Shark

Vuonna 1987 ilmestynyt Shark on saanut selvästi vaikutteita osakepelien esikuvasta Acquiresta: molemmissa käydään kauppaa osakkeilla, joiden arvoon vaikuttaa se, millaista laajentumista ja fuusioitumista laudalla tapahtuu. Siihen yhtäläisyydet sitten jäävätkin.

Sharkista on ilmestynyt useita eri versioita, myös suomeksi. Olen itse pelannut ainoastaan Flying Turtle Gamesin alkuperäistä vuoden 1987 laitosta, joka on sama kuin PlayMixin julkaisema suomalainen laitos.

Kiinteistöjä ja osakkeita

Pelilauta on jaettu kuuteen alueeseen. Vuorollaan pelaaja heittää kahta noppaa, joista toinen määrää alueen ja toinen värin, jota alueelle saa pelata. Värit vastaavat pelin neljää eri yhtiötä, jotka laajentuvat pelilaudalla.

Jos kahden yhtiön nappulat kohtaavat toisensa pelilaudalla, pienempi joutuu taipumaan suuremman alla ja nämä nappulat poistetaan pysyvästi pelistä.

Tällä kaikella on tietysti vaikutusta yhtiöiden pörssikursseihin. Yhtiöiden kurssi perustuu niiden ketjuissa olevien nappuloiden määrään. Yksinäinen nappula laudalla ei ole minkään arvoinen, mutta kaksi vierekkäistä samanväristä nappulaa ovat kahden arvoinen ketju. Kaksi tällaista ketjua eri puolilla lautaa tarkoittaa nelosen arvoista yhtiötä ja niin edelleen.

Yhtiöiden kasvattamisesta tienaa rahaa. Nappulan pelannut pelaaja saa palkkioksi uuden kurssin verran rahaa ja kaikki osakkeenomistajat saavat kurssinousun verran osinkoa jokaista osaketta kohden.

Vastapainoksi turskaakin voi tulla. Jos yhtiön kurssi putoaa nappuloiden poistamisen seurauksena, kaikki osakkeenomistajat joutuvat maksamaan kurssin erotuksen verran. Se voi pahimmillaan olla melkoinen kolaus. Lisämotivaationa tällaisille romahduksille kurssilaskun aiheuttajan ei tarvitse maksaa pudotuksesta mitään. Tämä on hyvä sääntö, koska kun yhtiöitä on vain neljä, kaikilla on usein edes vähän jokaista firmaa.

Vauhdikasta osakekauppaa

Vuoron aluksi saa myydä ja ostaa osakkeita, sitten heitetään noppaa ja katsotaan seuraukset, ja lopuksi voi vielä myydä ja ostaa osakkeita. Myydä saa rajattomasti, ostaminen on rajattu viiteen osakkeeseen vuorossa.

Osakekaupassa pitää vähän pohtia todennäköisyyksiä, ostaako ennen nopanheittoa vai ei. Yleensä kannattaa ostaa aluksi, jotta pääsee välittömästi hyötymään kurssinousuista, mutta jos laudalla on törmäysvaaraa, voi olla järkevää jättää ostopaikat vuoron loppuun, jotta pääsee saalistamaan halvemmalla hinnalla.

Usein osakepeleissä on syytä pistää kaikki irtoava raha osakkeisiin, koska käteinen ei tuota. Sharkissa tämä sääntö ei toimi, sillä rahalle voi tulla yllättäen käyttöä, kun pitää maksaa kurssilaskuja. Jos käteistä ei löydy, täytyy kulut kattaa myymällä osakkeita puoleen hintaan ja se jos mikä on katastrofi.

Peli päättyy, kun jonkun yhtiön pörssikurssi on viidessätoista, jonkun värin kaikki nappulat on pelattu (muistaen poistaa pelistä laudalta poistuvat nappulat) tai kaikki osakkeet on myyty. Lopuksi osakkeet muutetaan rahaksi ja eniten käteistä kerännyt vie voiton.

Vuoristorataa

Shark on melkoinen vuoristorata. Suhdanteet vaihtelevat ja vaikka yhtiöiden kurssit etenevät pääasiassa ylöspäin, pudotuksia on luvassa takuuvarmasti, kun yhtiöt kohtaavat toisiaan. Iskujen seuraukset voivat olla ankaria, etenkin jos käteispuskuria ei ole tarpeeksi.

Kovin vakavasti Sharkia ei kannata ottaa. Etenkin jos pelaajia on paljon – mukaan mahtuu jopa kuusi keinottelijaa – Shark on hyvin kaoottista menoa, jossa omien vuorojen välillä ehtii tapahtua vaikka mitä. Pienemmillä pelaajamäärillä pelissä on enemmän kontrollia.

Shark on kuitenkin todella hauska peli. Jos haluan pelata osakepeliä, haluan että pörssikurssit heiluvat, kauppaa käydään, raha virtaa ja suhdanteet vaihtelevat. Tätä kaikkea Shark tarjoaa kepeillä säännöillä ja sopivan napakalla kestolla.

Muunnelmia

Acquiren suunnittelija Sid Sackson ehdotti muutamia muunnelmia Sharkiin. En ole vielä ehtinyt testata näitä, mutta ne vaikuttavat hyviltä:

• Bonus uuden nappulan pelaamisesta on Sacksonin mielestä liian suuri. Uuden kurssin sijasta bonusta maksetaan kolme kertaa kurssinousu, eli kolmen osakkeen osingon verran.
• Pelaajat heittävät kahta numeronoppaa ja saavat valita kumpaa käyttävät. Tuplatuloksella valinta on vapaa.
• Kaksi yhtä suurta aluetta saa yhdistää ja yhdistäjä voi valita vapaasti, kumpi poistetaan laudalta.
• Nappularyhmien koko on korkeintaan viisi.

Olen käyttänyt myöhemmissä laitoksissa peliin tuotua seitsemän sääntöä, joka rajoittaa yhtiöiden kurssin kehitystä. Siinä jokainen ryhmä voi kasvattaa yhtiön arvoa korkeintaan seitsemällä. Tämä on hyvä sääntö.

Yksi vaihtoehto on vaihtaa kuusisivuinen noppa kahdeksansivuiseksi. 1–6 ovat tavalliset tulokset, seiskalla nappula pelataan alueelle, jossa on vähiten nappuloita ja kahdeksikko on vapaa valinta.

Ravensburger on julkaissut pelistä kaksi laitosta. Niistä ensimmäinen on aika lähellä Flying Turtlen alkuperäistä. Tuoreemmassa laudalla on neljä aluetta, joiden keskellä on viides. Viides alue on tuplasti todennäköisempi heittää nopalla, mikä lisää yhtiöiden törmäyksiä laudan keskellä.

Faktat Sharkista

Suunnittelija: H. Jean Vanaise

Julkaisija: Flying Turtle Games (1987), Ravensburger (1991, 2001)

Mutkikkuus: Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset, niissä on vain pari kohtaa, joissa pitää olla tarkkana, että menee oikein. Erilaisia vaihtoehtojakin on sen verran, että sopivan sääntösetin valikoimisessa on pieni homma.

Onnen vaikutus: Shark on kaoottinen vuoristorata ja juuri siksi niin hauska. Tuuria pitää siis sietää ja siitä olisi hyvä jopa nauttia.

Vuorovaikutus: Ketjujen yhdisteleminen aiheuttaa taatusti reaktioita vastapelaajissa. Ketään yksittäistä pelaajaa on vaikea kiusata, mutta muuten tässä lyödään kilpailevien yhtiöiden omistajia armotta.

Teema: Bisnesteema on aika abstraktilla tasolla, mutta toimii.

Uudelleenpelattavuus: Jotain koukuttavaa Sharkissa on, mutta ei tätä määräänsä enempää kerralla kestä pelata.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole lainkaan tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–6. Kuusinpeli on melkoista rallia ja kaksinpelissä ei myöskään ole järkeä.

Pituus: 60–90 minuuttia.