Feodaaliajan Japaniin sijoittuva Samurai kuvastaa suunnittelijansa Reiner Knizian näkemystä aasialaisesta kulttuurista. Suoran voimankäytön sijasta Samurai on hyvin epäsuora peli. Pelaajien on säädeltävä voimankäyttöään,sillä liika energia tietää väsähtämistä kesken matkan, liian varovainen lähestyminen taas antaa voitot muille pelaajille.
Samurai tunnetaan kiharaisesta pisteenlaskustaan, jossa enemmistöjä lasketaan erikoisella tavalla. Sekin edustaa samantyyppistä ajattelua. Keskittyminen yhteen lajiin varmistaa, että pelaaja on mukana kilpailussa, mutta tappio on silti todennäköinen. Laaja kaiken kerääminen pudottaa sekin pelaajan pois. Tasapaino on kaikki kaikessa.
Pelin idea
Pelilauta kuvaa Japanin saaria. Kaupunkeihin on ripoteltu riisipeltoja, buddhapatsaita ja sotilaan kypäriä, jotka kuvaavat eri kastien vaikutusvaltaa. Pelaajat yrittävät kerätä näitä merkkejä asettelemalla laudalle laattoja, jotka vaikuttavat joko tiettyyn kastiin vahvemmin tai kaikkiin hivenen heikommin.
Kun joku kaupungeista ympäröidään kokonaan laatoilla, lasketaan pelaajien voima. Eniten buddhavoimaa pelannut pelaaja nappaa buddhat, eniten riisipeltoihin vaikuttavaa voimaa pelannut kerää ne ja niin edelleen.
Todella hyviä laattoja on vähän eikä kutakin laattaa voi käyttää kuin kerran, joten laattojen asettelu aiheuttaa harmaita hiuksia. Pelaajilla on sentään yksi kierrätyslaatta, jolla voi poimia aikaisemmin pelatun laatan kartalta ja laittaa sen jonnekin muualle.
Voitto ratkaistaan laskemalla enemmistöt buddhista, riisipelloista ja sotilaista. Jos saa suoraan kaksi tai kolme enemmistöä, voittaa pelin. Jos useammalla pelaajalla on yhtä monta enemmistöä, lasketaan nappuloita, mutta pelaajan keräämään enemmistöön kuuluvia nappuloita ei lasketa mukaan.
Samurai on tyylikäs peli, sekä ulkoasultaan että mekaniikoiltaan. Peli toimii myös erittäin hyvin eri pelaajamäärillä. Pelilaudan kokoa säädetään näppärällä palapelimekanismilla, joten pienemmillä pelaajamäärillä lauta on mukavasti tiiviimpi.
Vaikeustasoltaan Samurai ei ole erityisen haastava tai vaikea oppia. Ne haasteet tulevat sitten pelattaessa, osaako käyttää laattansa oikein. Samurai on pahimmillaan hermojaraastava peli, toisten pelaajien suunnitelmia kun pystyy sotkemaan radikaalisti sopivilla laatoilla.
Huomautus käännöksestä
Suomenkielisessä Samuraissa peli päättyy, kun kaikki nappulat on poistettu laudalta. Saksalaisissa säännöissä tämä on muunnelma ja perussäännöissä peli loppuu jo aikaisemmin eli kun jonkun lajin viimeinen nappula poistetaan. Kumpikin sääntö toimii, alkuperäinen lisää peliin tietysti ylimääräisen jännitystekijän ja on siksi mielestäni parempi sääntö.
Faktat Samuraista
Suunnittelija: Reiner Knizia
Julkaisija: Hans im Glück, Rio Grande Games (1998), Lautapelit.fi (2006), Fantasy Flight Games (2017)
Mutkikkuus: Säännöissä on hivenen päänvaivaa, mutta suurin mutkikkuus on parhaiden strategioiden oivaltamisessa.
Onnen vaikutus: Jokaisella pelaajalla on sama laattavalikoima, mutta laattoja on kerralla käytössä vain viisi. Tästä tulee pieni tuurielementti peliin.
Vuorovaikutus: Peli on erittäin vuorovaikutteinen, jokaisella siirrolla on paljon merkitystä toisten pelaajien tekemisille. Tässä pelissä on mahdotonta vain puuhastella omiaan.
Teema: Japanilainen tunnelma välittyy pelistä hienosti monella tasolla.
Uudelleenpelattavuus: Peli on edelleen 20 vuotta ilmestymisensä jälkeen kiinnostava ja toimiva peli, joka kestää helposti kymmeniä, jos ei satoja pelikertoja.
Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole lainkaan tekstiä.
Pelaajamäärä: 2–4.
Pituus: 30–60 min.
Go
Babylonia
Tigris & Euphrates
Yellow & Yangtze
A Game of Thrones: B’Twixt
Genial
Between Two Cities
Between Two Castles of Mad King Ludwig
Oregon
Jaipur
Carpe Diem
Small World
8 vastausta aiheeseen “Samurai”
Onko sitten käännöstä korjattu myöhemmin. Omassa suomenkielisissä säännöissä on nuo alkuperäiset lopetusmääreet.
Voi hyvin ollakin, että myöhemmissä painoksissa on korjattu, en tiedä muusta kuin alkuperäisestä laitoksesta.
Kuivan laadukkaan tasapaksua Kniziaa. Pelaan ihan mielelläni, mutta peli ei kuulu kuitenkaan suosikkeihini. En keksi pelistä mitään varsinaista vikaa. Ehkä kyse on siitä, että nautin strategisista peleistä enemmän kuin puhtaan taktisista aivoharjoituksista.
Peli taasen kuuluu omiin suosikkeihin jonka pelaa myös varsin nopeasti. Joka kerta varsin intensiivinen peli jossa joutuu seuraamaan myös mitä resursseja muut kerääväät. Tykkään. 5/5.
Omassa hiearkiassani myös reilun puolen tunnin peleistä aivan kärkipäässä. Pelaan aina kun vain kaverin tai kavereita saan. Pelin ehdottomiin etuihin kuuluukin, että se toimii hyvin kaikilla pelaajamäärillä laudan skaalautuvuuden takia.
Arkin kommenttia taktiikkaharjoituksesta en purematta niele, ainakaan jos sillä tarkoitetaan, että peli pelataan aina vuoro optimoimalla, eikä useamman vuoron yli jatkuvaa strategiaa voi harjoittaa. Pidemmän tähtäimen suunnitelmat ovat mahdollisia, ja suotavia, mutta tietysti niitä pitää pystyä muuttamaan muiden pelaajien tekemisten mukaan.
Tokihan kaikissa peleissä on myös strategisia ulottuvuuksia, mutta kyllä Samurai on enimmäkseen taktinen peli. Taktiset pelit ovat muuten kivoja, mutta minulla tapana mennä lukkoon niissä. Niin ja selvyyden vuoksi: Samurai on minusta ihan hyvä peli.
Virallisten sääntöjenhän mukaan pisteet ovat näennäisesti salaisia, mutta suosin itse varianttia, jossa pelataan avoimin pistein. Virallisin säännöin pelattuna peliin tulee liikaa ”tuuria” sen suhteen saako enemmistöjä. Erot pisteissä ovat niin pieniä, että yhdelläkin pisteellä voi olla suuri merkitys lopputuloksen kannalta.
Avointen pisteitten varianttia en ole kokeillut. Äkkiseltään kuitenkin tuntuu siltä, että peli muuttuisi tällä tavalla helpommaksi. Varsin usein pelissä on käynyt niin, että häviön syynä on virhearvio ykkösvastustajaksi koetun pelaajan resursseista. Toisaalta avoimet pisteet mahdollistavat tasaisen kamppailun resursseista, kun ei tarvitse hankkia enempää resursseja kuin on pakko. Toki laattojen nostotuurin vaikutus korostuu entisestään.
Sääntöjen mukaan (suomenkieliset) kaksinpeli tulisi pelataan avoimena ja muilla pelaajamäärillä kerättyjen kastimerkkien olla salaisia.
Mielestäni ”salamyhkäisyys” monipelissä kuuluu olennaisesti pelin mekaniikkaan ja vahvistaa hyvin pelin teemaa. Näin pelissä joutuu seuraamaan enemmän toisten tekemisiä, mikä puolestaan vaikuttaa oman taktiitan suunnitteluun.
Olen havainnut, että Samuraita pelatessa vallitsee yleensä ”japanilaisen hillitty” tunnelma, jonka taakse kätkeytyy tiukan pohdinnan ja toisten pelaajien seuraamisen aiheuttamaa jännityneisyys. Parasta Kniziaa.