Skogen

Skogen tuli meille epätavallista reittiä: se osui silmiini erään tukholmalaisen museon myymälässä. Poikkeuksellisen tyylikkään ulkoasun lisäksi pelissä puhutteli myös sen täyspitkä nimi: Spelet där du fyller skogen med liv. Biologia-aiheisten pelien ystävänä en voinut vastustaa näin hyvännäköistä kiusausta!

Ilokseni laatikosta ei paljastunut puuta heinää, vaan ajatuksella suunniteltu, mukava ja kaunis peli, joka todella “avaa silmät sille lajien ja elinympäristöjen monimuotoisuudelle, joka meitä ympäröi”, kuten sen esittelyteksti julistaa. Pelaajat pääsevät uppoutumaan pohjoisten havumetsien elämään, mutta ei huolta: pohjatietoja ei tarvita, vaan Skogen toimii vaikket erottaisi muurahaista mustikasta (tai tietäisi, mitä ne ovat ruotsiksi).

Jos metsään haluat mennä nyt

Pelissä tosiaankin täytetään metsää elämällä. Metsänä toimivan pelilaudan 10×10-ruudukkoon asetellaan neliön muotoisia laattoja, jotka kuvaavat metsän elinympäristöjä ja lajeja, ja tästä laattojen asettelusta kerätään pisteitä.

Laattoja on kahdenlaisia. Elementtilaatat kuvaavat elinympäristöjä, ja niitä on 12 erilaista – esimerkiksi palanut puu, kalkkipitoinen maa ja märkä paikka, 2–5 laattaa kutakin. Elementtilaatan voi pelata omasta varastosta mihin tahansa metsän tyhjään ruutuun, ja sellaisen pelaamisesta saa aina kaksi pistettä.

Metsän asukkaita taas edustavat eliölaatat, joista löytyy 50 lajin kirjo eläimiä, kasveja ja sieniä. Nekin pelataan tyhjiin metsäruutuihin, mutta jokaisella on omat vaatimuksensa laattaa ympäröivälle elinympäristölle: esimerkiksi mustikalle riittää, että se pääsee Havupuun viereen, mutta sinitiainen on sijoitettava niin, että se koskee sekä Lehtipuu- että Puunkolo-elementtilaattaan. Joillain lajeilla on myös lisävaatimuksia: esimerkiksi sutta ei voi pelata metsään ennen kuin hirvi on pelattu. Eliölaattojen pelaamisesta saa 1–9 pistettä lajin vaativuuden mukaan.

Parempi laatta metsässä kuin kymmenen varastossa

Elementtilaatat ovat pelin aikana tarjolla avoimesti, mutta varsinkin harvinaisimmat loppuvat usein kesken. Eliölaatat taas on jaettu kolmeen pussiin: helpot, keskivaikeat ja vaikeat. Pussista nostetaan sokkona, mutta pussin saa valita, mikä antaa mahdollisuuksia pieneen taktikointiin. Pelaajalla saa olla varastossaan kerrallaan 4–6 eliötä, mutta elementtien määrää ei ole rajattu.

Vuorollaan pelaaja voi valita kahdesta vaihtoehdosta: hän voi joko nostaa varastoonsa kaksi haluamaansa elementtilaattaa ja päättää vuoronsa, tai hän voi nostaa vain yhden elementin ja pelata sitten varastostaan metsään niin monta elementti- ja eliölaattaa kuin pystyy ja haluaa. Metsään aikaisemminkin pelattuja elementtilaattoja saa käyttää hyväkseen eliöiden sijoittelussa, jos tilaa on. Lopuksi pelaaja saa pelaamistaan laatoista pisteet ja nostaa lisää eliölaattoja varastoonsa. Kun eliölaatat loppuvat kaikista kolmesta pussista ja jonkun pelaajan varastosta, peli päättyy ja eniten pisteitä kerännyt voittaa.

Värikkäiden laattojen sijoittelu laudalle on hauskaa eikä yleensä erityisen vaikeaa. On mukavaa, ettei aivopähkinän parissa tarvitse turhautua, vaan lähes joka vuorolla voi kerätä pisteitä. Itse asiassa ei ole harvinaista onnistua pelaamaan metsään yhdellä vuorolla koko laattavarastonsa. Yleensä ei myöskään ole erityistä syytä pantata laattoja, pikemminkin päinvastoin, varsinkin loppupelissä. Suurinta kilpailua käydään vaativimmille lajeille sopivista paikoista laudalla, mutta yllättävän harvoin käy niin, että jonkin eliölaatan sijoittaminen metsään ei olisi enää mitenkään mahdollista.

Monimuotoisuutta peliin ja luontoon

Tällainen helpohko peli, jossa teemaan liittyvät faktat ovat kohdallaan, sopii mainiosti opetusvälineeksi, mikä onkin selvästi ollut tavoitteena. Toisaalta tällaisena se olisi vähänkin lautapelejä harrastaneelle liiankin yksinkertainen, joten peliin on selvästi pyritty tuomaan enemmän “peliä” lisämekaniikoilla: korteilla ja nopalla. Samalla pakettiin on kätevästi saatu upotettua lisää tietosisältöä.

Kortteja on kahdenlaisia: Action ja Liv. Jokainen pelaaja saa pelin alussa kolme satunnaista Action-korttia, jotka ovat kertakäyttöisiä erikoistoimintoja. Esimerkiksi Hot spot antaa pelata eliölaatan jo varatulle paikalle toisen eliölaatan päälle ja Migration-toiminnolla voi anastaa toiselta pelaajalta elementtilaatan. Osa toiminnoista on tehokkaampia kuin toiset ja on pitkälti tuurista kiinni, miten hyödyllisiä omat Action-kortit lopulta ovat. Taktinen päätös puolestaan on, missä vaiheessa peliä korttinsa päättää käyttää, sillä niitä ei saa lisää.

Liv-kortit edustavat eliöiden välisiä hyödyllisiä vuorovaikutuksia. Niitä saa bonuksena tietyistä metsään pelatuista lajeista: esimerkiksi kimalaisesta saa Pölytys-kortin. Kerätyt Liv-kortit sallivat pelin aikana nostaa enemmän uusia eliölaattoja ja lisäksi eniten Liv-kortteja keränneet palkitaan pelin lopussa pisteillä. Harmillista kuitenkin on, ettei tässä voi juuri taktikoida, koska on tuurista kiinni, nouseeko eliölaattojen pusseista kortteja tuottavia lajeja. Liv-kortin nappaaminen toisen pelaajan nenän edestäkin onnistuu vain sopivalla Action-kortilla.

Ehkä temaattisesti nokkelin lisäominaisuus on katastrofinoppa, jota heittämällä metsään iskee joko myrsky, tulva tai metsäpalo. Mutta kuten biologian läksynsä lukeneet tietävät, nämä “katastrofit” ovat luonnon monimuotoisuudelle hyödyllisiä ja harmin sijaan ne tuottavatkin pelaajalle ylimääräisen elementtilaatan. Katastrofin pääsee arpomaan joko osumalla pisteradalle merkittyihin nopparuutuihin tai pelaamalla sopivan Action-kortin.

Joka kuuseen kurkottaa…?

Vaikka Skogen on lisämekaniikkojenkin kanssa pelillisesti hiukan heppoinen, se saa paljon anteeksi ulkoasullaan: peli on nimittäin todellinen ilo silmälle. Kannen ja pelilaudan metsäkuvat ovat kutsuvia, retrohenkinen graafinen ulkoasu on värikäs, mutta huolella suunniteltu ja sisällössä on hauskoja yksityiskohtia, kuten “selviytymisoppaaksi” alaotsikoitu sääntökirja. Eliölaattojen lajikuvat ovat hienoja, realistisia piirroksia ja elinympäristövaatimukset on kuvattu selkeillä elementtisymboleilla. Komponentit ovat laadukkaan oloisia ja lisäpisteitä tulee FSC-sertifioiduista materiaaleista. Laatu tosin näkyy myös hintalapussa: peli on melko kallis suhteessa laatikon sisältöön.

Törmäsimme kuitenkin myös muutamaan käytettävyysongelmaan: eliölaattojen piilottamiseen tarkoitetut pelaajasermit eivät meinaa pysyä pystyssä, pisteradan ruutuja ei ole numeroitu, pelilaatikon insertti pitää vain osan sisällöstä järjestyksessä ja sääntökirjasta puuttuu luettelo pelin komponenteista. Myös säännöistä on löytynyt puutteita, joihin olen selvittänyt vastauksia pelin suunnittelijalta. Esimerkiksi sääntökirjasta on unohtunut maininta, että pelaajien elementtilaattoja ei piiloteta sermin taakse eliölaattojen kanssa (eivätkä ne sinne mahtuisikaan). Peli olisi hyötynyt tiukemmasta testaamisesta lautapeliharrastajilla.

Hiukan haasteita on myös kielessä ja saatavuudessa, sillä Skogen on tällä hetkellä ilmeisesti myynnissä vain ruotsiksi ja Ruotsissa. Joistain verkkokaupoista sen voi tilata Suomeenkin. Komponenteissa on kuitenkin vain vähän tekstiä ja jos joku osaa lukea säännöt ja Action-korttien tekstit, kielitaidottomuus ei haittaa. BoardGameGeekissä huhutaan englanninkielisen version olevan tulossa, mutta en ole saanut tähän vahvistusta julkaisijalta.

Pihkassa peliin

Kokonaisuutena pidän Skogenista kovasti. Vaikka se on strategisesti vähän ohut ja tuuripitoinen, se on toimiva peli, jota on hauska pelata, eikä vähiten siksi että peli on niin kaunis ja suorastaan huokuu teemaansa. Se on helppo ottaa esiin, kun kaivataan jotain kevyempää, mutta temaattisesti kiinnostavaa. Värikäs Skogen sopii luonnosta kiinnostuneiden tai vähemmän pelanneiden aikuisten lisäksi hyvin perhepeliksi ja kouluihin. Myös omat alle kouluikäiset, mutta lautapeleissä harjaantuneet lapseni osasivat pelata, kun Action-kortit jätettiin pois.

Arvelen, että peliharrastajat pystyvät myös kehittämään peliin pieniä taktiikoita tai jippoja, jotka eivät ensipelaamisella tule mieleen, esimerkiksi laattojen ovelalla sijoittelulla. Mietimme myös, saisiko onnen vaikutusta pienennettyä vaikkapa Menolipusta tutulla mekaniikalla: tietty määrä eliölaattoja käännettäisiin valmiiksi näkyviin ja nostovuorolla saisi valita ottaako tarjolla olevista vai sokkona pussista. Toisaalta sattuma ohjaa eliöiden kohtaloita luonnossakin, joten tavallaan tuuripitoisuus sopii myös teemaan. Skogen on selvästi suunniteltu rakkaudesta metsäluontoon.

Faktat Skogenista

Suunnittelija: Daniel Thorell

Julkaisija: Ninja Print (2017)

Mutkikkuus: Säännöt ovat helpot, ikäsuositus 8+ lienee osuva. Nuorempienkin lasten kanssa peli onnistuu jättämällä tarvittaessa toimintokortit ja sermit pois.

Onnen vaikutus: Vaikka valinnoilla, hahmotuskyvyllä ja kokemuksella on merkitystä, on tämä pohjimmiltaan tuuripeli, joka voi hyvin ratketa siihen, mitä laattoja pusseista sattuu nousemaan.

Vuorovaikutus: Enimmäkseen pelataan omaa peliä. Laattojen asettelu yhteiseen metsään voi aiheuttaa sekä pientä harmia, kun hyvä paikka menee nenän edestä, että iloa, kun omalle lajille aukeaa hyvä kolo. Lievää kiusaa voi tehdä myös joillain toimintokorteilla.

Teema: Voit melkein haistaa olevasi metsässä! Peli on selvästi suunniteltu teema edellä ja se sopii mainiosti myös opetusmateriaaliksi.

Uudelleenpelattavuus: Metsästä tulee joka kerta erilainen, minkä ansiosta pelaaminen ei ihan heti ala maistua puulta. Laji- ja korttivalikoiman ulkoaoppiminen voi joko tylsistyttää tai avata uusia taktisia mahdollisuuksia, asenteesta riippuen.

Kieliriippuvuus: Laattojen ja korttien tekstit ovat ruotsiksi. Laattojen osalta sillä ei ole merkitystä, mutta toimintokortit on syytä käydä läpi ja tarvittaessa kirjoittaa lunttilaput. Kortteja on kuitenkin vähän ja ne voi jättää poiskin, jos se tuntuu helpommalta.

Pelaajamäärä: 2–4. Toimii hyvin kaikilla pelaajamäärillä. Nelinpeli tuntuu loppuvan yllättävän nopeasti eliölaattojen loppumiseen.

Pituus: Laatikossa ilmoitettu 60 minuuttia on täysin mahdollinen ja sen voi alittaakin, ellei pysähdy liikoja miettimään. Enemmän taktiikoita miettimällä hauskuutta riittää pidempään.