaa pientä lisähaastetta. Variantit voivat myös mahdollistaa aloittelijalle voiton riemua pienten helpotusten avulla.
Kuten aina lautapelien kuvituksessa, vikaan ei voi mennä, jos taiteen takana on Vincent Dutrait. Pelin teema jää kaikessa abstraktiudessaan täydeksi kysymysmerkiksi, mutta siitä huolimatta kuvitusta on ilo katsella. Korttien kuvituksella on myös käytännöllinen funktio, sillä jatkuva kuva auttaa hahmottamaan helposti ja nopeasti, mihin kortti kuuluu. Onneksi myös kortin yläkulmaan on piirretty paikka, johon se täytyy pöydällä asettaa.
Smitten saattaa olla nopeasti nähty ja pahimmillaan itseään toistava kokemus, mutta hinta- ja kokoluokan huomioon ottaen on vaikea olla kovin kriittinen. Löytyyhän pelistä tutkittavaa yksinpelin, kaksinpelin sekä molempien varianttien muodossa. Jos yksikään näistä pelimuodoista sattuu olemaan mieluinen, toimii peli mukavasti vaikkapa aamupalapöydässä, tai hengähdystaukona pitkän peli-illan lomassa.
Smittenin huonoihin puoliin kuuluu mahdollisuus epäreiluun aloitukseen, jonka vuoksi on erittäin epätodennäköistä päästä peliä läpi. Muutenkin mahdollisuus hävitä yhtäkkisesti saattaa turhauttaa joitain pelaajia. Pelin paras puoli on kuitenkin erittäin yksinkertainen, mutta toimiva ja koukuttava pelin kulku. Smitten on hyvä esimerkki siitä, kuinka pienillä elementeillä voi saada aikaan hyvän kokonaisuuden. Peliä pelatessa tuli mieleen sama vanha tuttu ajatus: ”Miksen minä keksinyt tätä ensin?”
Faktat Smittenistä
Suunnittelija: Jamey Stegmaier
Julkaisija: Stonemaier Games (2022)
Mutkikkuus: Peli on melko yksinkertainen, mutta vaatii päättelykykyä ja korttien toimintojen ymmärrystä.
Onnen vaikutus: Aivan kuten pasianssissa, tässäkin pelissä korteille sattuu sattumanvarainen järjestys, joka tekee pelistä todella helpon tai vaikean.
Vuorovaikutus: Pelaajien täytyy parhaansa mukaan yrittää päätellä, kumman on kannattavampaa pelata kierroksella kortti ensin. Pelin voi helposti hävitä väärän tulkinnan tai huolimattoman päätöksen vuoksi.
Teema: Pelin teema jää hieman hämärään, sillä ainoa temaattinen asia on fantasiamainen kuva, jonka kortit muodostavat.
Uudelleenpelattavuus: Jos tykkää nopeasta kortinlätkinnästä soolopelin tai yhteistyöpelin merkeissä, toimii Smitten mainiona välipalana. Pelin idea on kuitenkin nähty melko nopeaa, joten määräänsä enempää en uskalla kehua uudelleenpelattavuutta.
Kieliriippuvuus: Jokaisessa kortissa lukee englanninkielinen ohjeistus kyseisen kortin toiminnasta. Jotta pelaaminen onnistuu, täytyy ymmärtää mitä kortit tekevät.
Pelaajamäärä: 1–2
Pituus: 10 minuuttia.