Shakki

Shakki on lautapelien klassikko, joka ei juuri esittelyjä kaipaa. Se on osa länsimaista yleissivistystä ja yksi maailman suosituimpia pelejä.

Shakin perusteet

Shakkilauta on 8×8-ruudukko. Kummallakin pelaajalla on omassa päädyssään kaksi riviä nappuloita: ensin rivi, jossa on kaksi tornia, kaksi ratsua, kaksi lähettiä, kuningatar ja kuningas, ja niiden edessä rivi sotilaita.

Valkoisilla pelaava aloittaa ja sen jälkeen peli etenee vuorotellen. Tavoitteena on saada lyödyksi vastapuolen kuningas. Tilanne, jossa joku nappula uhkaa lyödä kuninkaan, on shakki ja mikäli tilanteesta ei ole ulospääsyä joko siirtämällä kuningas turvaan tai purkamalla shakki toisen nappulan avulla, seurauksena on matti.

Peli voi päättyä myös pattiin, jos pelaajalla ei ole laillisia siirtoja, eikä tilanne ole shakki. Tasapeliin voidaan päätyä myös silloin, jos pelitilanne toistaa itseään, eikä muutosta ole näkyvissä, tai jos pelaajilla on jäljellä enää sellaiset nappulat, joilla ei ole mahdollista tehdä mattia.

Eri nappulat liikkuvat eri tavoin. Tornit kulkevat suoria linjoja pitkin ja lähetit vinolinjoja. Ratsu liikkuu yhden askeleen eteen ja kaksi sivulle tai kaksi eteen ja yhden sivulle ja saa ainoana nappulana hypätä muiden nappuloiden yli. Kuningatar liikkuu tornin ja lähetin tavoin. Kuningas liikkuu yhden askeleen mihin tahansa suuntaan ja sotilas vain yhden askeleen eteenpäin, paitsi ensimmäisellä siirrollaan halutessaan kaksi.

Nappuloita lyödään siirtymällä ruutuun, jossa on toisen pelaajan nappula. Lyöty nappula poistetaan laudalta.

Avauksia ja strategioita

Maailmassa ei ole kovin monta lautapeliä, joiden strategioita ja taktiikoita olisi tutkittu huolellisemmin kuin shakkia. Peli jakautuu avaukseen, keskipeliin ja loppupeliin, ja jokaiseen vaiheeseen on paljon teoriaa.

Erityisesti avauksiin liittyy paljon analyysiä. Alkutilannehan on aina sama, eikä peliä voi kovin radikaaleilla tavoilla lähteä kehittämään. Ammattilaispelaajan on syytä tuntea avausteoria huolella. Joitain avauksia on analysoitu perinpohjaisesti ja kummankin pelaajan parhaat siirrot on tutkittu jopa 30 siirtoon asti.

Keskipeliin päästään, kun suurin osa nappuloista on tuotu peliin ja tilanne on auennut. Shakin alkupeliä määrittää tiukka rivi sotilaita: koska vain ratsut voivat hypätä sotilaiden yli, sotilasriviä on avattava, jotta muut upseerit saa peliin. Tämä avaaminen on avauksen ytimessä ja kun se on tehty, siirrytään keskipeliin.

Keskipelin tarkoituksena on luoda hyvät asetelmat loppupeliä varten. Tavoitteena olisi saada materiaalinen ylivoima ja samalla karsittua nappuloita laudalta, jotta loppupeliä varten aukeaa hyvä tilanne. Loppupelissä sotilaat ovat taas avainasemassa, sillä vastapuolen päätyyn edenneen sotilaan voi korottaa upseeriksi: ylimääräinen kuningatar on tässä vaiheessa peliä melkoinen taktinen etu.

Shakin historiaa

Länsimainen shakki on nykymuodossaan noin 600 vuotta vanha peli: nykyinen peli sai muotonsa 1400-luvun Italiassa, siis samoihin aikoihin kuin korttipelit tekivät tuloaan. Shakkiteoria alkoi kehittyä ja strategioiden analysointi innosti oppineita.

1800-luvulla shakin säännöt saatiin muotoon, jonka jälkeen muutokset ovat olleet luonteeltaan hyvin teknisiä. Shakkikerhoja perustettiin ja Howard Staunton järjesti ensimmäisen shakkiturnauksen vuonna 1851.

Urheilullisempi ja tieteellisempi shakinpeluu alkoi 1870-luvulla Wilhelm Steinitzin myötä. Steinitzin voitokas ottelu vuonna 1886 lasketaan ensimmäiseksi shakin maailmanmestaruudeksi. Samana vuonna perustettiin Suomen ensimmäinen shakkiyhdistys, yhä toimiva Helsingin shakkiklubi. Kansainvälinen shakkiliitto FIDE perustettiin vuonna 1924.

Shakin varhaishistoriaa

Nykytiedon mukaan shakki sai alkunsa nykyisessä Intiassa sijainneessa Gupta-valtakunnassa noin 500-luvulla. Peli tunnettiin tuolloin nimellä tšaturanga. Gupta-valtakunnan muuhun perintöön muuten kuuluvat nollan keksiminen, intialaiset numerot ja Kamasutra.

Intiasta peli kulkeutui Sassanidien Persiaan, jossa se tunnettiin nimellä shatranj. Persiasta peli sai nykyisen nimensä: persiaksi kuningas on shāh. Persiaksi ”kuningas on avuton”-huudahdus kuuluu shāh māt – siis shakki matti.

Sassanidien Persia kaatui 600-luvulla muslimien valloitukseen. Muslimit puolestaan levittivät shakkia vaikutusalueilleen ja näin shakki levisi Eurooppaan lopulta kolmea kautta: suoraan Persiasta, Bysantin kautta ja laajentuvan arabi-imperiumin mukana.

Shakin muunnelmia

Shakki levisi Kiinaan ja sai siellä vähän erilaisen muodon. Xiangqi on hauska, paljon läntistä shakkia vauhdikkaampi peli, josta on Lautapelioppaassa oma artikkelinsa. Kannattaa kokeilla, etenkin jos pitää perinteistä shakkia vähän tylsänä. Xiangqi on dynaamisempi peli. Koreassa vastaava peli on nimeltään janggi.

Japanissa tšaturangasta tuli shogi. Shogin leimallisin piirre on 1400-luvulla peliin lisätty mahdollisuus ottaa vangitut nappulat takaisin peliin omalle puolelle. Shogi on shakkia hidastempoisempi peli, koska nappulat liikkuvat hitaammin ja poistetut nappulat palaavat takaisin peliin.

Länsimaiseen shakkiin on olemassa tuhansia julkaistuja muunnelmia. Tässä joitain tunnetuimpia:

• Chess960 tai Fischerin satunnainen shakki: upseerien järjestys arvotaan sattumanvaraisesti. Avausteoria lentää näppärästi roskakoriin.
• Glínskin heksashakki: perinteistä shakkia kuusikulmioista koostuvalla pelilaudalla.
• Tandemshakki: kahdella vierekkäisellä laudalla pelattava paripeli, jossa omalla laudalla lyödyt nappulat annetaan parille, joka voi tuoda ne peliin omalla laudallaan. Pelataan usein nopeana pikapelinä.
• Syöttöshakki: tavoitteena on saada oma kuningas mattiin. Pakollinen syöminen tekee pelistä herkän: pienikin virhe voi johtaa suuriin vaikeuksiin.

Shakkimuunnelmia on valtavasti, kun muunnella voidaan nappuloita, pelilautaa, sääntöjä, ajankäyttöä. Shakkimuunnelmien ystäville riittää siis kartoitettavaa vaikka loppuiäksi.

Shakkimaisia lautapelejä

Shakki on erinomainen valinta, mikäli on kiinnostunut haastavista ja syvällisistä kaksinpeleistä tai kilpaa pelaamisesta. Se on yksi parhaista valinnoista elämäntapapeliksi, jos haluaa keskittyä elämänsä aikana vain yhden lautapelin pelaamiseen.

Tämä hieno ominaisuus on myös haittapuoli. Jos on opiskellut shakkia, pelaaminen vasta-alkajia vastaan ei juuri palkitse. Shakissa ei ole gon tapaista sisäänrakennettua tasoitusjärjestelmääkään. Jos kaipaa shakkimaisia pelielämyksiä matalammalla oppimiskynnyksellä, voi tutustua esimerkiksi näihin peleihin:

• Kris Burmin Gipf-pelien sarja on yksi parhaista moderneista shakinkaltaisista peleistä. Sarjasta nostaisin erityisesti Dvonnin shakin ystävien tutustuttavaksi.
• Geisha on erittäin yksinkertainen peli, joka sopii mainiosti esimerkiksi lasten kanssa pelattavaksi harjoittamaan shakkimaista siirtojen pohtimista eteenpäin.
• Hive on hyvin shakkimainen peli, mutta pykälää dynaamisempi: varsinaista pelilautaa ei ole, vaan se rakentuu nappuloista ja muuttuu pelin edetessä.
• Santorini on kaunis ja helposti lähestyttävä kaksinpeli, jossa tavoite on yksinkertainen: rakenna tarpeeksi korkea torni ja kiipeä sen huipulle. Pelaajilla on kuitenkin vaihtelevat jumalvoimat, joilla saa rikkoa sääntöjä.

Shakki netissä

Shakkia on pelattu jo kauan muutenkin kuin laudan äärellä kasvotusten. Kirjeshakkia on pelattu jo 1800-luvulta alkaen ja kun nettiyhteydet yleistyvät, shakkia alettiin pian pelata myös internetissä.

Ensimmäiset tietokoneen välityksellä pelattavat shakkipelit pelattiin jo 1970-luvun puolella, mutta varsinaisesti netin shakkipalvelut saivat alkunsa vasta 1990-luvun alussa, kun ensimmäinen varsinainen shakkipalvelin avattiin tammikuussa 1992.

Suosittuja shakkipalvelimia ovat muun muassa Chess.com ja Lichess.org. Näiltä palvelimilta löytää peliseuraa koska tahansa. Myös mobiililaitteille on paljon erilaisia shakkipelejä, joita voi pelata joko netin yli ihmispelaajaa vastaan tai vaihtelevan tasoisia tekoälyjä vastaan.

Shakkitekoälyt ovat olleet mielenkiinnon ja kehitystyön kohteena jo 1700-luvun Turkkilaisesta lähtien. Tavallinen pelaaja on hävinnyt tietokoneelle jo pitkään ja hallitseva maailmanmestari Garry Kasparov kaatui tekoälylle jo vuonna 1996, kun IBM:n Deep Blue päihitti mestarin yhdessä pelissä ja seuraavana vuonna voitti kokonaisen ottelun.

Faktat Shakista

Mutkikkuus: Eri nappuloiden liikkeissä ja muissa sääntöjen yksityiskohdissa on hieman opettelemista, mutta perusteet oppii kuitenkin nopeasti. Strategisissa hienouksissa riittää sitten opeteltavaa loppuiäksi.

Onnen vaikutus: Sattumalla ei ole sijaa.

Vuorovaikutus: Tavoitteena on matittaa toisen pelaajan kuningas ja pelilauta on sen verran ahdas, että jokaisella siirrolla on varmasti merkitystä.

Teema: Jonkinlainen abstrakti sotaharjoitushan tämä on, mutta ei shakki mikään simulaatio ole.

Uudelleenpelattavuus: Olisi melko rohkeaa väittää, että nykymuodossaan 600-vuotias peli kärsisi ongelmista tässä suhteessa.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 2, muunnelmilla enemmän.

Pituus: Harrastelijoille 30–60 minuuttia, tosissaan pelattuna kellon asetuksista riippuen minuuteista tunteihin.

Artikkelin kansikuva: Randy Fath / Unsplash