Sagrada

Sagradan nimi viittaa Barcelonan Sagrada Familia -katedraaliin, jossa on kaiken muun hienouden joukossa myös upeita lasimaalausikkunoita. Näitä ikkunoita Sagradassa rakennellaan, joskin käytännössä kyse on vain noppien asettelemisesta ruudukkoon – Sagradalla on suunnilleen saman verran tekemistä lasimaalausten kanssa kuin Azulilla kaakelilaattojen.

Peli menestyi Kickstarterissa vuonna 2016 mukavasti ja on sittemmin päässyt laajempaankin jakeluun.

Värinoppien värvääjät

Pelaajat saavat aluksi kaksi erilaista ruudukkoa, joista valita, kumpaa lähteä rakentamaan. Ruudukot ovat kooltaan 5×4 ja sisältävät rajoituksia niihin pelattavista nopista: johonkin ruutuun pitää tulla tiettyä väriä, toiseen tiettyä silmälukua. Mitä vaikeampi ruudukko on, sitä enemmän siitä saa suosiopisteitä, joilla voi sitten helpottaa elämäänsä myöhemmin.

Varsinainen peli kestää kymmenen kierrosta. Jokaisella kierroksella pussista nostetaan tarjolle kaksi noppaa pelaajaa kohden ja lisäksi yksi ylimääräinen noppa. Noppia noukitaan edestakaisessa järjestyksessä, eli jokainen ottaa vuorollaan yhden nopan ja sitten viimeisestä pelaajasta tullaan takaisin käänteisessä järjestyksessä.

Ensimmäinen pelattu noppa täytyy pelata oman ruudukon reunoille, sen jälkeen uudet nopat on aseteltava ruudukkoon aikaisemman nopan lähelle. Ruutuihin merkittyjä rajoituksia on noudatettava ja lisäksi kahta samanväristä tai samannumeroista noppaa ei saa pelata vierekkäin. Rajoitukset eivät alkuun tunnu kovin rajoittavilta, mutta kun peli etenee, ne alkavat toden teolla ahdistaa.

Nopan ottamisen sijasta voi käyttää työkaluja. Tarjolla on kolme työkalukorttia, jotka valitaan kahdestatoista erilaisesta kortista. Niiden avulla voi esimerkiksi liikutella noppia omassa ikkunassa tai säätää noppien silmälukuja. Työkalujen käyttäminen vaatii suosiopisteitä.

Salaisia ja julkisia tavoitteita

Peli kestää kymmenen kierrosta. Jokainen kierros on samanlainen: uudet nopat pussista, noppien noukinta, seuraava kierros. Peli toki muuttaa luonnettaan edetessään, sillä kun ruudukot alkavat täyttyä, noppien sijoittelu käy yhä vaikeammaksi.

Lisävaikeutta tulee siitä, että pelkästään ruudukon täyttäminen ei riitä. Sen lisäksi on pyrittävä saamaan mahdollisimman paljon pisteitä. Pisteitä tulee julkisista tavoitteista, salaisista tavoitteista, käyttämättä jääneistä suosiopisteistä ja sakkoja ikkunan tyhjistä ruuduista.

Julkisia tavoitteita on tarjolla kolme. Ne voivat palkita esimerkiksi tietyistä numeroyhdistelmistä tai vaikkapa siitä, että ikkunan pysty­rivillä ei esiinny samaa väriä kahta kertaa. Pisteitä voi kertyä runsaasti­kin, jos onnistuu oikein hyvin noudattamaan ohjeita. Salaiset tavoitteet ovat värejä: tästä väristä pelaaja laskee keräämiensä noppien silmäluvut yhteen. Näissä pitää olla tarkkana: jos on selvää, että Jaana kerää vihreää, vihreiden kuutosten nappaaminen pelin aikana aina tilaisuuden tullen on hyvä liike.

Enenevässä määrin ahdistava peli

Sagrada on Azulin tapaan pohjimmiltaan abstrakti peli, mutta kuorrutettu sen verran mukavalla ja hyvännäköisellä teemalla, että abstraktiuden unohtaa. Peli on kuitenkin ytimeltään kuiva aivo­pähkinä, jossa pitää suunnitella asioita etukäteen – joku ajatus siitä, miten ikkunaa lähtee rakentamaan, on hyvä olla olemassa.

Täysin ennalta määrätty peli Sagrada ei kuitenkaan ole. Noppajakauma pussissa on vakio, eli erivärisiä noppia on joka pelissä sama määrä, vain se vaihtelee, missä järjestyksessä nopat pussista nousevat. Numeroiden suhteen jakauma on sen sijaan sattumanvarainen, sillä nopat heitetään kun ne noukitaan pussista. Voi siis käydä niin, että omaan suunnitel­maan vaaditaan tiettyjä numeroita, mutta niitä ei sopivassa värissä yksinkertaisesti ole tarjolla.

Asiaa voi jonkin verran auttaa työkaluilla, mutta se maksaa pisteitä, eikä sopivaa työkalua välttämättä ole tarjolla. Voi siis käydä niin, että suunnitelmat kariutuvat osittain huonoon tuuriinkin. Se loiventaa peliä jonkin verran: aina on helpompaa, kun tappiosta voi syyttää huonoa tuuria oman osaamattomuuden sijasta.

Jossain vaiheessa oli aistittavissa kilpailuasetelmaa Azulin ja Sagradan välillä. Näistä kahdesta minä valitsisin ehdottomasti Azulin. Sagradakaan ei ole huono, mutta on se luonteeltaan jotenkin ikävämpi. Sagradaa pelatessa tulee enemmän epäonnistumisen tunteita, loiventavasta noppatuurista huolimatta. Alkupelin virheet voivat kostautua lopussa. Joillekin tämä voi olla addiktoiva elementti: ”täytyy yrittää vielä uudestaan, josko seuraava kerta onnistuisi paremmin”, toisille taas lähinnä lannistava.

Suomenkielinen Sagrada

— Sampsa Ritvanen (12.4.2022)

Sagrada on saanut vuosien aikana jatkuvasti lisää tuulta alleen ja lopulta peli julkaistiin myös suomeksi keväällä 2022. Suomennos on oikein onnistunut, vaikka en osaakaan sanoa, ovatko työ­kalu­korttien lasin­käsittelytermistöt oikein. ”Foliosilitin”, ”pistooli­lasi­veitsi” tai ”juoksute­sivellin” kuulostavat kuitenkin päteviltä.

Olen Mikon kanssa eri mieltä Sagradan perusluonteesta. Minulle peli on aina tuntunut melko kepeältä ja jopa rauhoittavalta. On totta, että omat vaihtoehdot vähenevät jatkuvasti, mutta pelissä ei ole vaikea raapia kasaan jonkinlaista lasimaalausta. Jos omien kömmähdysten tai tuurin vuoksi useammat ruudut jäävät täyttämättä, niin ei muuta kuin uutta peliä tulille.

Ja kyllä tämä minusta leppoisampi tapaus on kuin Azul. Sagradassa toisten tekemisiä voi sabotoida aika rajatusti (lähinnä napata tietyn värisen nopan, jota luulee toisen keräävän). Azulissa taitava pelaaja voi tarjoilla toiselle oikein kunnon annoksen miinuspisteitä, mikä voi tehdä pelikokemuksesta julman. Pariskuntien väliseen pelailuun suosittelenkin enemmän Sagradaa.

Peli muutenkin toimii erinomaisesti kahdestaan, nelinpeli saattaa jo venyä turhankin pitkäksi. Noppien nostotuurin loiventamiseen suosittelen kuitenkin käyttämään lisäosassa ehdotettua muunnel­maa. Tällöin pelistä poistetaan jokaista noppaväriä joko neljä (kolminpeli) tai kahdeksan (kaksinpeli).

Vaikka tämänkaltaisia abstrakteja pelejä, joissa pähkäillään oman pienen alueen kimpussa, on viime aikoina ilmestynyt runsain mitoin, niin Sagradan pariin palaan mielelläni yhä uudestaan. Iso osa viehätys­voimasta nojaa noppien harteilla, joten niitä vieroksuvan kannattaa katsella muita vaihtoehtoja. Minulle Sagradan ja Azulin kaksin­kamppailu taipuu kuitenkin niukasti Sagradan puoleen, mikä on ihan hyvä meriitti.

Lisäosat

Peliin on ilmestynyt useampi lisäosa. Sagrada: 5–6 Player Expansion kasvattaa nimensä mukaisesti pelaajamäärää viiteen tai kuuteen. Tämä kuulostaa lievästi epäilyttävältä; en oikein näe, että juuri Sagrada olisi peli, jota haluaisin pelata viidellä tai kuudella pelaajalla.

Lisäksi se tarjoaa kaikille pelaajamäärille yksityiset noppapoolit, jolloin julkinen noppapooli on pienempi. Vuoro menee kerran ympäri ja vuoron aikana otetaan yksi noppa julkisesta poolista, yksi noppa omasta poolista ja lisäksi voi käyttää työkalua kerran.

Sagrada: Passion aloitti kokonaisen The Great Facades -lisä­osa­trilogian. Intohimon tärkein anti ovat uudet lasinopat. Nopat ostetaan työkalujen tapaan koristekivillä  pöydän keskeltä ja ne ovat väriltään jokereita.

Toinen moduuli tuo inspiraatiokortit, joista jokainen saa pelin alussa yhden ja ne antavat kertakäyttöisen erikoisvoiman. Mukana on myös uusia tavoitekortteja, niin kuin jokaisessa lisäosassa.

Sagrada: Life tuo mukanaan harjoittelijakortit ja mestarityönopat. Harjoittelijakortin saa, kun nopat asettaa tiettyihin kohtiin omalla laudalla (lisäosan mukana tulee myös uudet ikkunatyökortit, joihin kohdat on merkitty). Harjoittelija antaa pelaajalle erikoisvoimia, loppupisteitä tai muuta extraa.

Mestarityönopat taas vaihdetaan vähän kuin lohdutuspalkintona vuorolla saatuun tietyn väriseen tai arvoiseen noppaan. Mestari­työ­nopissa ei olekaan numeroita vaan nuolia eri suuntiin. Jos nuolten osoittamat nopat ovat samanvärisiä tai -arvoisia, saa pelin lopussa pisteitä.

Sagrada: Glory on vielä julkaisematon lisäosa, joka täydentää lisäosatrilogian. Mukana on jälleen kaksi moduulia, tällä kertaa harmaat konfliktinopat ja pioneerikortit. Harmaat nopat lisätään muiden noppien joukkoon, mutta niiden laittamisessa on omat rajoituksensa. Pioneerikortit taas ovat vähän kuin tavoitekortteja, mutta ne palkitsevat pelaajan, joka suorittaa tavoitteen ensimmäisenä.

Faktat Sagradasta

Suunnittelija: Adrian Adamescu, Daryl Andrews

Julkaisija: Floodgate Games (2017)

Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat melko yksinkertaiset. Noppien asettelussa on helppo tehdä pieniä virheitä ensialkuun, mutta jos on osaava selittäjä, peliin pääsee sisään nopeasti.

Onnen vaikutus: Noppiin liittyy tietty tuurielementti. Värien suhteen jakauma on aina vakio, mutta numeroiden suhteen vaihtelua riittää. Kaikki satunnaisuus tapahtuu kuitenkin kierroksen alkuasetteluissa ja koskettaa kaikkia pelaajia samalla tavalla.

Vuorovaikutus: Värväyspelien tapaan joskus on hyvä ottaa sitä, mitä toinen pelaaja tarvitsee. Useimmiten pitää kuitenkin ottaa sitä, mikä omiin suunnitelmiin parhaiten sopii, mutta toisinaan valintaa voi ohjata se, miten toista saa satutettua eniten.

Teema: Lasimaalausteema välittyy värikkäistä, läpinäkyvistä nopista mukavasti. Käytännössä peli on kuitenkin hyvin abstrakti.

Uudelleenpelattavuus: Vaihtelua riittää, kun erilaisia ruudukoita, tavoitteita ja työkaluja on enemmän kuin kerralla käytetään. Peli kestää kyllä toistoja.

Kieliriippuvuus: Riittää, että joku osaa selittää, miten työkalut toimivat.

Pelaajamäärä: 1–4, lisäosan kanssa 1–6.

Kesto: 30–45 minuuttia.