Sherlock Holmes Consulting Detective

Sherlock Holmes Consulting Detectiven jatko-osat

Thames Murders & Other Cases

Thames Murders & Other Cases on uusintapainos alkuperäisestä vuoden 1982 Consulting Detectivestä. Tapauksia on jonkin verran hiottu ja virheitä korjattu, mutta käytännössä paketti on aivan sama. Verrattuna vuoden 2012 Ystari Gamesin painokseen tämä uusin Space Cowboysin versio on huomattavasti siistimpi ja tekstiä on helpompi lukea.

Kaikki pelin tapaukset ovat tasavahvoja ja oivaltavia. Pari valjumpaakin tehtävää on mukana, mutta yhtään suoranaisen huonoa tapausta paketti ei sisällä. Jos ensimmäinen tehtävä The Munitions Magnate tuntuu perehdytykseltä, niin jo toinen seikkailu, kiehtova The Tin Soldier onkin sarjan parhaimmistoon kuuluvia tapauksia. Tuon jälkeen tietääkin jo onko Consulting Detective itselle sopiva peli. Muita kohokohtia ovat peri-conandoylemaiset The Cryptic Corpse ja The Banker’s Quietus.

Iästään huolimatta alkuperäinen Consulting Detective on kestänyt ajan hammasta hyvin, ja peli roikkuu edelleen BGG:n sadan parhaimman pelin tietymillä. Jos huonoja puolia haluaa etsiä, niin peli voisi hyödyntää joitakin pelimekaniikkaan liittyviä elementtejä tehokkaammin. Varsinkin Lontoon kartta jää monissa tapauksissa pahasti sivuosaan.

Jack the Ripper & West End Adventures

Jack the Ripper & West End Adventures koostuu kahdesta osasta: 2000-luvulla kirjoitetusta neliosaisesta Viiltäjä-Jack-kokonaisuudesta ja 90-luvulla ilmestyneestä lisäosasta. Näillä kahdella kokonaisuudella ei ole yhteyttä toisiinsa ja ne sijoittuvatkin eri vuosille.

Viiltäjä-Jackin kampanja poikkeaa rajusti sarjan muista tapauksista. Se on tositapahtumiin perustuva, kuvaukseltaan raaka kokonaisuus, jossa pelaajat metsästävät Whitechapelin prostituoitujen sarjamurhaajaa. Tunnelmaltaan kampanja on paikoin turhankin realistinen ja etenkin vierailut patologin luona vatsaa vääntäviä. Monet tutkimuksessa esiintyvät henkilöt ovat todellisia ja pelin kulku noudattelee historiallisia tapahtumia. Kampanjaan kannattaakin suhtautua enemmän rikoshistoriallisena elämyksenä kuin suoranaisena pelinä. Tutkintamateriaalia on paljon ja oikeiden johtolankojen huomaaminen on todella hankalaa. Tapausten intensiteettiä laimentaa myös alussa kerrottu tieto, ettei Jackia voi napata kuin vasta viimeisen neljännen tapauksen aikana.

Vaikka Viiltäjä-Jackin kampanja ei iskisi, niin kuusi tapausta sisältävä West End Adventures on itsessään perusteltu syy hankkia tämä lisäosa. West End Adventuresin tyyli on lähellä peruspeliä, mutta tuo tuttuun kuvioon uusia sävyjä ja erikoisempia tapahtumapaikkoja. Tapausten tasokkuus vaihtelee tosin rajusti: joukossa on pelisarjan ehkä paras tapaus The Question of Identity, mutta toisessa päässä on surkea, hutaistun oloinen (ja ironisesti nimetty) The Simple Case of Murder. Muut neljä tapausta edustavat vahvaa keskitasoa.

Carlton House & Queen’s Park

Carlton House & Queen’s Park on pelisarjan sekalaisin kokoelma eri tapauksia. Kymmenestä tapauksesta viisi on peräisin Mansion Murders -lisäosasta, jossa nimensä mukaisesti ratkotaan murhia isossa kartanossa. Tapausten ratkaisuissa on oleellisessa osassa kartanon kartta, jonka avulla henkilöiden liikkeitä rakennuksen sisällä voi tarkastella. Kaikki viisi kartanoseikkailua ovat peruspäteviä, joskin hieman tasapaksuja tapauksia, joista puuttuvat oivaltavat ideat. Lisäksi täytyy mainita, että osa tapauksista viittaa suoraan Thames Murders-boksin tapahtumiin, joten on erityisen suositeltavaa pelata tämä lisäosa vasta peruspelin jälkeen.

Kaksi tapausta, Devil’s Ransom ja Murderer Lives at Number 221 ovat alun perin ranskankielisiä ja ne on käännetty englanniksi tätä lisäosaa varten. Jälkimmäinen on mielenkiintoisen mutkikas tapaus, kun taas Devil’s Ransom syyllistyy aiemman Twisted Trailin tavoin turhaan kikkailuun ja kompastelee lopulta omaan monimutkaisuuteensa. BGG:ssä on jonkin verran valitettu näiden ranska-englanti-käännösten huonoudesta, mutta suomalainen pelaaja tuskin huomaa mitään hirveän pahoja virheitä.

Boksin päättää muhkea Queen’s Park Affair-kampanja. Kolme tapauskansiota muodostaa kolme päivää kestävän kokonaisuuden, ja kaikkea hankaloittaa pelin sisäinen kello, joka rajoittaa yhden päivän aikana kerättävien johtolankojen määrää. Tapaus on haastava, jopa koko pelisarjan vaikein. Viattomalta vaikuttava lehtimiehen katoaminen johtaa monimutkaiseen rikosten tarinaverkkoon, jonka selvittäminen vaatii aikaa – ja runsaasti muistiinpanoja. Queen’s Park Affair on silti turhauttavasta hankaluudestaan huolimatta pelisarjan huippuhetkiä.

Baker Street Irregulars

Baker Street Irregulars on 2020 ilmestynyt sarjan tuorein ja todennäköisesti myös viimeinen osa. Alkuperäiset tekijät Suzanne Goldberg ja Gary Grady eivät ole enää mukana, vaan paketti on kokonaan sarjan suuren fanin Dave Nealen käsialaa.

Jos klassinen Consulting Detective -tyyli tuntuu hieman tunkkaiselta ja itseään toistavalta, niin Neale on onnistunut tehtävässään tuoda peliä lähemmäs nykypäivää. Tapaukset sijoittuvat edelleen 1800-luvun lopulle, mutta ote on raikkaampi: tarinat ovat paremmin kirjoitettuja, henkilöhahmot elävämpiä ja erityisesti naisten rooli ei ole enää toimia vain etäisinä rakastajattarina. Neale on muutenkin tarttunut pelin epäkohtiin, sillä ratkaisut ovat paremmin perusteltuja ja sanomalehtiä sekä Lontoon karttaa hyödynnetään fiksummin. Erityistä kiitosta saa uusi kirjainmekaniikka, jonka avulla peli tietää missä paikoissa olet jo ollut.

Aivan kaikessa suunnittelija Neale ei silti onnistu. Baker Street Irregulars kurottaa paikoin liiaksi pelillisiin kikkoihin, joihin Consulting Detectiven kaltainen seikkailukirja ei oikein taivu. Tällaisia ovat sokkelomaiset etsintätehtävät, joissa pelaajan täytyy löytää tiensä tietylle kirjan sivulle tai valintaosiot, joissa väärästä valinnasta rangaistaan. Digitaalinen peliympäristö olisi parempi formaatti tällaisille ideoille. Todettakoon silti, että edellä mainittuja elementtejä hyödyntävä Three Customers on omia suosikkejani.

Kirjoittajana Neale on taitava, ja hänen tarinalliset ratkaisunsa ovat lähellä Conan Doylen tyyliä – hyvässä ja pahassa. Kuten alkuperäisiä Holmes-novelleja lukeneet tietävät, aina tarinoissa ei ole rikosta ollenkaan. Niinpä Baker Street Irregularsiinkin on eksynyt mukaan tapauksia, joissa rikokset ovat sivuosassa ja hyvä tarina kannattelee tapausta. Sinänsä arvostan tätä ratkaisua, mutta hieman haljun maun nuo tietyt tapaukset jättävät.

Pienistä kauneusvirheistään huolimatta Baker Street Irregulars on sarjan laadukkain osa yhdessä alkuperäispelin kanssa.