Shogi

Shogi on japanilainen shakkipeli ja Suomessa tutumman kansainvälisen shakin sukulainen. Sen tunnistaa melko helposti shakkipeliksi: siinä on ruudutettu lauta, ruuduissa on nappuloita, joita pelaajat siirtelevät vuorotellen, vastapuolen nappuloita voi lyödä siirtymällä samaan ruutuun ja tavoitteena on saada lyötyä vastapuolen kuningas.

Toisaalta shogissa on myös omintakeisia piirteitä. Niistä ilmeisin on se, ettei pelaajien nappuloita eroteta toisistaan väreillä: pelaajien nappulat ovat samannäköisiä ja ne erottaa toisistaan nuolimaisen nappulan suunnan perusteella. Tämä piirre on tarpeen, sillä shogissa vastapuolelta lyömänsä nappulat saa palauttaa laudalle omalle puolelleen!

Nimi shogi, 将棋, tarkoittaa ”kenraalien lautapeliä”: shogissa kuninkaat ovat itse asiassa kenraaleja. Nimi kirjoitetaan japaniksi shōgi eli o lausutaan pitkänä. Koska yläviivallinen o on hankala kirjoittaa, länsimaissa peliä nimitetään yleisesti shogiksi.

Rauhallisempaa etenemistä

Shogi on länsimaista shakkia isompi ja hidastempoisempi peli. Lauta on kooltaan 9×9 ruutua ja kummallakin pelaajalla on 20 nappulaa. Nappulat ovat yleisesti ottaen hitaampia kuin shakissa, suurin osa liikkuu vain yhden askeleen kerrallaan. Siinä missä shakkipelit kestävät keskimäärin noin 30–40 siirtoparia, shogipelit ovat keskimäärin noin 60–70 siirtoparin mittaisia.

Nappuloissa ei ole mitään kovin erikoista shakinpelaajan näkökulmasta. Kuninkaat ovat samanlaiset molemmissa peleissä. Shogissa ei ole kuningatarta, vaan kuningasta ympäröivät kulta- ja hopeakenraalit. Kultakenraali liikkuu yhden askeleen joka suuntaan, paitsi takaviistoon. Hopeakenraali liikkuu eteen ja viistoihin, mutta ei sivulle tai taakse.

Ratsut liikkuvat kuten shakissa, mutta ainoastaan suoraan eteenpäin. Peitset liikkuvat kuin tornit, mutta vain eteenpäin. Tornit ja lähetit ovat kuten shakissa; niitä on pelaajilla vain yksi kumpaakin. Sotilaat liikkuvat yhden askeleen eteenpäin.

Kaikki nappulat lyövät kuten liikkuvat ja liikkuvat aina samalla tavalla, eli sotilaiden aloitusaskelten, en passant -lyöntien tai tornitusten kaltaisia poikkeuksia ei tunneta.

Pudotuksia ja ylennyksiä

Shogin tunnusomaisin piirre on mahdollisuus pudottaa lyödyt nappulat takaisin laudalle. Pudotus vie siirron ja nappulan saa pudottaa laudalle minne tahansa, vain kolmella rajoituksella: samalla linjalla ei saa olla kahta sotilasta, pudotetulla sotilaalla ei saa matittaa ja nappula on pudotettava niin, että sen on mahdollista liikkua (shogissa on nappuloita, jotka liikkuvat vain eteenpäin).

Pudotusten johdosta shogin loppupelit eroavat shakista: nappuloiden määrä laudalla ei koskaan vain vähene, vaan erityisesti voimakkaammat nappulat palaavat peliin. Sekin osaltaan pidentää pelejä; toki pudotukset mahdollistavat myös hyvin nopeat hyökkäykset, kun matittavan nappulan voi vain pudottaa tyhjästä asemiin.

Toinen shogin erikoisuus on ylennykset. Länsimaisessa shakissa päätyriville siirretyt sotilaat saa ylentää. Shogissa lähes kaikki nappulat ylentyvät päästessään laudan päätykolmannekseen. Useimmista nappuloista tulee ylennyksen myötä kultakenraaleja. Kun ylennetty nappula lyödään, se muuttuu takaisin perusmuotoonsa. Se tekee kultakenraaliksi ylennetyistä sotilaista erinomaisen käyttökelpoisia taisteluvälineitä: ne liikkuvat hyvin ja uhkaavasti, mutta jos ne lyödään, vastapuoli saa vain mitättömän sotilaan.

Kiehtovaa taktikointia

Shogi on perusluonteeltaan shakkimaista taktikointia, vastapuolen siirtojen ennakointia ja strategian kehittelyä. Siinä on kuitenkin omat piirteensä, jotka erottavat sen kansainvälisestä shakista. Monet taktiikat, kuten haarukoinnit ja muut vastaavat, ovat sinänsä tuttuja shakista, mutta shogissa niitä on usein helpompi tehdä: haarukointi on helppoa, kun ratsun voi pudottaa kädestä suoraan paikkaan, jossa se uhkaa kahta nappulaa.

Shogin loppupelit ovat myös kiinnostavia. Monesti käy niin, että laudalla on yhtä aikaa käynnissä kaksikin ratkaisevaa kamppailua. Silloin kyse on siitä, kumpi pelaajista pystyy pitämään yllä painetta ja pelaamaan tarpeeksi pakottavia siirtoja. Monesti onnistunut hyökkäys vaatii toistuvia uhrauksia, joilla poistetaan puolustavia nappuloita kuninkaan ympäriltä ja liikutetaan vastapuolen kuningas sopivaan paikkaan, jossa kuninkaan viereen pudotettu kultakenraali sitten viimeistelee työn.

Sotilaiden käyttöön liittyy shogissa paljon hienouksia. Iskevä sotilas on taktiikka, jossa sotilas pudotetaan uhkaamaan vastapuolen nappulaa. Sotilas tulee luultavasti lyödyksi, mutta samalla lyövä nappula jättää paikkansa puolustusasetelmassa.

Myös linnat ovat keskeinen osa shogin taktiikkoja. Niitä on erilaisia ja sopivan linnan valitseminen on makuasia ja riippuu toisaalta omasta hyökkäysstrategiasta ja siitä, mitä vastapuoli tornillaan tekee. Koska sotilaat aloittavat vasta laudan kolmannelta riviltä, väliin jää tilaa, jossa upseeristoa voi siirrellä parempiin asemiin. Kuningas onkin tapana siirtää heti pelin alussa kohti jompaakumpaa nurkkaa, jossa se on paremmassa turvassa.

Runsaasti muunneltu peli

Shogin historia Japanissa on noin tuhatvuotinen. Vuosisatojen aikana peliä on pelattu monenlaisina muunnelmina, joissa laudan koko ja nappuloiden määrä ja laatu ovat vaihdelleet reippaasti. Pudotussääntökin on ilmestynyt peliin matkan varrella; tarkkaa aikaa ei tiedetä, mutta shogin sääntöjen katsotaan vakiintuneen suunnilleen 1500-luvulla.

Pelistä on isompia ja pienempiä muunnelmia, mutta harvaa niistä enää pelataan. 12×12-laudalla ilman pudotuksia pelattava chu shogi oli suosittu vielä 1940-luvulle asti, mutta on sittemmin käynyt harvinaiseksi. Erilaisia pienempiä muunnelmia pelataan edelleen jonkin verran; lintushakki eli tori shogi on niistä suosituimpia. 7×7-laudalla pelattava peli on kuin veitsitappelu puhelinkopissa. Kaupallinen Let’s Catch the Lion! on söpö eläinaiheinen minishogi.

Kaikista eeppisin shogimuunnelma on taikyoku shogi, jonka lauta on 36×36 ruutua ja pelaajilla on kummallakin 402 nappulaa: laudan 11 ensimmäistä riviä ovat pelin alussa täynnä nappuloita. Erilaisia nappuloita on yli 200. Näitä jättimäisimpiä pelejä ei käytännössä ole kai pelattu; voi olla, että luostareissa on joskus ollut joutilasta ja munkit ovat ajankuluksi ja huvin vuoksi kehitelleet mitä älyttömimpiä pelejä.

Vaikka shogi on laskennallisesti monimutkaisin shakkipeleistä isomman lautansa ja pudotustensa vuoksi, ammattilaiset hävisivät ensimmäisen kerran tietokoneohjelmille 2010-luvun alussa. Nykyään uusilla menetelmillä toteutetut tekoälyt tietysti vievät ihmispelaajia mennen tullen. Kuten gossakin, tekoälyt ovat tuoneet pelin strategioihin uusia ajatuksia ja esimerkiksi kehittäneet uusia linnoja.

Shogin pelaamisesta

Shogin pelaamisessa isoin kynnys on nappuloissa, joissa on perinteisesti nappulan nimi kanji-merkeillä. Nappuloista näkee kahta päämuotoa, toisessa on kaksi kanjia ja toisessa vain yksi. Yksikanjiset ovat kenties hieman helppolukuisempia. Alkuun shogilauta on tietysti aivan tyrmäävän vaikealukuinen, mutta jos motivaatiota on, kanjimerkkien lukemisen oppii kyllä nopeasti ja lautaa oppii lukemaan paremmin jo parin pelin aikana.

Helpotustakin on olemassa. Shogiin on kehitelty erilaisia helppolukuisempia nappuloita. Parhaat ovat mielestäni hybridinappulat, joita kaupittelee tšekkiläinen Shogi.cz. Niissä kanjimerkin seurana on yksinkertainen viivakuvio, jossa viivat ja nuolet osoittavat, mihin suuntaan nappula saa liikkua. Viiva tarkoittaa yhtä askelta, nuoli pidempää liikettä. Näillä nappuloilla kuka tahansa shakkitaitoinen oppii shogin alkeet nopeasti. Samalla kanjit tulevat tutummiksi.

Shogia voi luonnollisesti pelata netissä ja puhelimilla. 81Dojo on merkittävimpiä shogipalvelimia netissä, mutta se on toteutukseltaan kovin japanilainen, enkä ainakaan itse ole löytänyt sieltä kovin hyvin aloittelevia pelaajia. Lishogi on huomattavasti helppokäyttöisempi ja tarjoaa pelien lisäksi shogipulmia ratkottavaksi.

Olen pelannut shogia tässä kesän ja syksyn aikana jonkin verran ja sitä myöten kun taitoni ovat kehittyneet, olen oppinut pitämään pelistä kovasti. Perinteisestä shakista en ole koskaan pitänyt, mutta shogi maistuu paremmin. Pudotukset tekevät pelistä sen verran jännittävämmän, eikä loppupeli latistu harvojen nappuloiden pyörittelemiseksi. Shakkipelien ystävien kannattaa ehdottomasti tutustua, shogi on mielestäni shakkipelien perheen helmi.

Faktat shogista

Mutkikkuus: Jos osaa pelata shakkia, shogin oppii nopeasti. Säännöiltään peli ei ole järin mutkikas; isoin vaikeus liittyy vaikeaselkoisiin nappuloihin. Jos joutuu kanjinappuloilla pelaamaan, vaatii jonkun verran harjoittelua oppia lukemaan pelilautaa.

Onnen vaikutus: Shogi on puhdas strategiapeli, eikä siinä ole sattumalla sijaa.

Vuorovaikutus: Peli on tiukka kaksinkamppailu, jossa jokainen siirto vaikuttaa ratkaisevasti vastapuoleen.

Uudelleenpelattavuus: Shogia on pelattu eri muodoissaan tuhannen vuoden ajan. Se soveltuu mainiosti elämäntapapeliksi ja kestää kyllä tuhansia ja tuhansia pelikertoja ja vuosikausien opiskelua.

Saavutettavuus: Satunnaisille pelaajille peli on aika helposti lähestyttävä, kunhan käytössä on helpotetut kuvionappulat. Kanjimerkkejä on ikävä pistää uusien pelaajien eteen. Tämä on pahin kynnys shogiin pääsemisen tiellä.

Pelaajamäärä: 2.

Pituus: Puolesta tunnista useisiin tunteihin, riippuen siitä minkä verran pelaajat haluavat aikaa miettimiseen käyttää.