Kaupunkien rakentaminen on kestosuosikki lautapelien aiheiden joukossa. Tasty Minstrel Gamesin Skyline on kevyt noppapeli, joka tarttuu aiheeseen pintapuolisesti. Tuloksena on melko yksinkertainen onnenkoetuspeli.
Sanalle skyline ei ole oikein suomennosta. Se tarkoittaa pilvenpiirtäjien muodostamaa maisemaa. Sellaista tässäkin pelissä rakennellaan kokoamalla nopista erikokoisia pilvenpiirtäjiä. Yksi asia pitää varmistaa heti, sillä se aiheutti minulle pienen pettymyksen: tässä pelissä ei pinota noppia torneiksi, vaan noppapilvenpiirtäjät muodostuvat vaakasuoraan ja valmistuessaan korvataan pahvilätkillä.
Noppataloja
Taloja rakennellaan noppaa heittäen. Noppia on kolmenlaisia: pohjakerroksia, keskikerroksia ja yläkerroksia. Pelaaja saa valita vuorollaan kolme noppaa mielensä mukaan, tai voi ottaa edellisen pelaajan hylkäämät nopat. Nopat heitetään, ja sitten pelaajalla on kolme vaihtoehtoa: rakentaminen, hylkääminen tai tuhoaminen.
Rakentaminen on yksinkertaista. Nopissa on kolmea väriä: sinistä, oranssia ja violettia. Väri määrää, miten korkean talon nopista saa rakentaa. Violeteissa rakennuksissa voi olla yksi pohjakerros tai pohjakerros ja keskikerros. Sinisissä voi olla 2–4 noppaa, eli pohja, yläkerta ja välissä 0–2 keskikerrosta. Oransseista voi sitten tehdä kunnon pilvenpiirtäjiä, niiden koko on 3–6 kerrosta.
Kerrosten pitää siis sopia kohdalleen: alimmaksi pohjakerros, päälle keskikerroksia ja huipuksi katto. Nämä rajoitukset tarkoittavat sitä, että aina rakentaminen ei onnistu. Jos ei pysty rakentamaan tai ei jostain syystä halua, pitää hylätä tai tuhota. Hylkääminen tarkoittaa, että pelaaja siirtää yhden nopan hylättyjen noppien alueelle. Tuhoamisessa pelaaja romuttaa joko olemassaolevan tai keskeneräisen rakentamisen.
Tuhoaminen tuntuu omituiselta, mutta voi olla tarpeellista, koska jotain on pakko tehdä. Noppien hylkääminen on toki se helpoin ratkaisu, mutta jos jatkuvasti hylkää noppia, varmistaa että seuraava pelaaja vie voiton.
Jos joutilaita noppia on tämän jälkeen jäljellä, pelaaja saa jatkaa heittämällä uudestaan. Kun nopat loppuvat, on seuraavan pelaajan vuoro. Peli kestää yhdeksän kierrosta tai siihen asti, kunnes joku saa valmiiksi kuusikerroksisen talon.
Lopussa lasketaan pisteet. Valmistuneista rakennuksista saa pisteitä niiden koon mukaan. Pisteenlaskukaava on yksinkertainen neliöön korottaminen, eli yhden kerroksen rakennus on yhden pisteen arvoinen, kahden kerroksen rakennus on neljän pisteen arvoinen, kolmen kerroksen rakennus yhdeksän pisteen arvoinen ja niin edelleen. Rakentamalla kuusikerroksisen talon pärjää hienosti, etenkin kun peli loppuu siihen.
Tämä äkkilopetus on muuten aika tylsä sääntö, koska peli ei muutenkaan ole erityisen pitkä, joten yleensä pelataan joka tapauksessa täydet yhdeksän kierrosta. Pelin suunnittelijakin suosittelee tätä sääntömuunnosta.
Helppoa ja ihan kivaa
Skyline on yksinkertainen peli, jonka säännöillä ei tarvitse liikaa päätään vaivata. Sen opettaa nopeasti lähes kenelle tahansa. Sääntökirja voisi olla vähän selkeämpi, vuoron kulku ei selviä siitä ihan niin selvästi kuin olisi tarpeen, mutta kunhan pelin sisäistää, se on hyvin yksinkertainen. Peli sopii hyvin perhepeliksi ja lasten kanssa pelattavaksi, tai filleriksi peliharrastajille. Boksin kyljessä ikäsuositus on 10+, mutta se on yläkanttiin, etenkin jos mukana on aikuisia.
Kuten noppapeleissä yleensäkin, pelaajien lisääminen ei peliä paranna. Odotteluaikaa kertyy vuorojen väliin, eikä Skylinessä ole mitään tekemistä toisten pelaajien vuoroilla. Peli toimii varsin hienosti jo kaksinpelinä ja yksinpeliversioonkin on säännöt.
Skyline on kevyt tuuripeli ja sellaisena pitää lupauksensa ihan hyvin – peli ei tarjoile suuria yllätyksiä suuntaan tai toiseen. Pelissä on ihan sopiva annos päätöksentekoa, pelkkää yksioikoista nopanheittoa se ei ole. Heitettävien noppien valitseminen ei ole aivan yksiselitteistä ja se, että hylätyt nopat auttavat seuraavaa pelaajaa, tuo peliin mukavan lisäulottuvuuden, jota on pohdittava.
Jos peliä haluaa kokeilla ennen ostamista, Skylinestä on varsin näppärä versio pelipalvelu Yucatassa.
Faktat Skylinestä
Suunnittelija: David Short
Julkaisija: Tasty Minstrel Games (2012)
Mutkikkuus: Säännöt ovat yksinkertaiset. Pelatessaan ei tarvitse liikoja miettiä, mutta ihan aivotonta nopanheittoakaan peli ei ole.
Onnen vaikutus: Vähän on valintoja matkassa, mutta pohjimmiltaan kyseessä on kevyt noppapeli, jossa tuuri ratkaisee.
Vuorovaikutus: Toisten peliin ei voi juuri vaikuttaa, joten muiden vuoroilla vain katsellaan.
Teema: Kaupunginrakennusteema jää hyvin pinnalliseksi, mutta ihan hauskaa taloja on silti koota.
Uudelleenpelattavuus: Minä kyllästyin noin viiden pelin jälkeen, satunnaisessa fillerikäytössä voi kuitenkin kestää käyttöä.
Kieliriippuvuus: Pelissä on hyvin vähän tekstiä.
Pelaajamäärä: 1–4
Pituus: 15 minuuttia
Arvostelun johdantokuva: Eric Kouris (CC by-nc-nd).
4 vastausta aiheeseen “Skyline”
En lähtisi aikuispeliporukassa edes ehdottamaan, mutta lasten kanssa tämä oli ihan kivaa puuhastelua. Vähän ohjaten nelivuotiaskin tykkäsi rakennella ja heitellä noppaa. Yhdeksänvuotias jo murskasi aikuisen.
Tämä on sen verran tuuripeli, että kuka tahansa voi voittaa. Sopii sikäli siis hyvin perhepeliksi.
Yksi suomennosmahdollisuus Skylinelle on Taivaanranta.
Peli soveltuu myös aikuisille nimenomaan fillerinä ja sen kesto on sopivan lyhyt suhteessa tuurin määrään. Tuo mukavaa vaihtelua fillereihin, etenkin jos kokoelmasta ei muuten noppapainotteisia pelejä löydy.
Taivaanranta joo, mutta siitä ei kyllä suomalaiselle kuulijalle tule sitä pilvenpiirtäjämielikuvaa .