Scotland Yard, vuoden 1983 Spiel des Jahres -voittaja, on lapsuuden klassikko. Pidin pelistä tavattomasti lapsena, mutta kuinka pelin viehätys on säilynyt? Uusia laitoksia ainakin on tullut jatkuvasti, kuten myös New Yorkiin sijoittuva versio N.Y. Chase. Uuden laatikon kannessa kehuskellaan yli neljällä miljoonalla myydyllä pelillä.
Kuten nykytyyliin kuuluu, uusi versio on ulkoasultaan huomattavasti aikaisempaa tummasävyisempi. Eri reitit erottuvat ehkä hieman vanhaa paremmin, mutta muuten en ole aivan varma, onko muutos parempi. Peli on tästä huolimatta ulkoasultaan tyylikäs tapaus.
Pelin idea
Yksi pelaajista ottaa herra X:n roolin, muut ovat etsiviä. Miksi X etsiviä pakenee, on toissijaista, mutta tarkoitus on joka tapauksessa vältellä paljastumista. Mikäli etsivät eivät löydä herra X:ää 24 siirron aikana, tämä voittaa.
Herra X liikkuu pitkin Lontoon karttaa näkymättömänä, mutta ei kokonaan. Herra X näyttäytyy pelin aikana neljä kertaa ja lisäksi viidennen kerran viimeisellä siirrollaan. Nämä paljastukset tekevät etsivien työstä mahdollista.
Liikkumista Lontoossa rajoittavat eri liikennevälineet. Taksilla pääsee minne vain, mutta hitaasti. Bussireittejä on hieman vähemmän, mutta niillä voi päästä pidempiä matkoja kerralla. Metroreitit ovat toinen ääripää, asemia on harvassa, mutta metrolla liikutaan nopeasti kartan eri puolelta toiselle.
Etsivillä on rajallisesti lippuja eri kulkuvälineisiin. Herra X liikkuu käytännössä rajoittamattomasti eri välineillä. Etsivien täytyy käyttää eri kulkuvälineitä tasaisesti, muuten niitä ei riitä koko pelin ajaksi.
Tasapaino hakusessa
Peli tuntuu alkuun vaikealta etsiville. Jos herra X näyttäytyy kartan toisella laidalla, asialle on vaikea tehdä mitään. Koska herra X paljastaa aina välineen, jolla liikkuu, eri liikkumisvaihtoehtoja voi hieman rajata. Silti jo muutamalla siirrolla herra X voi olla todella monessa eri paikassa.
Jos etsivät ovat kaikki oikeassa kaupunginosassa, saartoverkon rakentaminen on helpompaa ja herra X joutuu käyttämään kaiken nokkeluutensa päästäkseen pakoon. Tuplaliikkeet ja liikkumisvälineen salaava musta lippu auttavat siinä.
Pelin vaikeustaso riippuu tietysti etsivien määrästä. On tietysti eri asia paeta kolmea kuin viittä etsivää. Kahdella etsiväpelaajalla kannattaakin käyttää kahta etsivää per pelaaja.
Peli toimii myös erittäin hyvin kaksinpelinä. Herra X:n osa on vaikein, kun etsivät tekevät tiukkaa yhteistyötä. Jos kaikkia etsiviä ohjaa sama pelaaja, yhteistyö on täydellistä. Etsivien määrää säätelemällä pelin tasapainoa ja vaikeustasoa eri puolille voi säätää.
Yhteenveto
Scotland Yard on edelleen kerrassaan mainio peli koko perheelle ja miksei myös innokkaille peliharrastajille, etenkin kaksinpelinä. Ainakin se on suosikkejani yhteistyöpeleistä. En tiedä pelin tasapainosta — peli tosiaan tuntuu hieman vaikealta etsiville. Tässä tietysti pelaajien kokemus auttaa.
Pelin ainoa selkeä puute on se, että etsivien pelaaminen ei ole ollenkaan niin kiinnostavaa kuin herra X:nä pakeminen. Varsinkin jos sattuu aivan väärälle puolelle kaupunkia, aikaa kuluu tylsässä siirtymisessä kohti tapahtumapaikkoja. Kaksinpelissä tämä ongelma on vähäisempi.
Pelin vahvuuksiin sen sijaan kuuluu helppous. Pelin idea on erittäin yksinkertainen: yritä paeta tai yritä napata. Säännöt ovat selkeät ja intuitiiviset: hankalia mutkia ei ole. Peli on hyvin suoraviivainen.
Uusin laitos on uusitusta ulkoasustaan huolimatta toimiva ja tyylikäs peli. Pelin perusidea on pysynyt ennallaan (muutoksia kaipaaville on N.Y. Chase), joka on yksi todiste siitä, että se oli alunperinkin varsin mainio. Suosittelen ehdottomasti koukuttamaan uudet pelaajasukupolvet rosvojahtiin.
Suunnittelija: Dorothy Garrels, Fritz Ifland, Manfred Burggraf, Werner Scheerer, Werner Schlegel, Wolf Hoermann
Julkaisija: Ravensburger
Ilmestymisvuosi: 1983
Pelaajamäärä: 2-6
Pituus: 45 min
Thurn und Taxis
Catan
Zooloretto
Carcassonne
Ticket to Ride
Alhambra
Kingdomino
Azul
Cascadia
Colt Express
Villa Paletti
Qwirkle
11 vastausta aiheeseen “Scotland Yard”
Sain tämän pelin pienenä joululahjaksi ja kerran tai pari sitä tuli pelattua, etsivän rooli oli ihan liian vaikea ja ei tätä kukaan halunnut pelata, suuri pettymys siis.
Nyt on ~25 vuotta vierähtänyt niin täytyykin ottaa täysin mint kunnossa oleva peli kokeiluun omien lasten kanssa, josko tässä edelleenkään mitään järkeä olisi.
lokikirjassa on 22 paikkaa ja säännöissä sanotaan että jos herra x selviää 22 vuoroo jäämättä kiinni, niin herra x voittaa. mites kun herra x:an matkaliput ei riitä 22 siirtoon. 4 taksilippua, 3 bussilippua, 3 metrolippua ja korkeintaan 5 mustaalippua. eli yhteensä 15.
Saitkin tähän vastauksen jo Lautapeliseuran foorumin puolella, mutta mainitaan nyt tässäkin, että juju on tosiaan siinä, että etsivät antavat käyttämänsä matkaliput herra X:lle.
Muisteltiin kavereiden kanssa vanhoja lautapelejä ja tämä tuli mieleen. Tämä taitaa kuitenkin olla jo jälkeensä jäänyt nykyajan lautapeleihin verrattuna. Haluaisiko joku tehdä arvostelun Letters from Whitechapelista?
Itse asiassa Scotland Yard on minusta 1980-luvun peliksi kestänyt aikaa erinomaisen hyvin – se on edelleen ihan käypäinen peli.
Tämä oli lapsena ihan paras peli. Pelattiin aina kesällä mökillä. Aikuisena en ole pelannut. Peli on hävinnyt, pitää yrittää ostaa jostain.
SH, onneksi peliä on edelleen varsin helposti saatavilla, eikä nykyisiä versioita ole edes pilattu merkittävissä määrin (vaikka ulkonäöltään ne eivät olekaan klassisen vanhan pelin veroisia).
Kuka osaa sanoa miten menetellä sääntöjen mukaan.ohjekirjasanoo,kun etsivä tulee kohtaan jossa rosvo on peli päättyy,nyt heräsi kysymys,jos rosvo on metroreitin varrella ja etsivä törmää rosvoononko peli loppu
Jos rosvo on metroasemalla, johon etsivä menee, rosvo jää kiinni. Jos rosvo ei ole metroasemalla vaan jossain muualla metroreitin varrella, metrolla ohi ajava etsivä ei missään vaiheessa kohtaa rosvoa vaan suhauttaa vain ohi eikä mitään tapahdu.
Mulla taitaa olla ensimmäinen suomalainen painos ja vieläpä hyvässä kunnossa. Mua viehättää alkuperäisen kartan värit enemmän kuin nämä nykyiset. Hirveästi sille ei ole tullut pelaamiskertoja, kun harvoin oli kolmea pelaajaa saman pöydän ääressä. Ei tullut mieleen pelata tätä kaksinpelinä ja taisimme myös missata sääntökirjasta sen kohdan, missä mainittiin, että yksi pelaaja voi pelata useammalla etsivällä.
Minusta peli toimii parhaiten kolmella etsivällä eli neljällä pelaajalla. Jos osa etsivistä haluaa sooloilla tai eivät jaksa pohtia vaihtoehtoja voi etsiviä olla enemmän.
Tämä tumma versio pelistä on jo tehty ysärillä. Alkuperäinen on kivemman näköinen.
N.Y. Chasen kartta ei toimi yhtään niin hyvin, kuin Scotland Yardin.