Sankokunkku

Sankokunkku on vanha peli. Ensimmäinen versio, Alles im Eimer tai Bucket King, ilmestyi jo 2002. Alkuperäisessä versiossa pelattiin korttia ja yritettiin kaataa toisten pelaajien ämpäripinoja. Ämpärit olivat pahvilätkiä, joista tehtiin litteä pyramidi pöydälle. Vuonna 2014 hongkongilainen Jolly Thinkers keksi tehdä pelistä kolmiulotteisen ja ämpäreistä pahvilätkien sijaan muovikippoja.

Tämä herätti pelin alkuperäisen julkaisijan Kosmoksen mielenkiinnon ja niin Stefan Dorran peli palasi julkaisuohjelmaan Euroopassakin, tosin uusitulla kuvituksella. Hongkongilaisten possukuvitus taisi olla vähän liian villiä, Kosmos vaihtoi tilalle nyrkkeileviä eläimiä. Hyvin perhepelimäistä tyyliä tämä kyllä on. Lautapelit.fi:kin hyppäsi kyytiin tähän versioon ja niinpä Sankokunkku ilmestyy vihdoin suomeksikin.

Korttia ja ämpäreitä

Ämpärien vetovoimaa ei tarvitse suomalaisille selitellä, vaan mitä muuta pelissä tehdään? Lyödään korttia. Pakassa on viidestä väristä kortit 1–8 kahteen kertaan. Jos joku aloittaa pelin lyömällä pöytään vaikkapa punaisen viitosen, seuraavan pelaajan on lyötävä vähintään kuuden pisteen edestä punaisia kortteja pöytään.

Jos tämä ei onnistu, täytyy näpäyttää pelin alussa kootusta ämpäripyramidista punainen ämpäri pois. Sehän on helppo juttu, jos punainen ämpäri löytyy pyramidin huipulta, mutta jos punaiset ämpärit ovat pohjalla, jälki on rumaa. Peli päättyy, kun joku menettää viimeisen ämpärinsä, jolloin eniten ämpäreitä omistava voittaa.

Pelissä on pari jekkua. Kerralla saa pelata 1–3 korttia ja jos pelaa vähintään kaksi, suunta vaihtuu – eli vuoro palaa suoraan sinne, mistä se tuli. Aiemmin pöytään pelatut kortit lasketaan onneksi summaan mukaan, se vähän helpottaa. Toinen juttu on siinä, että vuoron lopuksi nostetaan vain yksi kortti, riippumatta siitä, kuinka monta korttia vuorollaan pelasi. Jos kovin reippaasti räiskii kortteja menemään, huomaa pian pelaavansa yhdellä kortilla. Hankala homma, etenkin kun korttien määrä ratkaisee tasapelit.

Ilkeä korttipeli

Sankokunkku on yksinkertaisen ilkeämielinen korttipeli. Harvassa korttipelissä käydään näin innokkaasti toisiin käsiksi. Jos jollakulla on paljon ämpäreitä jäljellä, on aivan varmaa, että peliä suunnataan sinne päin ja arvuutellaan heikkoja maita, joita pelaamalla saisi pyramidia harvennettua.

Pyramidin saa koota nähtyään aloituskorttinsa. Tässä piilee vähän ansa: säännötkin taitavat suositella, että vahvan maan ämpärit kannattaa laittaa pohjalle ja huonojen maiden ämpärit huipulle, mutta maiden vahvuus on hyvin väliaikainen käsite, kun kortit kiertävät jatkuvasti. Entinen vahva maa onkin äkkiä heikko ja sitten sattuu, jos joutuu poistamaan pohjalla olevan ämpärin.

Ämpäripyramidit tuovat pelin eloon. Alkuperäinen Alles im Eimer ei tehnyt minuun suurta vaikutusta. Tämä uusi versio on vetävämpi, vaikka kyseessä on olennaisesti sama peli. Pöydällä seisova pyramidi tekee konkreettisemmaksi sen, mikä pelin tilanne on. Pyramidin sorruttaminen on hauskempaa, kun se on aidosti kolmiulotteinen.

Sankokunkku toimii perhepelinä vähän isompien lasten kanssa (jos ilkeyttä sietää) tai aikuisten viihteenä.

Faktat Sankokunkusta

Suunnittelija: Stefan Dorra

Julkaisija: Jolly Thinkers (2014), Kosmos, Lautapelit.fi (2016)

Mutkikkuus: Säännöissä on pari kiemuraa, kuten suunnan vaihtelu useamman kortin pelaamisen yhteydessä, mutta varsin yksinkertaisesta pelistä on kyse.

Onnen vaikutus: Tuurilla on runsaasti sijaa. Alkupyramidin voi rakennella jotenkin fiksusti korttiensa mukaan, mutta kortit kiertävät ja huonolla tuurilla saat huomata pyramidisi olevan todella epäkäytännöllinen ja tuhoisa.

Vuorovaikutus: Peli suorastaan kannustaa olemaan häijy muille pelaajille. Jos jollakulla on liikaa ämpäreitä, niitä on saatava vähennettyä. Vuorovaikutusta on siis reippaasti.

Teema: Peli on abstrakti, mutta kuvituksen nyrkkeilevät eläimet ovat kyllä hauskoja.

Uudelleenpelattavuus: Satunnaisesti pelattuna Sankokunkku säilyttää viihdearvonsa pitkään.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–6; kaksinpeli ei kuulosta ajatuksena houkuttelevalta.

Pituus: 20–30 minuuttia.