Slide Quest

Brion puinen Labyrintti on näppäryyspelien klassikko. Minäkin sain kyseisen häkkyrän junnuna lahjaksi, mutta olin siinä aivan luokattoman huono. Muutaman vuoden pölyttymisen jälkeen peli löysikin uuden omistajan. Olen kokeillut peliä aina väliajoin uudestaan ja tunnetila on pysynyt samana – perusidea on mainio, mutta staattisen ja armottoman radan yksikseen hinkkaamisesta häviää nopeasti hohto.

Näistä lähtökohdista lähdin kokeilemaan Slide Questia, jonka Outland julkaisi pohjoismaisena versiona vuonna 2020. Peli tekeekin monta asiaa paremmin kuin alkuperäinen Labyrintti – se on sosiaalisempi kokemus, sillä rataa ohjataan yhdessä muiden pelaajien kanssa. Vaihteluakin on huomattavasti enemmän. Mutta kantaako kuularatakokemus pidemmän päälle?

Pelimäinen peli

Slide Quest rakentuu vahvasti tiimityön varaan. Pelilaatikon jokaiselle reunalle asetetaan yksi vipu, jota painamalla päällä oleva lauta kallistuu vastakkaiseen suuntaan. Neljän vivun yhdistelmällä lauta saadaan sitten kääntymään kaikkiin ilmansuuntiin. Pelissä kuitenkin jokaisella pelaajalla on hallinnassaan korkeintaan kaksi vipua (pelaajamäärästä riippuen), joten pelaaminen vaatii yhteispeliä.

Itse vipujen päälle asetettava pelialue on pelkkä muovinen laatta ja sen päälle laitetaan yksi mukana tulevista laudoista eli kentistä. Kentälle lisätään vielä siihen kuuluvat esteet ja haasteet, jonka jälkeen alkaa kuularitarin liikuttelu. Kun annetut tehtävät on tehty ja ritari on maalissa, vaihdetaan lauta ja aloitetaan uusi haaste.

Lautoja on yhteensä 20 erilaista ja ne on jaettu viiden kentän maailmoihin. Jokaisen maailman alussa tiimillä on tietty määrä sydämiä (eli videopelitermein “elämiä”) ja jokainen virhe vie niistä yhden. Joissain kentissä sydämiä voi kerätä takaisin, mikäli niitä käy erikseen jostain sopukasta hakemassa. Tällä tavalla peliin on saatu vahva videopelimäinen ote.

Teemaa on tuettu mukana tulevalla “tallennussysteemillä” eli mikäli pelin haluaa keskeyttää, voi pahvirullaan merkitä mille tasolle jäi ja montako sydäntä oli jäljellä. Meidän peleissä tälle ei ollut juurikaan käyttöä, mutta pisteet kuitenkin hauskasta ideasta.

Nerokas häkkyrä

Slide Questin laatikkoon rakennettava vipu-lauta-häkkyrä on erittäin toimiva, suorastaan nerokas. Systeemi on myös lähestulkoon pomminvarma, enkä pelatessa kertaakaan kokenut, että vivut jäisivät jumiin tai eivät jotenkin toimisi. Ritarin kitka toki vaihtelee välillä hieman, minkä vuoksi vipua saa joskus nostella tavallista enemmän.

Tämä ei tarkoita, että kuularitarin ohjaaminen olisi jotenkin helppoa. Vaikka Slide Quest ei vaadi alkuperäisen Labyrintin tavoin yliluonnolisen hyviä hienomotorisia taitoja, vaati se silti näppäryyttä, kolmiulotteista hahmotusta ja tietenkin yhteistyötaitoja.

Voisi siis kuvitella, että peli soveltuu kehnosti lasten kanssa pelattavaksi, mutta ei suinkaan. Slide Questin ikäsuositus on 7+ ja kouluikäisten kanssa peliä voi jo ihan hyvin kokeilla. Meillä sekä 6- että 4-vuotias innostuivat pelistä aivan suunnattomasti, vaikka tarvitsevat pelatessa paljon avustusta. Pienten lasten kanssa pelatessa onkin tärkeää, että mukana on aikuinen pelaamassa ja neuvomassa.

Pelin sääntötaakka on minimaalinen ja täten sitä voi kokeilla käytännössä kenen kanssa vaan. Tietynlaista heittäytymistä kuitenkin vaaditaan, sillä liian totisessa porukassa pelistä tulee joko ritarin yltiövarovaista liikuttelua tai yhden määräilijän järjestämä panttivankitilanne.

Ratkaisuksi voi ladata Blue Orange Companion -sovelluksen, joka on saatavilla Androidille ja iOS:lle. Se antaa pelata tasot eri vaikeusasteilla eli eri aikarajoitusten kanssa, jolloin yksi pelaaja ei voi enää hallita kaikkien peliä. Kellon tikittäessä (ja melko mahtipontisen taustamusiikin soidessa) mukaan tulee ihan eri tavalla säpinää. Sovelluksen kanssa pelistä kuoriutuikin jopa lautapelaajaporukkaa viihdyttävä höpsö filleri.

Ei makeaa mahan täydeltä

Pelissä vaikuttaa siis alkuun olevan reilusti kokeiltavaa, onhan kenttiäkin parikymmentä. Yhden tason pelaaminen tosin vie vain muutaman minuutin, joten loppupeleissä kaikkien lautojen ratkaisuun uppoaa noin 3–4 tuntia. Sen jälkeen kenttiä on ihan hauska pelata uudestaan eri vaikeusasteilla, mutta tietynlainen uutuudenviehätys karisee matkalla. Vaikka kentät tarjoavat vaihtelua ja erilaisia tehtäviä perinteisen radalla etenemisen lisäksi, jokainen kenttä on pohjimmiltaan pelkkää kuulan liikuttelua.

Pelaajamääräkin on turhan jähmeä. Slide Quest on selvästi parhaimmillaan neljästään, kun jokaisella pelaajalla on käytössä vain yksi vipu. Kolminpeli on puolestaan melkein paras ratkaisu pienten lasten kanssa pelatessa, jolloin aikuinen pystyy kahdella vivulla kontrolloimaan paremmin ritarin liikkeitä. Aikusten kanssa pelatessa sama ratkaisu ei ole hirveän mielekäs. Kaksinpeli osuu pahaan rakoon – lasten kanssa se on keskimäärin liian vaikea, aikuisille taas parempia kaksinpelejä on tarjolla runsaasti.

Slide Quest on siis jännittävä ja ihanan erikoinen lautapeli, jonka pariin palaa mielellään. Ihan jatkuvaan pelaamiseen hupia ei irtoa ja pelaajia olisi hyvä olla täydet neljä (tai aikuinen ja kaksi lasta), mutta kokemus on niin uniikki, että jo sen vuoksi pelillä on paikkansa.

Faktat Slide Questista

Suunnittelija: Jean-François Rochas, Nicolas Bourgoin

Julkaisija: Blue Orange Games (2019), Outland (2020)

Mutkikkuus: Peli esittelee uusia juttuja vähitellen. Alkuun sääntöjä on niin vähän, että jos joku tietää miten pelataan, ensimmäisen kentän pariin pääsee alle minuutissa.

Onnen vaikutus: Välillä vääränlainen kitka saattaa aiheuttaa odottamatonta ongelmaa kuulan liikutteluun, mutta pääosin onni on omissa (tai toisten) käsissä.

Vuorovaikutus: Pelatessa syntyy hieno yhteenkuuluvuuden tunne, kun tehtävät alkavat sujumaan. Jokaisen pelaajan apua tarvitaan, jotta kuula liikkuu pitkin kenttää.

Teema: Hyvin perinteinen fantasiateema, mutta videopelimäisyys ja värikäs graafinen toteutus tekee pelistä houkuttelevan.

Uudelleenpelattavuus: Ei tätä ihan jatkuvasti pelaa, mutta väliajoin kuitenkin. 20 erilaista kenttää tuovat vaihtelua ja niitä voi pelata mielellään myös uudestaan. Sovelluksen kautta kenttiä voi pelata myös eri aikarajoilla, mikä osaltaan lisää haastetta.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 1–4, vaikka ei tämä minusta ainakaan soolopeliksi taivu.

Pituus: Yhden kentän pelaa (yritysten määrästä riippuen) 2–10 minuutissa, kokonaisen maailman pelaamiseen menee noin puoli tuntia.