Saikoro

Kahden pelattavat abstraktit pelit ovat pelityyppi, jonka joukosta löytyy valtaosa ajattomista klassikkopeleistä. Lautapelien suosion kasvu on lisännyt kiinnostusta uusien abstraktien klassikoiden kehittämiseen ja tätä yrittää myös Paul Edelsin suunnittelema Saikoro. Pelin kannessa luvataan suurellisesti, että peli on yhtä haastava kuin shakki, yhtä nopea kuin tammi ja yhtä elegantti kuin go, mutta voiko peli, jossa käytetään 62 noppaa, täyttää moiset lupaukset?

Pelin idea

Saikoro on varsin elegantin näköinen ja pelin komponentit ovat kunnossa. Peli koostuu laatikosta, jonka sisällä on 8×8 aukon kokoinen ruudukko, johon pelin 62 noppaa ja pelaajien valkoinen ja musta kuutio ovat sijoitettuina. Laatikkoa ravistamalla nopat pyörivät laatikossa. Pelaajien on näin helppo muodostaa uusi pelilauta jokaiseen peliin.

Saikoron pelaaminen on helppoa, sillä monien muiden abstraktien pelien tapaan pelissä ei ole turhan monta sääntöä opittavaksi. Pelin tarkoitus on saattaa vastustaja asemaan, jossa hän ei voi tehdä laillista liikettä omalla kuutiollaan. Valkoisen ja mustan kuution alkuasetelma on määrätty pelilaudalla etukäteen ja näistä paikoista pelaajat voivat liikuttaa kuutioitaan nopalta toiselle. Liikkumiseen on kaksi sääntöä, joista ensimmäinen on, että liikkua saa juuri niin monta askelta kuin nopan, jolle laskeudutaan, silmäluku osoittaa. Toinen liikkumista rajoittava sääntö on, että valkoisen ja mustan pelikuution on aina oltava enintään kuuden askeleen päässä toisistaan.

Kun pelaaja on päättänyt siirtonsa ja siirtää oman kuutionsa pelilaudan johonkin aukkoon, poistuu kyseisen aukon noppa pelistä. Näin ollen pelissä olevat nopat vähenevät pelin edetessä ja pelaajien liikkuminen hankaloituu. Tyhjien aukkojen yli ei myöskään voi hypätä, mikä vähentää entisestään mahdollisten liikkeiden määrää ja aiheuttaa lopulta tilanteen, jossa toinen pelaajista ei kykene siirtämään pelikuutiotaan uuteen asemaan. Pelaaja, joka ei kykene siirtämään kuutiotaan vuorollaan, häviää pelin.

Nopea ja näppärä peli kahdelle

Saikoro on mielenkiintoinen tuttavuus. Sen tapa käyttää noppia on erikoinen ja innovatiivinen – nopathan merkitsevät yleensä tuurielementin kasvua pelissä, mutta Saikoron kohdalla näin ei ole. Peli on helppo opettaa kenelle hyvänsä ja sen pelaaminen on todella nopeaa. Tämä johtaa yleensä siihen, että peliä tulee kerralla pelanneeksi useamman erän.

Sääntöjen yksinkertaisuus ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö pelissä olisi runsaasti syvyyttä; pelin alussa pelaajilla on valinnan varaa liikkeilleen enemmän kuin runsaasti ja pelin edetessä ja mahdollisuuksien vähetessä liikkuminen on visainen pähkinä purtavaksi. Edellä mainitut positiiviset ominaisuudet ovat juuri niitä, jotka tekevät klassikkopeleistä ajattomia ja sikäli Saikorolle voi ennustaa menestystä, jos peli vaan saan markkinoiden puristuksessa riittävästi tuulta purjeisiinsa.

Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että Saikoro ei aivan täytä pelilaatikon sille lupaamia ominaisuuksia. Shakki on monin verroin haastavampi kuin Saikoro, vaikka haasteita toki Saikorossakin riittää eikä peli aivan pärjää eleganttiudessa golle, vaikka peli toki hyvältä näyttääkin. Nopeus on ominaisuus, jossa Saikoro pärjää pelille kuin pelille, mutta se ei yksin vielä nosta peliä klassikoiden sarjaan. Saikoro on kuitenkin nopea ja näppärä peli, jossa on riittävästi syvyyttä, jotta sen pelaaminen on mielekästä abstrakteista peleistä nauttivien pelaajien kesken.

Faktat Saikorosta

Pituus: 10–20 min