Sheriff of Nottingham

Sheriff of Nottingham on kevyt neuvottelupeli, jossa sheriffi yrittää erottaa salakuljetusta harrastavat kauppiaat rehellisistä torimyyjistä. Peliä pelataan pelaajamäärästä riippuen kaksi tai kolme kierrosta, ja kullakin kierroksella jokainen pelaajista toimii vuorollaan sheriffinä. Armoton pokka ja tehokkaat valheenpaljastuskyvyt ovat tässä pelissä valttia!

Onko tullattavaa? 

Jokaisella pelaajalla on alussa viisikymppiä käteistä ja kuusi tuotekorttia. Tuotteita on laillisia (omenoita, juustoa, leipää ja kanoja) ja kiellettyjä (pippuria, simaa, silkkiä ja jousipyssyjä). Pelipöydällä on nostopakka ja kaksi poistopakkaa. Kullakin kierroksella jokainen pelaaja sheriffiä lukuun ottamatta saa vaihtaa kädestään 1–5 korttia jommankumman poistopakan ja nostopakan kortteihin.

Sitten pelaajat laittavat kädestään 1–5 korttia markkinapussiinsa, katsovat sheriffiä tiukasti silmiin ja kertovat, mitä heidän pussistaan löytyy. Pussissa saisi olla vain yhdenlaisia laillisia tuotteita, ja seuraavaksi sheriffin tulisikin päättää, kenen pussissa todella on pelaajan ilmoittamat tavarat. Pussiin laitettujen korttien määrästä ei saa valehdella, mutta sisällöstä saa. 

Nyt sheriffi aloittaa neuvottelut siitä, kenet pelaajista hän päästää tullauksesta läpi. Neuvotteluissa saa käydä kauppaa lähes kaikesta mahdollisesta: rahasta, pussin korteista, pelatuista korteista ja niin edelleen. Ainoastaan käsikortteja ei saa tarjota. Esimerkiksi sheriffi voi tarjota pelaajalle: ”Päästän sinut tarkastuksesta läpi, jos annat minulla 3 kolikkoa ja yhden pelaamistasi omenoista.”

Jos molemmat tähän suostuvat, sheriffi saa sovitun summan ja pelaaja selviää tarkistuksesta sanktioitta. Halutessaan sheriffi voi kuitenkin avata minkä tahansa pussin ja tarkistaa sen sisällön. Tällöin pussin omistaja joutuu maksamaan sheriffille sakkoa tuotteista, joita hän ei ollut ilmoittanut, minkä lisäksi nämä tuotteet lentävät poistopakkaan. Sen sijaan sisällön ollessa täsmälleen ilmoitettu, joutuu sheriffi vastaavasti maksamaan turhasta tullauksesta pelaajalle.

Tuotteet, jotka selvisivät tarkastuksesta, asetetaan pelaajan eteen omiin pinoihinsa. Jos pelaaja sai salakuljetettua kiellettyjä tuotteita tarkastuksesta läpi, ne asetetaan kuvapuoli alaspäin omaan pinoonsa. Nämä tuotteet paljastetaan vasta pelin lopussa.

Kun kaikki pelaajat ovat olleet kaksi tai kolme kertaa sheriffinä, lasketaan, kenellä on kustakin tuotteesta enemmistö. Näistä enemmistöistä saavat eniten ja toiseksi eniten tuotteita keränneet rahaa. Tämän jälkeen lasketaan yhteen käteisvarat ja korttien arvot, ja eniten rahaa kerännyt voittaa.

Psykologista peliä

Sheriff of Nottingham perustuu täysin pelaajien väliseen neuvotteluun. Jos ei tällaisesta vuorovaikutuksesta perusta, ei pelin parissa varmastikaan viihdy. Sen sijaan neuvotteluista nauttiville peli on melkoista herkkua. Kuinka moninkertaisesta bluffista mahtaakaan olla kyse? Voiko toisella tosiaan olla viisi omenaa pussissaan? Omassa peliporukassani peli on kääntynyt hieman ympäri, sillä usein pelaajat tarjoavat rahaa maksuksi siitä, että sheriffi suostuisi katsomaan juuri heidän pussinsa sisällön.

Pelissä tehdyt sopimukset ovat voimassa vain senhetkisellä kierroksella, ja silloinkin vain, jos sovittu asia on mahdollista toteuttaa. Jos siis tarjoat pussistasi kahta omenaa, mutta sisältö onkin vain juustoa, ei sinun tarvitse maksaa mitään. Samoin voit tarjota, ettet tarkasta sheriffin pussia seuraavalla kierroksella, mutta mikään ei pakota sinua pitämään tätä sopimusta.

Kiellettyjen tuotteiden salakuljetus on hieman kaksipiippuista toimintaa. Toisaalta niistä tienaa pelin lopussa eniten rahaa, mutta niitä ei lasketa mukaan enemmistöihin. Parhaita salakuljetettavia tuotteita ovatkin kuninkaalliset tuotteet, joista esimerkkinä sinihomejuusto lasketaan enemmistöissä kolmeksi juustoksi. Näillä saa heilautettua enemmistötilannetta rankastikin, sillä laittomat tuotteet paljastetaan vasta pelin lopussa, eikä koskaan voi olla varma, paljonko pelaajilla on näitä tuotteita. Ohjekirjassa kuninkaalliset tuotteet on listattu edistyneiden pelaajien variantiksi, mutta ne kannattaa kyllä ottaa mukaan kaikkiin peleihin.

Sheriff of Nottingham on varsin mukava kepeä bluffauspeli. Peli on omissa peleissäni toiminut varsin hyvin sellaistenkin pelaajien kanssa pelatessa, jotka yleisesti ottaen eivät partypeleistä välitä. Joka tapauksessa pussin avaamisesta kuuluva kovaääninen napsahdus on erittäin tyydyttävän kuuloinen, ja aiheuttaa yleensä jommallekummalle osapuolelle melkoisia hymynväreitä. Kannattaa siis testata, ainakin jos toisille pelaajille valehtelu päin naamaa ei aiheuta suurta vastahakoisuutta.

Pelistä on olemassa kaksi eri painosta, Arcane Wondersin versio vuodelta 2014 ja CMONin versio vuodelta 2020. Näistä uudempi eroaa ensimmäisestä graafisesti ja ymppää peliin pari lisäosaa matkaan. Uudempi painos on näin ollen monipuolisempi valinta, jollei saa jostakin ensimmäistä painosta suoraan lisäosien kera. Arcane Wondersin laitos on ilmestynyt myös suomeksi.

Peli on ilmestynyt alunperin modernilla teemalla nimellä Hart an der Grenze ja tämän laitoksen on Competo julkaissut suomeksi nimellä Tiukka tilanne rajalla. Versiot eivät ole muutenkaan aivan identtisiä, mutta pelin perusluonne on sama.

Faktat Sheriff of Nottinghamista

Suunnittelijat: André Zatz, Sérgio Halaban

Julkaisija: Arcane Wonders (2014), CMON (2020) 

Mutkikkuus: Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset, pelaamaan pääsee minuuteissa.

Onnen vaikutus: Hyvällä korttituurilla on oma osansa, bluffaustaidoillakin pärjää pitkälle.

Vuorovaikutus: Peli on yhtä vuorovaikutusta alusta loppuun.

Teema: Ihan toimiva, Robin Hoodia pelissä ei kylläkään näy lainkaan.

Uudelleenpelattavuus: Peliä jaksaa kyllä pelata, jos tämän sorttinen bluffauspeli sopii pelimakuun.

Kieliriippuvuus: Korttien nimet ovat englanniksi, käytännössä kieltä ei tarvitse osata.

Pelaajamäärä: 3–5, käytännössä vaatii vähintään 4 pelaajaa toimiakseen. Lisäosilla tai uudemmalla painoksella mukaan mahtuu kuudeskin pelaaja.

Pituus: noin tunti.

Pituus: Noin tunti, riippuen pelaajien välisten neuvottelujen pituudesta.