Skippity

Avaan postipaketin. Silmille suorastaan hypähtää loistetta. Jo laatikon ulkoasusta tulee mieleen kasari-ysärin  ruotsinlaivojen disko. Kiiltävää kromipintaa, peilejä ja värivaloja. Sama väriteema loistaa pelilaudassa. Kiiltävä hologrammilauta ja värikkäät muovinappulat. Melkein tekisi mieli laittaa pelihetken taustalle Gloria Gaynorin I will survive tai joku muu aikalainen diskohitti, tai 2 Unlimitedin No limits. 

Moderni versio tammesta

Susan McKinley Rossin suunnitteleman, vuonna 2010 ensikertaa julkaistun pelin idea on olevinaan yksinkertainen. 10×10- peliruudukkoon levitetään alussa nappulat neljää keskimmäistä ruutua lukuunottamatta.

Peli on ikään kuin vanha kunnon tammi modernissa muodossa. Hyppäät yhden nappulan yli tyhjään ruutuun ja näin saat ”syödä” tämän ylitetyn nappulan omaan kotipesääsi. Hyppelyä saa jatkaa niin kauan kun mahdollisia hypättäviä on. Suunnan vaihtokin on sallittu. Ainoa rajoitus on, että sinun on hypättävä yhden nappulan yli kerrallaan ja sen takana on oltava tyhjä ruutu, josta voit hypätä taas yhden yli seuraavaan ruutuun.

Pelin ideana on kerätä mahdollisimman monta värisarjaa. Yksi nappula jokaisesta viidestä väristä kotipesässä on aina yksi värisarja. Mitä korkeampi pino syötyjä nappuloita, sitä varmempi voitto! Vain täydelliset värisarjat lasketaan pelin lopussa. Mikäli mielit pelin voittaa, ei kannata antaa yksinkertaisen idean hämätä ja jättää aivoja narikkaan.

Yksinkertainen matalan kynnyksen peli

Pelaamisen kanssa diskofiiliksellä ei luonnollisesti ole mitään tekemistä, mutta hienot ja laadukkaat pelivälineet ovat toki bonusta ja plussaa. Muoviset pelinappulat ovat laadukkaita ja nerokkaasti muotoiltuja: pinoaminen on helppoa ilman, että pienestä osumasta koko pino leviäisi pitkin pöytää ja lautaa.

Peliohje on yksinkertainen pieni paperilappunen laatikossa, mutta yksinkertainen on pelikin. Ikäsuositus 5-vuotiaasta ylöspäin voi olla ihan asiallinen, mutta peliin pystyy hyvin ottamaan pienemmänkin lapsen. Ainakin oma nelivuotias pelasi aivan innoissaan.

Toki pienimmät pelaajat eivät välttämättä osaa niin strategisesti katsoa mitä laudalta voi kerätä. Siinä peli onkin salakavala. Se näyttää yksinkertaiselta, mutta mikäli mielii voittaa, on syytä olla hereillä ja seurata myös vastustajien liikkeitä. 

Faktat Skippitystä

Suunnittelijat: Susan McKinley Ross

Julkaisija: Mindware (2010), AMO (2024)

Mutkikkuus: Idea on helppo, pelaaminen vaatii hieman pelisilmää.

Teema: Peli on täysin abstrakti. 

Uudelleenpelattavuus: Jokainen peli on erilainen, mutta kun idea on lopulta aika yksinkertainen, ei tätä monta iltaa peräkkäin viitsi pelata. Silloin tällöin pelattuna Skippity on ihan hauska ajanviete.

Saavutettavuus: Punavihervärisokeille peli voi olla raskas, kun vihreää, oranssia ja keltaista voi olla vaikea erottaa toisistaan. Sen korjaa tarvittaessa tussilla tehdyillä merkinnöillä. Suomessa julkaistussa versiossa itse pelilauta on onneksi valkoinen eikä kirjava kuten alkuperäisessä.

Pelaajamäärä: 2–4, ehkä parhaimmillaan 3–4 pelaajalla. Kaksinpeli on strategisempi.

Pituus: 15–30 minuuttia.