Scotland Yard Junior

Vanha klassikko Scotland Yard ilmestyi jo vuonna 1983. Se onkin monelle suomalaiselle luultavasti ensimmäinen kontakti saksalaisiin laatupeleihin ja Spiel des Jahres -voittajiin ja edelleen ikäisekseen ihan käypäinen peli.

Nyt yli 30 vuotta ja monta erilaista versiota myöhemmin Michael Schacht on kehitellyt pelistä lastenversion. Alkuperäisen pelin iso pelilauta tarkoittaa melkoisia vaikeuksia pakenevan herra X:n löytämiseen. Junior-versio on huomattavan tiiviiksi puristettu versio pelistä.

Löytyykö herra X?

Alkuperäisen Scotland Yardin sukulaiseksi Juniorin tunnistaa helposti: pelilaudalla on Lontoon kartta täynnä eri kulkuvälineiden reittejä, pelaajille on matkalippulätkiä, nappulat ovat tutun näköisiä ja herra X:lle on pahvinen lippakin piilottamaan katseen suuntaa.

Tavoitekin on sama: herra X yrittää paeta ja etsivät yrittävät saada herra X:n kiinni. Joka vuorolla herra X valitsee ensin mihin liikkuu ottamalla yhden matkalipuistaan käteensä. Sen jälkeen etsivät, joita on pelaajien määrästä riippumatta aina laudalla kaksi, liikkuvat laudalla askeleen verran. Sitten paljastetaan, minne herra X meni.

Mikäli etsivä ja herra X ovat samassa ruudussa, herra X jäi kiinni ja etsivät saavat pisteen. Mikäli herra X onnistui pakenemaan, herra X saa pisteen. Peli ei kummassakaan tapauksessa ole vielä ohi, vaan peliä pelataan uusi kierros: herra X pakenee taas ja etsivät yrittävät arvata, minne herra X on hävinnyt.

Etsivät voittavat pelin, jos herra X jää kiinni kolme kertaa. Herra X voittaa, jos hän onnistuu pakenemaan etsiviä yhdeksän kertaa. Lähtökohtaisesti ei kuulosta reilulta, mutta herra X:llä on noin kolme kertaa paremmat mahdollisuudet voittaa kukin yksittäinen kierros.

Osaatko lukea ajatuksia?

Scotland Yard Junior tuntuu aivan erilaiselta peliltä kuin alkuperäinen Scotland Yard. Alkuperäisen pelin jujuna oli vaivihkaa kertyvä tieto: herra X näyttäytyy silloin tällöin ja kuljettu reitti lisää informaatiota kierros kierrokselta. Junior-versiossa jokainen kierros alkaa alusta ja on irrallinen arvaus siitä, mitä herra X tekee.

Tavallisesti tilanne on jotain sinne päin, että herra X:llä on noin neljä ruutua, jonne siirtyä (tai pysyä paikoillaan) ja etsivät pystyvät kattamaan näistä kaksi – mutta osuvatko he oikeaan? Kyseessä on puhdas arvaus, sillä mitään tietoa päätöksenteon taustaksi ei ole. Joko arvaat oikein tai sitten et.

Jos pelaajia on kaksi tai kolme, etsiviä on kaksi ja he jahtaavat yhtä pakenijaa. Nelinpelissä pakenijoita on kaksi ja pakenijat saavat pisteen, jos molemmat pääsevät pakoon.

Tyylikäs, helppo peli

Scotland Yard Junior näyttää hyvältä. Pelilauta varsinkin on tyylikäs ja selkeä. Pieni miinus toteutuksessa tulee matkalipuuista. Ne ovat selvästi mukana luomassa yhteyttä alkuperäiseen peliin, mutta tässä pelissä joku muu komponentti toimisi paremmin.

Etsivät eivät ylipäätään tarvitse matkalippuja ollenkaan. Herra X tarvitsee kyllä matkaliput, mutta minusta pahvilätkä ei ole paras mahdollinen tapa toteuttaa komponentti, jota pääasiassa pidetään hikisissä käsissä. Puiset nappulat olisivat toimineet paremmin.

Muuten pelistä ei ole suurempaa valittamista. Kevyttä turhautumisen vaaraa on ilmassa, sillä herra X:n nappaaminen voi olla vaikeaa. Toisaalta niinkin voi käydä, että peli on ohi nopeasti, kun etsijät lukevat ajatuksia hyvin ja saavat herra X:n monta kertaa peräkkäin kiinni. Kävi miten kävi, peli on sen verran lyhyt, että revanssi on vaivatonta ottaa, vaikkapa puolet vaihtaen.

Faktat Scotland Yard Juniorista

Suunnittelija: Michael Schacht

Julkaisija: Ravensburger (2015)

Mutkikkuus: Säännöt ovat yksinkertaiset, joskin sääntökirja saa ne kuulostamaan hieman vaikeammilta kuin ne oikeastaan ovat. Pelaaminen on hyvin helppoa.

Onnen vaikutus: Peli on täysin tuurista kiinni. Tietää ei voi, joten täytyy arvata. Jos arvaa oikein, pärjää. 

Vuorovaikutus: Herra X joutuu pakenemaan etsiviä, eli koko peli on siinä, että pystyy arvaamaan toisen ajatukset.

Teema: Lontoon karttaa on näinkin yksinkertaisessa muodossa mukava katsella.

Uudelleenpelattavuus: Peli toistaa pidemmän päälle itseään: jokainen kierros on samanlainen. Pelissä ei ole mitään draaman kaarta, vaan peli alkaa kuin puhtaalta pöydältä joka kierros. Toisaalta peli on kyllä koukuttava: uusintaottelu on helppo ottaa. 

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole lainkaan tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4, paras kahdella tai kolmella pelaajalla.

Pituus: noin 20 minuuttia.