Kategoriat
Peliarvostelut

Sentinel Tactics: The Flame of Freedom

Sentinels of the Multiverse -korttipelin maailmaan sijoittuva Sentinel Tactics on heksapohjainen supersankarien taistelupeli, jossa korttipelistä tutut supersankarit ja huippupahikset mittelevät keskenään.

Sentinels of the Multiversen suosio sai Greater Than Gamesin kehittämään ja julkaisemaan miniatyyripohjaisen lautapelin pohjautuen samaan maailmaan ja samoihin sankareihin. Sentinel Tactics sijoittuu teemansa puolesta kuitenkin vuosia varsinaisen korttipelin tapahtumien jälkeen.

Pelissä on tarkoitus voittaa toinen osapuoli joko tehtäväkirjoissa olevissa tehtävissä tai yksittäisissä pienemmissä taisteluissa.

Taktisia taisteluita

Sentinel Tacticsin kansiPelin alussa valitaan pelataanko yksittäisiä taisteluita vai varsinaista tarinaa. Taistelut ovat yksinkertaisempia rymistelyjä, kun taas skenaariot ovat tässä pelissä ehkä se mielenkiintoisin osa-alue muuttuvine karttoineen ja voittotavoitteineen.

Jos skenaario valitaan pelattavaksi, valitsevat pelaajat puolensa. Tyypillisesti yksi pelaa pahista ja muut sankareita. Oikeanlaisten sankarien valinta on tärkeää, sillä sankarien erikoisominaisuudet tekevät heistä parempia joissakin tilanteissa ja heikompia toisissa. Esimerkiksi Tachyon on nopea liikkeissään ja hänen iskunsa ovat tehottomampia kuin Bunkerin voimakkaat aseet tai RA:n mahtavat aluevaikutteiset hyökkäykset. Tachyon sopii hyvin karttoihin, joissa täytyy liikkua paljon ja nopeasti, Bunker taas sopii hyvin rymistelyyn ja tuhoamiseen.

Miksi sankari sitten pitäisi sitten valita huolella? Pelin ensimmäiseksi skenaarioksi suositellaan Baron Bladea ja häntä vastaan pelatessa suositellaan sankareiksi joko RA:ta, Tachyonia tai Legacyä. Tässä skenaariossa Baron Bladen tarkoituksena on kerätä kartalta kuusi kahdeksasta kohteesta itselleen. Baron Blade voi teleportata itsensä kartalla ja hitaat sankarit huomaavat pian juoksevansa epätoivoisena ympäri karttaa Baronin vaihtaessa paikkaa nopeasti. Aivan niin yksinkertaista tämä ei ole, sillä joitakin erikoisvoimia voi luonnollisesti käyttää myös pidemmältä matkalta, jos näköyhteys kohteeseen löytyy. Tästä pääsemmekin aasinsillalla kätevästi toimintoihin ja kortteihin.

Toiminnot pelissä ovat hyvin suoraviivaiset ja helppo muistaa. Kierroksen alussa pelaaja saa vaihtaa toisen kahdesta pöydässä olevasta erikoisvoima kortista. Kortteja on jokaisella sankarilla ja pahiksella kuusi. Ne ovat hyvinkin erilaisia, mutta voimien tyylit on sidoksissa pelattavaan sankariin. Bunkerilla ei ole mahtavia lentokykyjä, vaan erilaisia hyökkäyksiä, kun taas Legacy on perinteisempi teräsmieskopio.

Kun erikoisvoimat on päätetty, jokainen pelaaja voi tehdä hahmon salliman määrän toimintoja, tavallisesti kahdesta neljään. Toiminto voi olla liikkuminen, ryntäys, tähtääminen, väistäminen, hyökkääminen tai erikoisvoiman käyttäminen.

Liikkuminen on pelissä ehkä monimutkaisin asia. Pelaaja heittää hahmon liikearvon verran kuusisivuisia noppia. Hahmon liikearvon vieressä on nuoli joko alas, sivulle tai ylöspäin. Jos nuoli osoittaa ylöspäin valitaan korkeimman silmäluvun noppa ja jos taas alaspäin otetaan pienin luku. Nopan silmäluku määrittää liikepisteiden määrän.

Kartan heksoissa on pieniä pisteitä, joiden määrä vaihtelee yhdestä viiteen. Nämä pisteet merkitsevät korkeuseroja. Yhden pisteen ruudusta toiseen yhden pisteen ruutuun liikkuminen vie yhden liikepisteen. Kahden pisteen ruudusta pääsee neljän pisteen ruutuun kolmella liikepisteellä. Ryntäämisellä hahmo voi liikkua kaksi ruutua välittämättä pisteistä. Periaatteessa liike maksaa heksojen välisten pisteiden erotuksen lisättynä yhdellä.

Hyökkäykset toimivat yksinkertaisesti. Heitetään noppia hyökkäyksen osoittaman määrän verran ja katsotaan voiman tai hyökkäyksen vieressä olevasta listasta onnistuuko se. Jokainen onnistuminen antaa kohteelle yhden vahingon. Kohde voi puolustautua heittämällä puolustusarvonsa verran noppia ja sama tai suurempi silmäluku kumoaa yhden onnistumisen hyökkäyksistä. Tähtääminen ja väistäminen toimivat samalla tavalla, vaikka toinen on hyökkäämiseen ja toinen puolustamiseen. Kumpikin toiminto tulee tehdä ennen nopan heittoa. Jos pelaaja päättää käyttää tähtäämismerkin ja heittää nopilla tulokset 2, 5 ja 6, hän korottaa kaikki nopat suurimpaan lukuun. Yksinkertaista siis.

Näköyhteydestä toiseen hahmoon voi pitkältäkin matkalta käyttää joitakin erikoisvoimia tai aseita, tällöin hyökkäys ja puolustus tehdään normaaliin tapaan. Normaalissa lähitaistelu tilanteessa hahmojen täytyy olla samalla korkeudella ja viereisissä heksoissa hyökätäkseen.
Erikoisvoimat vaihtelevat suuresti ja jokaisessa kortissa on mainittu, onko voima jatkuva vai täytyykö siihen käyttää toiminto aktivoidakseen sen.

Peliä pelataan, kunnes toisen puolen joukot on voitettu ja skenaarioita pelatessa tavoite täyttyy.

Sentinel Tactics on taistelua heksakartalla. Kuva: Tero Oksanen
Sentinel Tactics on taistelua heksakartalla. Miniatyyrit eivät sisälly peruspeliin, vaan ne pitää ostaa erikseen. Kuva: Tero Oksanen

Hyvä peli, mutta jättää toivomisen varaa

Peliä pelatessa kaipasin hieman satunnaisia tekijöitä peliin, kuten korttipelissä. Näitä ei juurikaan ole, paria poikkeusta lukuunottamatta. Toki tämä antaa mahdollisuuden suunnitella toimintojaan etukäteen hieman, vaikka niihin noppatuuri vaikuttaakin. Hyvänä asiana on se, että pelaajilla on mahdollisuus vaikuttaa osaan nopanheitoistaan ainakin hieman.

Peruspelin sisältö jättää toivomisen varaa, toki ymmärrettävästi kohtuullisen edulliseen hintaan ei voi sisällyttää kaikkea. Sankareita ja pahiksia kuvaavat pahviset heksanmuotoiset merkit vievät pelistä tunnelmaa pois. Siksi tämän pelin hankkivan kannattaa ehdottomasti harkita ostavansa siihen miniatyyrilisäosat. Ne tuovat peliin paljon tunnelmaa, ihan maalaamattominakin.

Annan suuret pisteet skenaarioiden pohjustamisen idealla. Pelissä jokainen skenaariovihkonen on sarjakuvalehden muotoon puettu. Alussa on pari sivua sarjakuvaa, jonka jälkeen on skenaario. Tämän jälkeen taas pari sivua sarjakuvaa ja skenaario. Yhdessä vihkosessa on kolme skenaariota ja pelaajat pelaavat periaatteessa sarjakuvan tarinaa skenaarioiden muodossa. Tämä toimii varmasti pelin faneille.

Peli ei ole syvällinen taktinen miniatyyritaistelu, vaan ehdottomasti sieltä kevyemmästä päästä (jos liikkumista ei oteta huomioon). Peli on kuitenkin nopeatempoinen ja siinä on tekemistä riittämiin. Häviökään ei tunnu pahalta, kun peli ei ole liian pitkä.

Suosittelen peliä varauksella Sentinels of the Multiversen faneille. Itse pidän peliä kohtuullisen hyvänä ja varmasti pelaan sitä, jos joku ehdottaa. Se ei kuitenkaan ole huippupeli ja vaarana on, että tämäkin hyvä peli hukkuu markkinoilla olevaan massaan jossakin vaiheessa. Peliin on kuitenkin julkaistu ja julkaistaan lisäosia, jotka pidentävät pelin elinkaarta huomattavasti.

Suunnittelijoille annan pyyhkeitä siitä, että Sentinels of the Multiversen suosikkihahmoni Fanatic puuttuu ainakin peruspelistä ja lisäosasta. Tämä ei toki vaikuta pelikokemukseen.

Sentinel Tacticsin kuvitus on sarjakuvamaista. Kuva: Tero Oksanen
Sentinel Tacticsin kuvitus on sarjakuvamaista. Kuva: Tero Oksanen

Faktat Sentinel Tactics: The Flame of Freedomista

Suunnittelija: , ,

Julkaisija: Greater Than Games (2014)

Mutkikkuus: Peli on selkeä ja jouhevasti pelattava.

Onnen vaikutus: Tuuria on mukana nopanheitoissa, joita pelissä on melko paljon.

Vuorovaikutus: Peli on silkkaa taistelua pelaajien kesken, joten vuorovaikutusta riittää runsaasti.

Teema: Supersankariteema on pelissä vahvasti mukana.

Uudelleenpelattavuus: Kohtuullinen. Skenaarioita on kuitenkin rajallisesti.

Kieliriippuvuus: Pelin korteissa on melko paljon tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–8

Pituus: 45 minuuttia

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Yksi vastaus aiheeseen “Sentinel Tactics: The Flame of Freedom”

Pelin figuurit ovat niin kehnot, että pahvitokenit tuovat peliin melkein enemmän fiilistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *