Second Chance

Saksalainen pelisuunnittelija Uwe Rosenberg on viime vuosina pyöritellyt polyominoja eli erikokoisia tetrispalikoita moneen eri vinkkeliin peleissään. Palikat ovat päätyneet osaksi isoa A Feast for Odinia ja pienempää Patchworkia ja monta muuta peliä siitä välistä. Second Chance on saman aiheen kierrätystä ja toisaalta osallistumista toiseen isoon trendiin, kupongintäyttämiseen.

Second Chance on minimalistinen peli, joka tiivistää sanottavansa hyvin pieneen muotoon. On ilo nähdä pelejä, joissa ei ole mitään ylimääräistä, jotka tekevät yhden pienen ja selkeän asian hyvin – eräänlaista pelisuunnittelun Unix-filosofiaa siis.

Second Chance voitti Vuoden peli -palkinnon perhepelisarjan vuonna 2020. Vuonna 2020 pelistä tuli myös uusi painos, jossa on erilainen kuvitus ja värikynät lyijykynien sijasta. Muuta eroa peleillä ei ole.

Ruudukko täyteen

Tavoite on yksinkertainen. Jokainen pelaaja saa eteensä 9×9-ruudukon, joka olisi tarkoitus saada täytettyä mahdollisimman tehokkaasti. Pelaajat saavat erilaisen kahdeksan ruudun kokoisen aloituskuvion, joka sijoitetaan ruudukkoon niin, että joku osa kuviosta peittää ruudukon keskimmäisen ruudun.

Jokaisella kierroksella käännetään esiin kaksi korttia, joissa jokaisessa on kuvattuna yksi 1–7 palasen kokoinen polyomino. Näistä valitaan toinen ja piirretään se omaan ruudukkoon. Kuvion saa pyöräyttää tai peilata haluamallaan tavalla ja sen saa piirtää minne tahansa ruudukossa, kunhan pysyttelee rajojen sisällä eikä piirrä kuvioita toistensa päälle.

Näin edetään, kunnes käy niin, että joku pelaajista ei pystykään enää piirtämään kumpaakaan tarjolla olevista kuvioista ruudukkoonsa. Silloin saa pelin nimen mukaisen toisen tilaisuuden. Silloin nostetaan pakasta uusi kortti. Jos tämän kuvion pystyy piirtämään ruudukkoon, saa jatkaa pelissä. Jos tätäkään kuviota ei saa sopimaan, putoaa pelistä.

Tehokkain täyttäjä voittaa

Pelistä putoaminen ei välttämättä tarkoita tappiota. Peli päättyy, kun kaikki ovat pudonneet pelistä, kortit loppuvat tai joku saa ruudukkonsa täyteen. Silloin lasketaan tyhjien ruutujen määrä pelaajien ruudukoissa. Pelaaja, jonka ruudukossa on vähiten tyhjää, voittaa pelin. Tasatilanteissa ratkaisee järjestys, jossa pelaajat ovat pudonneet pelistä: ensin pudonnut voittaa.

Peliä voi pelata myös yksinpelinä, jossa pelataan kolme peräkkäistä kierrosta, tavoitteena yhteensä alle kymmenen tyhjää ruutua.

Second Chance on ihastuttava peli, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Säännöt ovat erittäin helpot, pelin opettaa hetkessä kenelle tahansa, jolla vain kynä pysyy kädessä. Christof Tischin graafinen suunnittelu on selkeää ja toimivaa ja Max Prentisin kuvitus eleganttia ja kaunista. Itse pelaaminen on hauskaa: mukana on sopiva sekoitus tuuria ja suunnittelua, jossa auttaa hahmotuskyky, ennakointi ja pelin kuviovalikoiman tuntemus. Kuvioiden piirtäminen ruudukkoon on miellyttävää ja antaa tilaisuuden pieneen taiteellisuuteen.

Second Chancesta on hyvin vaikea keksiä parannettavaa. En halua muuttaa siinä mitään, koska se on hyvä juuri tällaisena: pienenä ja yksinkertaisena pelinä.

Faktat Second Chancesta

Suunnittelijat: Uwe Rosenberg

Julkaisija: Edition Spielwiese, Lautapelit.fi (2019)

Mutkikkuus: Erittäin helppo, pelin säännöt opiskelee hetkessä ja pelin opettaminen kenelle tahansa on vaivatonta.

Onnen vaikutus: Hyvällä suunnittelulla pystyy parantamaan tulostaan, mutta korttien myötä pelissä on aina jonkunlainen annos tuuria mukana.

Vuorovaikutus: Jokainen täyttää omaa kuponkiaan, eikä pelaajien välillä ole minkäänlaista vuorovaikutusta.

Teema: Peli on täysin abstrakti, mutta kuvitus on kaunista.

Uudelleenpelattavuus: Mainio pikkufilleri, eli ei kestä rajattomasti pelaamista yhdellä kertaa, mutta tämän pariin on mukava palata uudestaan ja uudestaan.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole lainkaan tekstiä.

Pelaajamäärä: 1–6, tosin teoriassa pelaajia voi olla mukana rajattomasti.

Kesto: 10–15 minuuttia, peli on nopeasti ohi.