Scythe – lisäosat

Scythe on peli, joka osuu erittäin passelisti omaan makuhermostooni. Jo pelkällä peruspelillä pääsee pitkälle, mutta jos kaipaa peliinsä vaihtelua, peliin on saatavilla kolme varsinaista lisäosaa.

Näiden lisäksi on tarjolla pienempää sälää kuten lisäkohtaamiskortteja, modulaarista karttaa ja parempilaatuisia resursseja, mutta nämä kolme muodostavat oman kokonaisuutensa, joiden jälkeen Scythen on luvattu olevan valmis.

Kiitettävästi tämä lupaus on tähän asti pitänyt, toisin kuin joissakin muissa tapauksissa (katson sinua, Dominion).

Vieraan valtakunnan hyökkääjiä

Ensimmäisen lisäosan Invaders from Afar ei pitäisi olla yllätys kenellekään peruspeliä pelanneelle. Jo peruskartassa oli paikka kahdelle ryhmittymälle, joita ei kuitenkaan peruspelissä mukana tullut. Ensimmäinen lisäosa sisältääkin nämä kaksi puuttunutta valtiovaltaa mahdollistaen kuuden ja seitsemän pelaajan pelit.

Uudet ryhmittymät ovat Albion ja Togawa. Molemmat perustuvat pelilaudalle jättämiinsä tokeneihin: liikutettuaan päähahmoaan pelaaja voi jättää jälkeensä yhden tokeneistaan. Albionilla tokeni pisteyttää ruudun ylimääräisen kerran, jos ruutu on pelin lopussa hänen hallinnassaan. Togawa puolestaan jättää ansoja, jotka laukeavat vastapelaajan joutuessa kyseiseen ruutuun. Ansasta riippuen tästä on seurauksena suosion, voiman, rahan tai hyökkäyskorttien menetys. Viritetyn ansatokenin sisältämät ruudut lasketaan Togawan hallitsemiksi pelin lopussa.

Uudet ryhmittymät ovat hieman erilaisia kuin peruspelin vastaavat. Kummallakaan ei esimerkiksi ole jokea edessään matkalla kohti keskustehdasta. Heillä ei myöskään ole tuplanopeutta antavaa mechaa, vaan kyseinen mecha antaa käytännössä teleportin tokeniruutuihin. Uutuudet ovat ehkä hivenen haastavampia pelata kuin alkuperäiset, joten ensikertalaiselle niitä ei välttämättä kannata antaa suoraan eteen.

Kuusin- tai seitsenpelejä en ole uskaltanut edes harkita jo pelkästään pelin keston venähtämisen vuoksi, mutta voisin kuvitella tämän olevan varsin tiukkaa taistelua resurssiruuduista. Tärkein anti lisäosassa onkin sen tuoma vaihtelu eri ryhmittymä- ja pelaajalautakombojen välillä.

Zeppeliinejä näköpiirissä

Toinen lisäosa, Wind Gambit, koostuu kahdesta pienemmästä lisästä. Ensinnäkin se lisää peliin ilmalaivat. Nämä ovat uusi yksikkötyyppi, jollaisen kukin pelaaja saa käyttöönsä. Näiden toiminta vaihtelee pelistä toiseen, sillä kunkin pelin alussa arvotaan ilmalaivoille passiivinen ja aggressiivinen toiminto. Nämä määrittävät sen, mitä ilmalaiva voi ottaa kyytiin (resursseja vai työläisiä), miten paljon se voi liikkua kerrallaan ja mitä lisäominaisuuksia sillä on. Ilmalaivalla voi esimerkiksi estää suosion menetyksen ilmalaivan ruudussa tai pakottaa vastustajan maksamaan sinulle rahaa saadakseen yksikkönsä pois ilmalaivallisesta ruudusta.

Koska ilmalaivat leijuvat taivaalla, niillä ei voi valloittaa alueita. Toisaalta ne eivät myöskään lähtökohtaisesti osallistu suoraan taisteluihin, eivätkä ne välitä ruuduissa olevista yksiköistä vaan voivat porhaltaa vapaasti vihollisruutujen läpi.

Ilmalaivojen hyödyllisyys on pitkälti sidoksissa peliin valikoituihin toimintolaattoihin ja siihen, osuvatko nämä yksiin omien suunnitelmien kanssa. Ne eivät juurikaan monimutkaista peliä, mutta tuovat kuitenkin mielenkiintoisia strategiavaihtoehtoja.

Toinen Wind Gambitin tuoma lisä ovat uudet lopetusehdot. Näitä on kahdeksan erilaista, ja ne määräävät sen, missä tilanteessa peli loppuu ja mitä pelin lopussa mahdollisesti tapahtuu. Esimerkkeinä peli voi päättyä tasan kierroksen 20 jälkeen tai sitten kunkin kategorian ensimmäisestä tähdestä saa viisi kolikkoa, ja peli päättyy, kun jollakulla on 40 kolikkoa tai kuusi tähteä pelattuna. Näillä lopetusehdoilla voi pelistä saada jo melko erilaisen.

Tesla hukassa

Kolmas lisäosa, The Rise of Fenris, on paketeista kookkain ja mielenkiintoisin. Se sisältää kahdeksan pelin mittaisen minikampanjan, jonka aikana peliin tuodaan pikkuhiljaa kaikenlaista uutta. Kyseessä ei ole legacy-kampanja, vaan sen voi pelata useamman kerran (toki yllätykset on siinä vaiheessa jo nähty).

Pelilaatikko on täynnä pienempiä mystisiä laatikoita, joita pääsee kampanjan aikana aukomaan. Kampanja toimiikin hyvänä tutoriaalina lisäosan uusiin ominaisuuksiin, ja näitä uusia lisiä pystyy ottamaan peruspeliin mukaan haluamansa määrän. Kampanjan voi halutessaan myös ohittaa kokonaan ja ottaa lisämoduulit suoraan käyttöön.

Itse kampanjassa on taustalla juoni Nicola Teslasta, joka suuren sodan aikaan katosi tyttärensä kanssa, ja jota kampanjan aikana lähdetään etsimään. Ohjekirjassa taustatarinaa kerrotaan useamman sivun verran. Hätäisimpiä pelaajia varten kunkin skenaarion alussa on tiivistelmä juonen oleellisimmasta pätkästä. Taustatarina on varsin scythemäinen: ei mitenkään välttämätön pelin nautittavuuden kannalta, mutta pelin maailmaan tykästyneille se tarjoaa mahdollisuuden syventyä lisää tapahtumien taustoihin.

Kampanjan aikana kukin pelaaja koettaa kerätä omaan ruudukkoonsa rukseja saamistaan tähdistä. Kampanjan lopussa saa loppupisteytykseen 25 kolikkoa lisää jokaisesta vaakarivistä (yksi tähti kutakin lajia) ja jokaisesta pystyrivistä (viisi samaa tähteä). Lisäksi jokaisen pelin alussa voi 15 kolikolla ostaa kertaluontoisen edun kyseistä peliä varten. Tällaisia etuja ovat esimerkiksi kaksi resurssia tai kolme voimaa lisää pelin alussa. Etuja on vain seitsemän, joten ainakin yksi peli tulee pelata ilman etua.

Vain viimeisessä erässä saadut rahat määrittävät voittajan, mutta pelin aikana kerätyt rahat saa kuluttaa erilaisiin bonuksiin. Tällaisia voivat olla pysyvä lisä suosioon, voimaan tai rahavarantoihin kunkin pelin alussa sekä mystiset modit, jotka paljastuvat kampanjan edetessä.

Kampanjan lisäksi lisäosassa on mukana myös yhteistyötila, mutta sitä en ole itse kokeillut.Wind Gambit on yhteensopiva The Rise of Fenrisin kanssa, mutta vain osassa skenaarioista.

Vaihtelua, vaihtelua, vaihtelua

Mitä Scythen lisäosista jää sitten lopulta käteen? Pääosin lisäosat pidentävät pelin käyttöikää tuomalla siihen vaihtelua. Peleistä voi saada kohtalaisen erilaisia riippuen siitä, millaiset valtiovallat pelissä on mukana ja lentääkö taivaalla zeppeliinejä vai ei.

Mikään lisäosa ei kuitenkaan tee mitään niin radikaalia, etteikö peliä tunnistaisi Scytheksi. Jos siis et pitänyt pelistä alun perinkään, eivät lisäosat todennäköisesti päätäsi käännä. Sen sijaan peruspelin maistuessa tuovat lisäosat siihen sopivan kokoisia lisämausteita.

Invaders from Afar on lisäosista pienin. Se kannattaa hankkia, jos haluaa jostain syystä pelata kuudella tai seitsemällä pelaajalla, tai jos haluaa saada lisävaihtoehtoja pelaajalautoihin. Wind Gambit on jo hivenen raskaampi, ja sitä suosittelen silloin, kun haluaa lisävaihtoehtoja uusien toimintojen tai pelin loppuehtojen muodossa. The Rise of Fenris toimii parhaiten, jos pystyt pelaamaan pelin kahdeksan pelin kampanjan samalla peliporukalla (tai pelaat Automaa vastaan, sekin toimii), tai jos haluat ohittaa kampanjan tyystin ja käydä suoraan useiden erilaisten moduulien kimppuun.

Faktat Scythen lisäosista

Suunnittelijat: Jamey Stegmaier

Julkaisija: Stonemaier Games (2016, 2017, 2018)

Mutkikkuus: Kaksi ensimmäistä lisäosaa tuovat vain pari lisäsääntöä peruspeliin. Kolmannen lisäosan kampanja on paikoitellen melko erilainen peruspeliin verrattuna, mutta ei sekään peruspeliä varsinaisesti vaikeuta.

Onnen vaikutus: Samaa luokkaa peruspelin kanssa, tuurielementtejä ei käytännössä tule lisää.

Vuorovaikutus: Riippuu pelityylistä ja pelaajien määrästä. 6–7 pelaajalla pelilauta käy jo ahtaaksi, muutoin mennään peruspelin linjoilla.

Teema: Erittäin toimiva. Komponentit ovat edelleen upeita ja taustatarinaa löytyy kolmannessa lisäosassa usean sivun verran.

Uudelleenpelattavuus: Pelkällä peruspelilläkin uudelleenpelattavuus oli jo korkea, lisäosien myötä tämä nousee uusiin sfääreihin.

Kieliriippuvuus: Mikään uusi osio ei ole salainen, eli näiden osalta riittää, että yksi osaa ne lukea.

Pelaajamäärä: 1–5, ensimmäisellä lisäosalla 6–7.

Pituus: Edelleen noin 25 minuuttia pelaajaa kohden. Kolmannessa lisäosassa osa skenaarioista voi olla ohi nopeamminkin.