San Juan

San Juan on Puerto Ricon pääkaupunki ja Puerto Rico -lautapelin korttipeliversio. Pelin idea on sama ja toteutuskin Puerto Ricoa pelanneille tutunoloinen, mutta silti tuore. Peleissä on paljon samaa, mutta paljon omaakin. Ulkoisesti pelit ainakin muistuttavat toisiaan, kiitos Franz Vohwinkelin kuvituksen. Pelin suunnittelijanakin on sama Andreas Seyfarth.

Pelin idea

San Juan, korttipeli kun on, perustuu korttien hallintaan. Kortit ovat yhtä aikaa rakennuksia, joita pelaajat kaupunkeihinsa rakentavat ja rahaa, jolla rakennukset maksetaan. Tämä luo jo mukavaa hankausta: mitkä kortit haluat milloinkin rakentaa, mitkä voit käyttää valuuttana?

Rakennukset tuottavat uusia kortteja eri tavoin, tai sitten suoraan voittopisteitä. Erillisiä plantaaseja ei ole, vaan pelkkä tuotantorakennus riittää. Kortteja käytetään myös plantaasien tuotteina. Tässä pelissä korteilla on todellakin monta eri käyttötarkoitusta.

Roolinvalintamekanismi on tuttu Puerto Ricosta ja roolitkin jotakuinkin samat. Myös rakennuksissa on paljon tuttuja. Uuteen korttitalouteen tottuminen vie aikansa — haasteet ovat selvästi erilaisia. Plantaasien tuotanto eroaa melko paljon Puerto Ricosta, sen kanssa on miettimistä.

Nopea ja näppärä

San Juanin paras puoli on sen nopeus ja kepeys. Etenkin kaksinpeli taittuu nopeilla pelaajilla jopa vartissa, eikä Puerto Ricon raskasta asettelu- ja siivoamisvaihetta esiinny. Tällaiseksi pikapeliksi San Juan on mukavan syvällinen ja monipuolinen. Peli voi aluksi vaikuttaa tuuripeliltä, mutta viimeistään pelaaminen taitavampaa pelaajaa vastaan osoittaa, että tilanteisiin reagoiminen ja korttien hallinta on avain voittoon. Taitavampi pelaaja osaa hyödyntää saamansa kortit tehokkaammin.

San Juanissa satunnaisuus on hiottu erittäin hyvin kohdalleen. Tasaväkisten pelaajien pelit ratkeavat toisinaan korttituuriin, mutta taidokkaampi pelaaja vie useimmiten voiton kokemattomasta. Jokainen peli on aivan erilainen, kun pelaajalla on käytössään eri kortit, yhtä tiettyä strategiaa ei voi toteuttaa joka kerta. Peli pysyy tällöin tuoreena pitkään.

Puerto Rico -faneille San Juan on erilainen, raikas kokemus. Aikaisempi Puerto Rico -kokemus ei kuitenkaan ole välttämättömyys San Juanista nauttimista varten. Hieman kevyempänä peli on oikeastaan Puerto Ricoa helpompi oppia. Kaiken informaation julkisuus tosin helpottaa Puerto Ricon opetuspelejä, kun San Juanissa salaiset kortit vaikeuttavat neuvomista.

Vuoden 2014 uusi laitos

Vuonna 2014 pelistä ilmestyi uusi, toinen laitos. Uusi laitos sisältää Alea Treasure Chest -paketissa tulleet lisärakennukset, jotka ovatkin mainio piristys peliin. Alkuperäisen laitoksen omistajille suosittelen lämpimästi joko Treasure Chest -korttien metsästämistä tai sitten tätä uutta laitosta: peli saa uutta puhtia näistä lisäkorteista.

Treasure Chest sisälsi myös tapahtumakortteja, joita en ole koskaan käyttänyt, eikä tainnut moni muukaan niistä innostua, sillä ne eivät ole löytäneet tietään tähän uuteen laitokseen.

Uudessa laitoksessa korttien ulkoasua on päivitetty (huonompaan suuntaan, jos minulta kysytään) ja joitain yksittäisiä kortteja on päivitetty: kultakaivoksesta on tehty huonompi, kiltahallia taas on heikennetty sen verran sopivasti, että taidan omaksua muutoksen omiinkin peleihini.

Sinänsä kumpi tahansa versio on pätevä peli, mutta lisärakennukset ovat sen verran hyviä (ja riittävän yksinkertaisia, ettei niitä oikeastaan koskaan tarvitse poistaa pakasta, edes aloittelijoiden kanssa), että ne on jostain kautta hommattava ja nykyään se onnistuu helpoiten kakkoslaitoksen kanssa.

Uusin saksankielinen versio vuodelta 2018 on nimeltään Puerto Rico: Das Kartenspiel, nähtäväksi jää pysyykö englanninkielinen San Juanina vai vaihtuuko Puerto Rico: The Card Gameksi.

Sadan pelin jälkeen

Olen vuosien varrella pelannut San Juania yli sata erää niin korteilla kuin BrettSpielWeltissä. Lisäksi olen pelannut iPadilla tietokonetta vastaan varmaan toiset sata erää, näitä pelejä en ole laskenut mukaan tilastoihin.

Jo aika pian oli selvää, että pidän San Juanista enemmän kuin Puerto Ricosta: korttipelin yllätyksellisyys ja arvaamattomuus on pidemmän päälle hauskempaa kuin Puerto Ricon kaavamaisuus, jossa pelit toistuvat kerta toisensa jälkeen samanlaisina. San Juanissakin on toki kaavamaisuutensa ja varsinkin kaksinpelissä tuotantostrategia harvoin toimii huikean hyvin. Lisäksi City Hall ja Guild Hall ovat aivan ylivoimaisesti parhaat bonusrakennukset, joten toinen pitäisi saada, jos aikoo voittaa – yleensä, mutta ei toki aina.

Innostuin luonnollisesti myös Race for the Galaxystä, joka muistuttaa San Juania sangen paljon, saihan sekin alkunsa Puerto Ricon korttipeliversiona. Se on pykälää mutkikkaampi peli, etenkin lisäosiensa myötä, eikä se sitten koskaan niin isoa vaikutusta tehnyt kuin San Juan.

Enemmän innostuin The Citystä, joka on tämän peliperheen yksinkertaisin ja suoraviivaisin jäsen. Sekään ei ole nopeudestaan huolimatta päässyt vielä San Juanin pelimääriin. Ehkäpä San Juan onnistuukin tässä peliperheessä tasapainottelemaan yksinkertaisuuden ja monimutkaisuuden välillä parhaalla tavalla?

Faktat San Juanista

Suunnittelija: Andreas Seyfarth

Julkaisija: Alea, Rio Grande Games (2004, 2014)

Mutkikkuus: Jos Puerto Rico on tuttu, peruskuvio on selvä. Korttien kanssa säätämisessä on oma haasteensa, mutta melko nopeasti tämän kyllä oppii, etenkin kun kortit tulevat tutuiksi.

Onnen vaikutus: Tuuria on tietysti aina mukana, kun kortteja käsitellään, mutta toisaalta San Juanissa on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, miten paljon kortteja kädessään kierrättää. Taitava pelaaja näkee paljon laajemman siivun pakasta kuin taitamaton. Toki jos käy huono tuuri, eikä yhtään arvokasta kuutosen rakennusta tule käteen koko pelin aikana, voittaminen on vaikeaa.

Vuorovaikutus: Aika pitkälle voi pelata omaa peliään, mutta menestyäkseen täytyy vähäsen katsella, mitä muut tekevät ja optimoida roolivalintojaan sen mukaan. Suoraa, ilkeää vuorovaikutusta pelissä ei ole.

Teema: Siirtokuntateema on hyvin neutraali. Se toimii, mutta ei erityisesti vedä mukaansa.

Uudelleenpelattavuus: Uudelleenpeluuarvoa on aivan mainiosti; olen ainakin itse viihtynyt tämän parissa reilusti yli sata erää ja siihen vielä tekoälyä vastaan pelattuja varmaankin toinen mokoma.

Kieliriippuvuus: Vaatii joko apulapun tai kortteihin muoveihin sujautetut käännökset. Erilaisia kortteja on sen verran paljon, ettei niitä ihan heti ulkoa muista.

Pelaajamäärä: 2–4. Toimii kaikilla pelaajamäärillä; itse pidän eniten kaksinpelistä, vaikka tavallaan peli tuntuukin tasapainoisimmalta isommilla pelaajamäärillä, jolloin kauppatavaran tuottaminen on vähän kestävämpi strategia.

Pituus: 15–45 minuuttia, kaksinpelin varsinkin voi läiskiä läpi hyvinkin nopeasti.