Skull

Skull on bluffauspelien moderneja klassikoita, joka julkaistiin alunperin vuonna 2011 nimellä Skull & Roses. Pelin saatavuus on ollut paikoin heikkoa, joten Space Cowboysin tänä vuonna julkaisema pohjoismainen versio on kaivattu peliteko.

Skull on keveästä ulkokuorestaan huolimatta sosiaalisten pikkupelien parhaimmistoa, josta paljastuu pelatessa koko ajan uusia puolia.

Onko siellä kallo vai kukka?

Pelin säännöt ovat hyvin yksinkertaiset: jokaisella pelaajalla on neljä kiekkoa, joista kolmessa on kukan ja yhdessä pääkallon kuva. Kierroksen alussa jokainen pelaa eteensä yhden kiekon kuvapuoli alaspäin. Tämän jälkeen vuorossa oleva pelaaja valitsee: joko hän voi lisätä oman kiekkonsa päälle uuden kiekon tai aloittaa tarjoushuutokaupan siitä kuinka monta kiekkoa hän voi paljastaa osumatta pääkalloon. Siitä kiintoisa osuus alkaakin.

Kun joku pelaaja aloittaa tarjoushuutokaupan, kiekkoja ei enää sillä kierroksella pelata. Huutokauppa jatkuu vuorotellen myötäpäivään, kunnes kaikki ovat passanneet tai joku on tarjonnut maksimisumman (eli pelissä olevien kiekkojen lukumäärän). Korkeimman tarjouksen huutaja alkaa paljastaa kiekkoja yksitellen aloittaen omistaan. Jos pelaaja kiekkoja kääntäessään osuu pääkalloon, hän häviää kierroksen ja menettää yhden omista kiekoistaan.

Jos taas pelaaja onnistuu kääntämään ilmoittamansa määrän kiekkoja osumatta pääkalloon, hän voittaa kierroksen. Kääntäjä aloittaa seuraavan kierroksen riippumatta siitä, onnistuiko tai epäonnistuiko kääntäjä tarjouksessaan. Peliä jatketaan, kunnes joku on voittanut kaksi kierrosta, tai jos pelissä on mukana enää yksi pelaaja, jolla on kiekkoja jäljellä.

Pelkistetty psykologinen trilleri

Skull on peli, joka ei paperilla vaikuta kovin ihmeelliseltä. Se on helppo ohittaa tylsänä onnenkoettelupelinä, mutta pinnan alla on paljon muuta. Jo kierroksen alun valinta, eli pelaatko eteesi kukan vai pääkallon, on merkittävä päätös. Pelaamalla pääkallon halutaan uskotella muille, että oma kiekko kannattaa kääntää, kun taas kukalla pyritään itse kääntämään kiekkoja.

Kiekkojen menetys pelin aikana antaa myös tietoa vastustajista. On hyvin mahdollista, että pelaajalla ei enää loppupelistä ole ollenkaan pääkalloa kiekoissaan. Tiedon käyttäminen hyväkseen vaatii pelisilmää. Ovelia peliliikkeitä on tarjolla lähtien aloitusvuoron hyödyntämisestä aina oikeansuuruisiin tarjoushuutoihin.

Pelin vaatiman psykologisen strategian avaaminen tässä on työlästä, mutta kannattaa pohtia mielessään vaikkapa seuraavaa: Mitä kaikkea voi tarkoittaa, ja mihin se johtaa, että aloittava pelaaja tarjoaa heti kierroksen alussa “1”?

Skull elää peliporukan ryhmäajattelusta. Kun alat päästä vastapelaajien pään sisään ja osaat vastata bluffiin vastabluffilla, olet ymmärtänyt pelin ytimen. Tämä kaikki vaatii oikeanlaisen mielentilan. Pelaaja, joka lätkii kiekkoja pöytään ja huutaa tarjouksia sattumanvaraisesti tuskin saa pelistä paljoa irti – ja latistaa pahimmillaan muidenkin pelikokemuksen. Ymmärrän täysin, ettei Skullin perimmäinen “Bluffaatko, koska luulet minun bluffaavan?”-ajatusmaailma iske kaikille.

Vertailu kohdistuu toiseen suosittuun bluffauspeliin Bluffiin (alias Perudo, Call My Bluff tai Liar’s Dice). Siinä missä Bluff vaatii ison kasan noppia ja se perustuu vahvasti todennäköisyyksien arvioimiseen, Skull on pelkistetympi ja elegantimpi. Kaikki ylimääräinen on riisuttu pois ja jäljelle on jäänyt bluffaus.

Komponentit ovat sen verran yksinkertaiset, että Skullia voi pelata helposti missä vaan. Olen itse peluuttanut Skullia työpaikallani kahvitaukopelinä, ja siihen se sopii täydellisesti. Pelin voi myös helposti koota korvikekomponenteista: takuuvarman baari-illan tunnelman kohotuksen saa nappaamalla kasan lasinalusia, piirtämällä ruksin muutaman taakse ja ilmoittamalla “Hei kokeillaas tällaista peliä!”.

Omassa ekolokerossaan Skull on täydellinen peli: säännöt selittää minuutissa, erät ovat lyhyitä ja peli muuttuu toistojen myötä koko ajan mielenkiintoisemmaksi. Yksinkertainen on kaunista, ja Skullin kauneus kannattaa kokea.

Faktat Skullista

Suunnittelija: Hervé Marly

Julkaisija: Lui-même (2011), Space Cowboys (2023)

Mutkikkuus: Erittäin yksinkertainen, mutta menestyksekäs pelaaminen vaatii psykologista silmää.

Onnen vaikutus: Riippuu ajattelutavasta. Kiekkojen kääntelyssä on tuurilla sijansa, ja pelin voi nähdä puhtaana onnenkoetuksena. Usein peli ratkeaa silti aivan muihin asioihin kuin tuuriin.

Vuorovaikutus: Korkea. Peli on puhdasta bluffaamista ja vuorovaikutusta muiden kanssa.

Teema: Pelaajakiekot ovat upeasti kuvitetut, mutta muuten pelissä ei ole teemaa.

Uudelleenpelattavuus: Pelaajien välinen vuorovaikutus pitää pelin kiinnostavana pitkään.

Kieliriippuvuus: Täysin kielivapaa.

Pelaajamäärä: 3–6. Toimii kaikilla pelaajamäärillä, mutta ei loista kolminpelinä.

Pituus: 10–30 minuuttia.