Shards of Infinity

Shards of Infinity on uusi pakanrakennuspeli, joka astelee tuttuja ja turvallisia latuja. Tekijöistäkin löytyy tuttuja nimiä: Justin Gary on Ascensionin tekijöitä, Gary Arant puolestaan digitaalisen Solforge-korttipelin tekijöitä. Mekaanisesti Shards of Infinity on selvästi Ascensionin jälkeläisiä, tyyli taas tuo vahvasti mieleen Solforgen.

Ascensionin ilmestymisen jälkeen yksi pelin suunnittelijoista, Robert Dougherty, teki Star Realmsin ja Hero Realmsin, jotka veivät tätä Magic: The Gatheringiin perustuvaa konfliktipakanrakennusta eteenpäin. Siihenkin suuntaan Shards of Infinityn tekijät ovat varmasti katselleet.

Tavanomaista pakanrakennusta joutavalla teemalla

Pelin taustatarina on mitä lie hubbabubbaa maailmasta, jossa Infinity Engine -niminen aparaatti on hajonnut ja sen todellisuutta muokkaavat sirpaleet ovat tuhonneet suurimman osan maailmasta. Pelaajien tehtävänä on koota voimansa ja koota Infinity Engine. Tämä ei kyllä millään tavalla välity itse pelistä.

Peli toimii kuten monet muutkin pakanrakennuspelit. Kädessä on vuoron alussa viisi korttia, jotka pelataan pöytään ja tehdään, mitä ne sanovat. Kortit tuottavat kristalleja eli rahaa, jolla voi ostaa uusia kortteja pöydällä olevasta kuuden kortin ostorivistä. Ostetut kortit menevät poistopakkaan, josta ne kiertävät pakkaan ennenpitkää.

Lisäksi kortit tuottavat vahinkoa, jolla voi tuhota vastapelaajan championeita eli pöydässä pysyviä kortteja, ja ennen kaikkea hyökätä kohti vastapelaajaa. Tappioita voi paikata myös korttien tuottamalla lisäterveydellä. Korteista löytyy myös uusien korttien nostamista ja korttien tuhoamista omasta paikasta, eli tähän asti mennään täysin pakanrakennuspelien perusnormien mukaan.

Shards of Infinity poikkeaa kuitenkin muutamassa kohdassa perinteistä varsin raikkaalla tavalla. Näkyvin ero on mastery, pelaajien toinen ominaisuus elinvoiman lisäksi. Mastery alkaa nollasta ja sitä saa lisää joko sopivia kortteja pelaamalla tai ostamalla: yhdellä rahalla saa yhden pisteen masteryä. Vuoron aikana saa ostaa vain yhden pisteen. Tämä on mielenkiintoinen pohdinnan paikka aina toisinaan: jos on viisi rahaa, ostaisinko hyvän viitosen hintaisen kortin, vai ostaisiko halvemman kortin ja mastery-pisteen?

Mastery nimittäin tekee olemassaolevista korteista parempia. Aloituspakasta löytyy roskakorttien lisäksi Shard Reactor, joka tuottaa lähtökohtaisesti kaksi rahaa. Jos mastery on viidessä, kortti tuottaakin kolme rahaa, 15 masteryllä neljä ja 25 masteryllä viisi. Infinity Shard -kortti tuo peliin yhden voittotavan lisää: täydellä 30 masteryllä se tekee äärettömästi vahinkoa, eliminoiden kaikki vastustajat kertaiskulla.

Mastery on kiinnostava ominaisuus, josta voi olla välittämättä tai johon voi panostaa. Molemmat toimivat. Osa masteryyn perustuvista korteista on perusmuodossaan vähän kehnoja, osa ihan käyttökelpoisia, mutta jos kehittää masteryä, kortit muuttuvat jopa erinomaisiksi. 30 masteryn kerääminen ei ole ihan hirveän timanttinen voittostrategia, turpiin tulee todennäköisesti ennen sitä, mutta mukavaa painetta se peliin tuo.

Toinen uutuus on mercenary- eli palkkasoturikortit. Nämä ovat muuten tavallisia kortteja, mutta ne voi paitsi ostaa itselleen, myös pelata välittömästi. Kortti maksaa heti pelattuna saman verran kuin itselle ostettuna, mutta vaikutus tapahtuu välittömästi, jonka jälkeen kortti poistetaan pelistä.

Alkupelissä korttien pelaaminen suoraan pöydästä on vähän tuhlausta, mutta loppupelistä etenkin vahvat lyöntikortit houkuttelevat kummasti. Toisinaan kortin pelaaminen pöydästä on järkevää siksi, että se laukaisee jonkun toisen kortin toiminnon näppärällä tavalla.

Hienovarainen yksityiskohta on elämämittarin tiukka yläraja 50 pisteessä.

Neljä eri väriä

Pelissä on neljä eri väriä, joilla on selvästi omanlaiset profiilinsa. Vihreät ovat luonnonvoimaa, hyvässä ja pahassa. Vihreät kortit lyövät lujaa ja toisaalta sisältävät pelin kaikki parannuskortit. Vihreiden erikoisominaisuus on Unify, Star Realmsin ally-mekanismia vastaava mekaniikka, jossa kortit hyötyvät siitä, että pelaat toisen vihreän kortin.

Sinisissä korteissa on masteryn tuotantoa ja kortinnostoa. Sinisten erikoisominaisuus on Domination, jossa kortti aktivoituu siitä, että pelaat jokaista kolmea muuta väriä. Tämä on aika vaikeaa aktivoida ja tässä kohtaa palkkasoturien pelaaminen on usein käytännöllistä.

Violetit kortit lyövät lujaa, sisältävät pelin kaiken korttien tuhoamisen ja muutenkin viihtyvät poistopakan puolella. Erikoisominaisuus Echo aktivoituu, mikäli poistopakassa toinen violetti kortti.

Keltaisissa korteissa erikoisominaisuutena on Inspire, joka antaa bonuksia, mikäli pöydässä on keltainen champion. Keltaisella onkin sankareita tavallista enemmän, muuten korteista löytyy niin ostovoimaa, lyömistä kuin kierrätystä poistopinosta takaisin pöytään.

Shards vastaan Realmsit

Star Realms ja Hero Realms ovat ilmiselviä vertailukohtia Shards of Infinitylle, joten verrataanpa hetkinen.

Championeita on Shardsissa selvästi vähemmän kuin Realmseissa ja Outpostit tai Guardit puuttuvat kokonaan. Shards of Infinityssä on tasan yksi champion, joka estää hyökkäämisen muihin championeihin. Shardsissa puolustuskeinona on joistain korteista löytyvät kilpisymbolit, joilla voi torjua pelaajaan itseensä kohdistuvaa vahinkoa. Niillä ei voi suojella championeita.

Toistaiseksi Shardsista puuttuvat ylivoimaisen hyvät kortit. Mitään Brain Worldin tasoista pelistä ei löydy. Isoimmat ja kovimmat kortit eivät ole liian kovia. Muutenkin elämä Shardsissa on pykälän nihkeämpää. Korteissa on vähemmän ominaisuuksia ja esimerkiksi lisärahaa on tarjolla selvästi vähemmän. Hero Realmsissa kolme neljästä pakan korteista tekee vahinkoa, Shardsissa alle puolet.

Lisäelämän kerääminen oli Realmseissa kovempi strategia, etenkin Hero Realmsissa on mahdollista rakentaa melkoinen elinvoimapumppu. Se johtaa hitaisiin, pitkiksi venyviin peleihin. Shardsissa tällaista mahdollisuutta ei ole, koska parannusvoimaa on pakassa selvästi vähemmän ja elinvoimalla on tiukka yläraja.

Toista pelaajaa ei voi pakottaa heittämään kortteja pois. Tämä on aika ärsyttävä pelimekaniikka ylipäänsä pakanrakennuspeleissä: kun olet katsellut korttikättäsi ja suunnitellut, mitä sillä teet, vastapelaaja pakottaakin poistamaan kortteja ja sotkee suunnitelmat. Tämä puuttuu Shardsista täysin, eikä minulle ainakaan jää yhtään ikävä.

Pieniä puutteita

Realmsien korttivetoisten elämälaskurien sijasta Shardsin laatikosta löytyy neljä suurikokoista pahvilevyä, joissa on pyöritettävät laskurit pelaajan elinvoimalle ja masterylle. Tämä ratkaisu on periaatteessa ihan hyvä, mutta ei aivan täydellinen. Pyöritettävillä laskureilla on omat ongelmansa: numerot ovat pieniä eivätkä erotu pöydän toiselta puolelta ja laskuria säätäessä lukemat vaihtuvat helposti vahingossa.

Lisäksi laskurit ovat todella isoja: ne vievät paljon enemmän tilaa kuin itse kortit ja jos kortit muovittaa, sinänsä ihan näppärän kokoinen laatikko tulee täyteen. Laskureissa on tyylikäs kuvitus, mutta muuten ne ovat identtisiä keskenään: jokaisella on ominaisuutena ostaa masteryä. Tässä on selvästi lisäripotentiaalia ja mahdollisuus epäsymmetrisiin erikoisvoimiin, toisaalta on kyllä ymmärrettävää, että tämä on vielä tässä vaiheessa jätetty pois pelistä.

Peliä markkinoidaan 2–4 pelaajan pelinä, mutta se ei tee mitään, mikä nostaisi pelin millään tavalla kiinnostavaksi yli kahdella pelaajalla. Moninpeli on yksinkertaisinta mahdollista kaikki vastaan kaikki -peliä. Yhden nelinpelin perusteella siihen ei tarvitse enää palata. Minulle tämä genre on pelkästään kaksinpelejä varten.

Veikkaisin myös, että pelissä on jonkinlainen aloittajan etu. Toinen pelaaja saa korvausta vain yhden masteryn verran. Se tuntuu pieneltä verrattuna Realmsien kahden kortin etuun. Olen pitänyt kirjaa voitoista, eikä aloittajan etu ole vielä merkittävästi näkynyt, mutta suunnittelijakin ehdottaa kokeneille pelaajille masterypisteillä käytävää huutokauppaa aloitusoikeudesta.

Shards of Infinity on hyvä konfliktipitoinen pakanrakennuspeli. Sellaisten ystäville peliä on helppo suositella: se on mukavaa vaihtelua Realmseille ja Ascensionille. Jos genre ei kiinnosta, Shards ei tee mitään, miksi kiinnostaisi enemmän. Itse olen pelannut iPadilla luultavasti nelinumeroisen määrän Star Realmsia ja Hero Realmsiakin on pelattu ihan korteilla lähemmäs sata peliä, nyt pelaamme ilomielin Shardsia ja loppuvuodesta ilmestyvä lisärikin luultavasti hankitaan.

Parempi moninpeli

Pelin kehittäjät ovat huomioineet moninpelin puutteet. Lisäosaan on luvassa muunnelmia yksinpeliin ja moninpeliin, niitä vain ei ehditty testaamaan riittävästi ennen pelin julkaisua.

Justin Gary ehdottaa BGG:ssä tällaisia muunnelmia:

Nelinpelissä pelataan joukkueina. Joukkueen jäsenet istuvat vierekkäin ja kummallakin on oma vihollinen, joka istuu vastapäätä. Kaikkia championeita saa lyödä, mutta vain vihollispelaajaan saa tehdä vahinkoa. Kun vihollinen on voitettu, saa käydä käsiksi toiseen vastapuolen pelaajaan.

Kolminpeliä voi pelata niin, että kaikki pelaajiin kohdistuva vahinko tulee molempiin vastapelaajiin. Jos siis tekee viisi vahinkoa, voi tehdä viisi championeihin, tai viisi kumpaankin vastapelaajaan.

50 pelikerran jälkeen

Shards of Infinityn kohdalla viisikymmentä pelikertaa kertyi ennätysvauhtia, vain kymmenessä viikossa. Se kertoo jo jotain pelin vetovoimasta. Hero Realmsin pariin on palattu tasan kerran Shardsin jälkeen ja silloin se vaikutti totta puhuen vähän tunkkaiselta. Shardsin korttien selkeys ja vähäeleisyys on hyvä juttu. Peli rullaa mukavasti ja voittamiseen on mukavasti muutama erilainen lähestymistapa.

Peruspeli on riittänyt toistaiseksi aivan hyvin, mutta syksyllä 2018 ilmestyvä lisäri kiinnostaa kyllä kovasti – pakkohan se on hankkia. Toiveissa olisi lisää kortteja, jotka kehittyvät masteryllä paremmiksi, enkä pahastuisi hahmokorteista, joissa olisi vaihtelevia ominaisuuksia, jonkinasteinen epäsymmetrisyys pelin alkutilanteessa voisi olla ihan hauska juttu.

Shardsia tullaan pelaamaan lisää, vaikka 50 pelikerran merkkipaalu on saavutettu. Saapa nähdä, tuleeko sata pelikertaa täyteen jossain vaiheessa.

Lisäosat

Relics of the Future

Ensimmäinen lisäosa Relics of the Future on aika tavanomainen kattaus uutta tavaraa: uusia kortteja, uusia ominaisuuksia, uusia pelimuotoja.

Lisäosasta löytyvät yllä kuvatut paremmat moninpelit eli kaksi vastaan kaksi -nelinpeli ja Bloodbath-kolminpeli, jossa vahinko tehdään aina molempiin vastapelaajiin. Lisäksi on tarjolla yksinpelimuoto Nemesis, jossa vastassa on tekoäly. Tekoälyn toimintaa ajaa pakan päällimmäinen kortti. En ole kokeillut, mutta eiköhän tämä toimi ihan riittävän hyvin jos yksin haluaa Shards of Infinityä jostain syystä pelata.

Lisäksi on 24 uutta korttia pakkaan. Näissä on huomionarvoista lähinnä korteissa olevat ”Jos olet hahmo X”-ominaisuudet, jotka osaltaan luovat vähän eroa muuten identtisten hahmojen välille. Mistään kovin suuresta muutoksesta ei ole kyse ja on vähän siinä ja tässä, minkä verran iloa näistä uusista korteista on.

Kiinnostavampi uutuus ovat Relic-kortit, joita on kaksi jokaiselle hahmolle. Kun saa kokoon kymmenen masterya, saa valita toisen reliikeistään ja ottaa sen ilmaiseksi pakkaansa. Reliikit ovat itsessään tehokkaita ja 20 masteryn kohdalla vielä tehokkaampia. Tämä on todella hyvä uudistus ja oikeastaan jo yksinään riittää tekemään Relics of the Futuresta hankkimisen arvoisen Shards of Infinity -fanille.

Shadow of Salvation

Toinen lisäosa, vuonna 2019 ilmestynyt Shadow of Salvation, tuo peliin yhteistyömahdollisuuksia. Yhteistyöpeli on muutaman matsin mittainen kampanja, jossa taistellaan kierros kierrokselta kovemmaksi käyviä bosseja vastaan.

Bossimekanismi on ihan näppärä. Vihollinen pelaa ensin ja jakaa pakastaan yhden kortin jokaiselle pelaajalle. Kortit ovat joko shadow championeita, jotka jäävät pöytään ja lyövät joka vuoro, kunnes ne tuhoaa, tai sitten suoria hyökkäyksiä. Suorissa hyökkäyksissä on paljon ansoja, ”tee vuorollasi asia X tai tulee turpiin”. Lisäksi pelin hengen mukaisesti meno käy reippaasti häijymmäksi, kun bossille kertyy lisää masteryä.

Pelaajien vuorot on järjestetty sillä tavalla hauskasti, että pelaajat toimivat yhtä aikaa. Voi siis tehdä vaikka niin, että minä ostan ensin keskeltä kortin ja jos tilalle tulee sinulle hyödyllinen kortti, sinä otat sen sitten. Vahingot niputetaan yhteen ja voidaan hyödyntää vapaasti, samoin parantamisia voi lahjoittaa kaverille.

Jos bossin voittaa, pääsee seuraavalle tasolle. Tappiosta joutuu kohtaamaan bossin uudestaan. Voitti tai hävisi, aloituspakkaansa saa lisäkortteja, eli jossain vaiheessa tappioputki kääntyy varmasti voitoksi, kun pakka käy tarpeeksi vahvaksi. Taisteluiden välillä on sääntökirjassa tarinantynkää. Ne voi halutessaan kuunnella Stone Bladen nettisivuilta Jason Charles Millerin lukemina.

Kampanja on ihan kiva, mutta nyt kun sen on kerran pelannut läpi, en tiedä vaivaudunko toiste.

Kampanjan lisäksi lisärissä tulee uusi sankari Rez ja tälle reliikit ja kaksitoista punaista korttia, jotka voi sekoittaa pakkaan mukaan. Uuden Aion-maan ominaisuus on Warp, jolla voi pikapelata myös muita kuin Mercenary-kortteja. Ominaisuus on hauska ja Aion ihan freesi lisä peliin, mutta varsinkin jos yhteistyökampanja ei kiinnosta, miettisin kaksi kertaa ennen lisärin hankkimista.

Digiversio

Temple Gates on tehnyt Shards of Infinitystä oikein näppärän digiversion, joka on saatavilla iOS:lle, Androidille ja Windowsille Steamista. Toteutus on oikein helppokäyttöinen ja sujuva.

Tarjolla on 2–4 pelaajan pelejä joko netissä ihmisiä vastaan tai paikallisesti ihmisiä tai tekoälyä vastaan. Tekoälylle on kolme vaikeusastetta, joista vaikein antaa jo kunnolla haastetta: olen pelannut yli 500 erää ja voittanut reilun neljäsosan. Star Realmsin digiversion tekoäly on selvästi helpompi voittaa.

Käyttöliittymä on selkeä ja helppokäyttöinen, kunhan siihen tottuu. Etenkin jos osaa kortit niin hyvin, ettei tarvitse korttitekstejä, pelaaminen on helppoa ja nopeaa.

Lisäosia ei vielä ole saatavilla, mutta ne eivät tässä tapauksessa niin kriittisen tärkeitä olekaan. Toivottavasti nekin saadaan joskus ostettavaksi.

Faktat Shards of Infinitystä

Suunnittelija: Gary Arant, Justin Gary

Julkaisija: Ultra Pro (2018)

Mutkikkuus: Mitä tahansa pakanrakennuspeliä pelanneelle Shards on helppo juttu, eikä peli ilman pakanrakennuskokemustakaan vaikea ole.

Onnen vaikutus: Tuuri auttaa, kuten aina korttipeleissä. Veikkaisin, että kovin suuria taitoeroja pelissä ei ole mahdollista saada aikaan.

Vuorovaikutus: Peli on suoraa konfliktia, mutta varsinaista kiusantekoa ei ole mukana.

Teema: Pelillä on jonkinlainen taustatarina, mutta aika yhdentekevä se kyllä on. Kuvitus on kuitenkin ihan kivaa.

Uudelleenpelattavuus: Peli kestää toistoja, mutta pidemmän päälle kaipaa lisäosia korttivalikoimaa virkistämään.

Kieliriippuvuus: Korteissa on jonkin verran tekstiä, mutta melko pienellä kielitaidolla pärjää, etenkin kun kortteja ei tarvitse pelattaessa pitää salassa.

Pelaajamäärä: 2–4 pelaajaa, käytännössä minulle ainakin puhdas kaksinpeli.

Kesto: Noin 15 minuuttia, tähänastisella kokemuksella erät eivät koskaan veny samalla tavalla kuin etenkin Hero Realmsissa joskus käy.