Pelin kuvaus kuulosti tutulta ja kun sain Seikkailujen saaren käsiini, tiesin heti miksi: tämähän on Ihmevekotin. Jostain syystä Sanoma Pron markkinointi vaikenee täysin siitä, että Seikkailujen saari on pitkälti Ihmevekotin uudessa pienemmässä paketissa.
No, ihan kloonista ei ole kyse, vaan peliä on hivenen tuunattu, ja enimmäkseen parempaan suuntaan. Esimerkiksi ikäsuositus on täsmentynyt 4–10 vuodesta 5–8 vuoteen. Nelivuotiaiden poistuessa kohderyhmästä yhdentekevä kortiton pelitapa on jätetty pois, joten peli pääsee nyt keskittymään varsinaiseen asiaan.
Tunnekasvatusta lautapelimuodossa
Tunnekasvatuksesta on nimittäin kyse. Itse peli on hyvin yhdentekevää heitä-ja-liiku-rallia pelilaudan ympäri eläinpienokaisia pelastamassa. Siitä ei oikeastaan sen enempää: säännöt ovat tosi helpot, eivätkä siten tule varsinaisen asian tielle. Oikeastaan halutessaan koko lautapeliosuuden voi jättää väliin ja keskittyä tärkeimpään.
Pelin ydin on nimittäin tassunjälkikorteissa, jotka antavat pelaajille erilaisia tehtäviä. Osa on fyysistä touhuamista, osa taas pohdiskelutehtäviä. Osa on suunnattu vuorossa olevalle pelaajalle yksin, osaan taas saa osallistua koko porukka. Kaikki tehtävät liittyvät jollain tapaa tunneilmaisuun ja tunteiden tunnistamiseen.
Miltä Annasta tuntuu, kun kävi näin? Mitä Jonas ajattelee tässä ja tässä tilanteessa? Riehu onnessasi tai murise kiukkuisesti, kun harmittaa niin vietävästi. Tarkoitus on, että pelatessa oppii tunnistamaan ja nimeämään tunteita. Samalla tulee ilmaisutaitoa. Pelissä on myös pieni muistielementti.
Toimii kasvatuksena, heikommin pelinä
Peliosio tässä on sen verran vaatimaton, että peliharrastajaa kyllä vähän hirvittää. Ihan hyvältä tuntuisi ajatus vain korttien lukemisesta ja tehtävien teettämisestä muksuilla. Toki pelipuolen on tällaisessa tapauksessa oltavakin yksinkertainen, jotta pelin käyttäminen kasvatustyön osana on helpompaa.
Parhaimmillaan Seikkailujen saari onkin vaikkapa päiväkodissa tai koulussa ensimmäisillä luokilla. Ikäsuositus onkin Oppi & ilo -pelien tapaan varsin eksakti: 5–8 vuotta. Tämä on oikein hyvä kohdeikä. Pienempien kanssa tarvitaan joku lukemaan kortteja, koululaiset voivat jo itse osata. Säännöt ovat niin helpot, että pelaaminen muuten sujuu kyllä.
Pelin kuvitus on viehättävää, tyyli on tuttua muista Oppi & ilo -tuotteista. Laadussa muuten ei ole liiemmin valittamista, mutta korttien materiaali on kyllä onnetonta. Näitä kortteja ei ole miellyttävä pidellä. Sama vika on ollut ennenkin Oppi & ilo -tuotteissa, tässä kohtaa laatuun sietäisi panostaa enemmän.
Faktat Seikkailujen saaresta
Suunnittelija: Mari Savio
Julkaisija: Sanoma Pro (2016)
Mutkikkuus: Säännöt ovat erittäin yksinkertaiset, joten ne eivät aseta pelaamiselle minkäänlaista kynnystä.
Onnen vaikutus: Tuurilla on jonkin verran väliä; jos heittää pieniä numeroita, ei pärjää, mutta koska tassunjälkiä on sen verran tiuhaan laudalla, eteneminen on usein riittävää pienemmilläkin heitoilla.
Vuorovaikutus: Minkäänlaista ilkeyttä mukaan ei mahdu. Osa korteista edellyttää ryhmätyötä rakentavassa ja positiivisessa mielessä.
Teema: Summanmutikka-teema on muista Oppi & ilo -tuotteista tuttu ja toimii, kiitos soman kuvituksen.
Uudelleenpelattavuus: Itse peli on tylsä kuin mikä, mutta korteista riittää kyllä hupia. Kun pakka alkaa olla läpeensä tuttu, pelin vetovoima hiipunee, mutta se vie kyllä pitkään.
Kieliriippuvuus: Pelaaminen edellyttää vähintään yhden lukutaitoisen pelaajan.
Pelaajamäärä: 2–4.
Pituus: 20–30 minuuttia.
Muumipeli
Muumi Hillopeli
Sadepäivä Muumitalossa
Muumien purnukkajahti
Missä lahjat Herra Hakkarainen?
Rapuralli
Ihmevekotin
Cars 2 World GP
Telmivät tenavat
Wild Lapland Adventure Game
Afrikan tähti
Atlantic Triangle
