Skunk on leppoisa koko perheen korttipeli, jossa yritetään välttää haisunäätiä. Haisunäätiä sisältävien korttien keräämisestä seuraa miinuspisteitä, joten on syytä pitää huolta, että ne kortit päätyvät toisten pelaajien saaliiksi. Tarkka pelaaja pitää pesänsä puhtaana ja katsoo sivusta, kun muut keräävät miinuksia, mutta joskus taitavakaan peli ei auta, kun kortit osuvat huonosti kohdalleen.
Joistakin peleistä on helppo nähdä, että niiden suunnittelussa on nähty vaivaa. Skunk ei ole sellainen peli. Sen on suunnitellut israelilainen konkarisuunnittelija Haim Shafir, ja jos Shafirilta on mennyt pelin suunnittelemiseen yli viisi minuuttia, olen yllättynyt. Tämä ei kuitenkaan tee Skunkista huonoa peliä; ei suinkaan.
Pelin idea
Peliä pelataan korttipakalla, jossa on neljä väriä ja jokaisessa värissä kortit 1–10. Pakassa on yhteensä 23 haisunäätää: jokaisessa punaisessa kortissa on yksi, paitsi ysissä, jossa on peräti viisi. Muidenkin värien yseissä on haisunäätiä, kolme tai yksi.
Skunk on aivan tuikitavallista perustikkiä. Kaikki kortit jaetaan pelaajien kesken ja sinisen kakkosen saanut aloittaa pelaamalla sen. Tikkiin on pelattava samaa väriä, mikäli mahdollista, ja korkeimman kortin pelannut voittaa tikin, ottaa kortit ja aloittaa uuden tikin. Jos ei voi pelata oikeaa väriä, saa pelata mitä haluaa – vaikkapa hankkiutua eroon isoista punaisista korteista tai suolata tikkiä haisunäädillä, koska siinä vaiheessa tikkiä ei voi itse voittaa.
Kun kaikki kortit on pelattu, lasketaan haisunäädät. Peli kestää kuusi kierrosta, jonka jälkeen vähiten haisunäätiä kerännyt voittaa.
Yksinkertaistettua Herttaa
Jos peli kuulostaa tutulta, se johtuu siitä että se on tuttu. Skunk on pohjimmiltaan yksinkertaistettu versio herttamisääristä, joka tunnetaan myös Windowsin Herttana. Kortteja on vähän vähemmän ja sääntöjä on hieman suoraviivaistettu, mutta taustalla on sama idea.
Miksi sitten ostaa Skunk, kun jokseenkin samaa peliä voi pelata tavallisilla pelikorteilla? Aivan. No, Skunkin puolesta on sanottava, että peli on aika edullinen ja kortit ovat hyvin selkeät ja miellyttävämmän näköiset – lapsille tällaiset isot numerot ovat helppokäyttöisemmät kuin tavalliset pelikortit.
Lisäksi monissa tapauksissa selkeän laatikkoon pakatun kaupallisen tuotteen saa pelattavaksi helpommin kuin jonkun perinteisen korttipelin; jostain syystä jotkut vierastavat perinteisiä korttipelejä, mutta pelaavat vastaavia kaupallisia pelejä mielellään.
Toimiva peli
Skunkissa ei ole mitään omaperäistä, mutta se perustuu perinteisesti toimivaksi havaittuun peli-ideaan ja toteuttaa sen hyvin. Peliä on hauska pelata ja siinä vaaditaan sopivasti tuuria ja taitoa. Tikkipelien peruskuviot osaava pystyy välttelemään haisunäätiä, mutta toisinaan kortit ovat sellaiset, että haisunäätiä kertyy hyvästä yrityksestä huolimatta. Se pitää pelin mielenkiintoisena.
Perinteisiä korttipelejä harrastavien kannattaa jättää Skunk väliin, mutta kevyttä korttipeliä koko perheelle tai aikuistenkin kesken pelattavaksi hakeville Skunk on kelpo valinta. Hieman haastavampaa misääripeliä hakeville suosittelen lämpimästi Stichelniä.
Faktat Skunkista
Suunnittelija: Haim Shafir
Julkaisija: Peliko (2013)
Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat todella yksinkertaiset, etenkin jos on joskus pelannut jotain tikkipeliä.
Onnen vaikutus: Pelkkä taito ei ratkaise, hyvä tai huono korttituuri vaikuttaa myös.
Vuorovaikutus: Sen verran kuin perinteisissä korttipeleissä yleensä.
Teema: Eipä juuri teemaa, mutta kortit ovat kyllä miellyttävän näköiset.
Uudelleenpelattavuus: Melko yksinkertainen pelihän tämä on, mutta silloin tällöin pelattuna maistuu varmasti.
Kieliriippuvuus: Täysin kielivapaa, säännöt suomeksi ja ruotsiksi.
Pelaajamäärä: 3–5.
Pituus: 20 minuuttia.