Saksalaisperäiset sotapelit ovat sattuneesta syystä harvinaisia. Dirk Hennin Wallenstein on harvinainen poikkeus, vaikka siinäkin sotiminen on suhteellisen abstraktilla tasolla. Wallenstein on pidetty peli ja vaikka sitä ei ole koskaan julkaistu Saksan ulkopuolella, se on nauttinut Suomessakin tasaista suosiota.
Wallensteinia ei alunperin englanniksi nähty (vuoden 2012 toinen laitos kylläkin), mutta Shogun on sama peli uudessa muodossa ja englannin- ja suomenkielisin säännöin. Kolmikymmenvuotinen sota on vaihtunut feodaaliajan Japaniin, mutta väliäkö tuolla, sillä Sengoku-aika on mielenkiintoinen aihe sekin.
Shogun on ilmestynyt myös suomenkielisenä vuonna 2008.
Taloutta ja sotaa
Shogun ei oikeastaan ole sotapeli. Pelaajat hallitsevat alueita ja yrittävät rakentaa alueilleen palatseja, temppeleitä ja teattereita. Pelaajat myös värväävät armeijoita, keräävät veroja ja varastoivat ruokaa talven varalle. Valinnat tehdään yhtä aikaa. Jokainen alueista voi tehdä yhden toiminnon, ja kunkin toiminnon voi tehdä vain yksi alue.
Taisteluihin päästään, kun pelaajat haluavat vallata avainalueita tai esimerkiksi haitata vastustajan ruoantuotantoa. Sotiminen tapahtuu ovelan palikkatornin avulla. Pelaajat pudottavat joukkojaan kuvaavat kuutiot torniin ja se, kumman kuutioita tulee tornista ulos enemmän vie voiton. Osa kuutioista jää torniin ja auttaa myöhemmissä taisteluissa.
Erikoinen taistelumekanismi toimii, se tuo sopivasti satunnaisuutta ja ratkaisee taistelut nopeasti. Se voi tuottaa yllättäviä tuloksia, kun tornista tulee ulos enemmän kuutioita kuin sinne laitettiin, eikä sen epämääräinen sattumanvaraisuus ole kaikkien mieleen, mutta onpahan ainakin erilainen ratkaisu.
Pelaajilla on paljon murehdittavaa. Jos levittäytyy liian monelle alueelle, nälänhätä vie voimat. Maanviljelijät mellakoivat myös, mikäli alueita verottaa liikaa. Jos ei pysty pysäyttämään mellakkaa armeijoillaan, menettää alueen.
Onnistunut teema, vahvat mekaniikat
Shogun on leimallisesti europeli, sotaisasta teemastaan huolimatta. Tarkka suunnittelu palkitaan, eikä sotiminen ole ainoa mahdollinen strategia. Vahvan teeman, pitkän peliajan tarjoaman draaman kaaren ja kiinnostavien europelimekaniikkojen yhdistelmää etsivälle Shogun tai alkuperäinen Wallenstein on mainio valinta.
Monet tuntuvat pitävän Shogunia hivenen Wallensteinia parempana, vaikka toistakin mieltä olevia riittää. Shogunissa on tiettyjä ulkoasuun ja Japanin kartan pitkulaiseen luonteeseen liittyviä ongelmia, mutta myös pientä viilausta säännöissä Wallensteiniin verrattuna.
Faktat Shogunista
Suunnittelijat: Dirk Henn
Julkaisija: Queen Games (2006), Bergsala Enigma (2008)
Mutkikkuus: Peli vaatii huolellista opettelua, sen verran paljon on liikkuvia osia, mutta lopulta pelimekaniikka on melko suoraviivaista.
Onnen vaikutus: Kuutiotorni tuo oman pikantin tuurielementtinsä peliin. Sattumanvaraisuus voi olla hivenen epämääräistä.
Vuorovaikutus: Jos ei varsinainen sotapeli olekaan, niin ainakin Shogun on vahvasti konfliktipeli.
Teema: Japanilaisteema toimii siinä missä Wallensteinin kolmikymmenvuotinen sota.
Uudelleenpelattavuus: Kyllä tätä edelleen vuonna 2021 pelataan, mutta ainakin BoardGameGeekissä kovimpienkin fanien pelimäärät ovat melko matalia, vain joitain kymmeniä pelikertoja.
Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole tekstiä.
Pelaajamäärä: 3–5, paras vähintään neljällä pelaajalla.
Pituus: 90–120 min.
Wallenstein
Libertalia: Winds of Galecrest
Cyclades
Yedo
Die Macher
Space Alert
Colt Express
RoboRally
Star Wars: X-Wing Miniatures Game
Colt Super Express
A Game of Thrones
V-Sabotage
5 vastausta aiheeseen “Shogun”
Shogunia muutamia kertoja pelanneena pelin pääongelmaksi on 3h+ keston lisäksi noussut pelaajamäärä. Erityisesti kolmella pelaajalla käy usein niin, että kaksi pelaajaa taistelee itsensä ulos ja kolmas saa rauhassa napsia puoli pelilautaa itselleen. Muillakin pelaajamäärillä tätä tapahtuu erityisesti jos alkuarvonnan ja draftin suorittaa pelin normaalisääntöjen mukaan. Sopivasti yksinäiseen kulmaan useamman hyvän alueen saanut pelaaja on selvässä etulyöntiasemassa ripottain ja vierekkäin joutuneiden kanssa.
Peli on yksi niitä, joista periaatteessa pitää, mutta joita ei kuitenkaan lopulta tule pelattua juuri koskaan.
Yli kolmen tunnin mittaista peliaikaa en allekirjoita. Se on kyllä totta, että alkuasettelulla on liian suuri merkitys. Ei ole niin kauhean motivoivaa pelata, jos sössii melko pitkän pelin jo ensimmäisen 10 min aikana. Pitänee pohdiskella saisiko asian korjattua jollain upeella variantilla.
Harmillisen harvoin tätä tosiaan tulee pelattua, vaikka tämä periaatteessa suosikkipeleihini kuuluukin. Sälää on vaan laatikossa niin paljon, ja muutenkin se on vähän normaalia pelilootaa isompi, joten peli tulee melko harvoin otettua mukaan minnekään.
En ole tainnut ikinä pelata pelissä annetulla setupilla, vaan aloitus on aina menty draftaamalla. Mielestäni se ei johda mitenkään epätasapainoisiin jakaumiin — ainakaan, jos pelaajat lainkaan tietävät, mitä ovat tekemässä.
Mitä eroa on shogunilla ja wallensteinilla teeman lisäksi?
Enpä löytänyt nyt mistään selkeää tiivistystä aiheesta. Isoin ero taitaa olla vuorojärjestyksessä, joka Wallensteinissa on satunnainen ja Shogunissa huutokaupattu. Muuten sääntöjen erot ovat aika pieniä.