Rummikub

Rummikubin historia ylettyy lähes sadan vuoden päähän. Se kehitettiin alun perin 1930-luvun alussa, ja ilmestyessään vuonna 1977 Yhdysvalloissa tuli siitä sen vuoden myydyin peli.

Rummikub voitti Spiel des Jahresin vuonna 1980, ja sitä on mennyt kaupaksi yli 50 miljoonaa kappaletta. Löytyypä sitä vielä nykyisinkin lähes jokaisen marketin hyllyltä. Erilaisia versioita on julkaistu aina Rummikub Wordista Uno-Rummyyn asti. Meriittejä peliltä siis löytyy. 

Laattojen lätkintää 

Peliin kuuluu laattatelineet neljälle pelaajalle ja 106 pelilaattaa. Laatoissa on neljässä värissä numerot 1–13 (kaksi kappaletta kutakin) sekä kaksi jokeria. Pelin alussa kaikki laatat sekoitetaan numeropuoli alaspäin ja jokainen pelaaja nostaa telineeseensä 14 laattaa. Pelin tarkoituksena on päästä laatoistaan eroon ensimmäisenä. 

Vuorollaan pelaajan tehtävänä on asettaa pöytään yksi tai useampi telineessään olevista laatoista. Jos hän ei tähän kykene, on hänen nostettava uusi laatta pelaamattomien laattojen kasasta. Laattoja pelataan siten, että niitä on oltava samaa väriä peräkkäisiä numeroita (siniset numerot 3, 4 ja 5) tai eri väriä samaa numeroa (punainen, sininen ja musta 7). Laattoja on oltava aina vähintään kolme kiinni toisissaan, ja jokeri voi korvata minkä tahansa muun laatan. 

Juju on siinä, että myös pelissä olevia laattoja saa hyödyntää, kunhan vuoronsa päätteeksi kaikki pöydällä olevat laatat ovat vähintään kolmen laatan ryhmässä. Jos siis telineessäsi on laatta numero 1 ja pöydällä on laatat 2, 3 ja 4, voit liittää oman laattasi tähän ryhmään. Toisaalta, jos sinulla on laatta numero 4 ja pöydällä on laatat 1–6, voit jakaa nämä kahdeksi ryhmäksi (1–3 ja 4–6) ja liittää oman laattasi ensimmäisen ryhmän jatkoksi. Tällä tavalla pyörittelyä voi jatkaa välillä hyvinkin pitkälle. 

Jokerin käyttöön on eri painoksissa hieman eri sääntöjä. Pääperiaate on, että pöydällä olevan jokerin voi ottaa omaan käyttöönsä, jos kykenee korvaamaan sen täsmälleen sitä vastaavalla laatalla. Jokerilla voi sitten perustaa uuden ryhmän. Yhdessä ryhmässä saa kuitenkin olla kerrallaan vain yksi jokeri. 

Tuurilla vai taidolla 

Rummikub on varsin kepeä peli, jossa laattatuuri esittää melko suurta osaa. Jos laatat eivät yksinkertaisesti sovi pelipöytään, voi laattoja joutua nostelemaan monta vuoroa putkeen. Muiden pöydälle pelaamia laattoja voi myös hyödyntää vasta sen jälkeen, kun on saanut pelinsä ”avattua” pelaamalla pöytään niin paljon laattoja, että niiden summaksi tulee vähintään 30. Joskus laattoja joutuukin nostamaan pitkään, ennen kuin tämä vaatimus täyttyy. Toki tässä vaiheessa pelaajalle on voinut kertyä hyviäkin komboja telineelleen. 

Taitoa tarvitaankin hahmottamaan, miten eri laattoja voisi mahdollisesti liikutella omien laattojen pelaamiseksi. Aina ei välttämättä kannata pelata kaikkia mahdollisia laattojaan, vaan joskus on hyvä jättää joitain laattoja jemmaan seuraavaa kierrosta varten. Näin voi hieman estää sitä, ettei vastustajille kerry liikaa hyviä paikkoja omille laatoilleen. Peliä voi halutessaan pelata myös useita kierroksia, jolloin pelaajat saavat miinuspisteitä telineisiinsä jääneistä laatoista. 

Peliharrastajille Rummikub on todennäköisesti turhan tuuripitoinen. Perhepelinä se on kuitenkin edelleen ihan kelpo valinta, ja on helppoa nähdä, miksi se on noussut melkoiseen suosioon. Ihan pahimmille jäätäjille peli ei sovi, ja ohjekirjassakin mainitaan sopivaksi vuoron miettimisajaksi yhtä minuuttia. Tämä vaikuttaa varsin kohtuulliselta. Jos marketin hyllyllä on Monopolyn tai Afrikan tähden rinnalla Rummikub, kannattaa valinta kohdistaa Rummikubiin.

Rummikub korttipelinä

— Mikko Saari

Rummikubin laattajakauma vaikuttaa tarkemmalla silmäyksellä kovin tutulta: neljä väriä, numerot 1–13, jokeri, jokainen laatta tuplana. Tämähän on kaksi tavallista korttipakkaa. Niinpä Rummikubia on helppo kokeilla ennen ostamista, sen kun yhdistää kaksi tavallista korttipakkaa ja hakee säännöt netistä.

Jos pelistä innostuu enemmän, laattasetin hankkiminen on kyllä fiksu idea, sillä tavallisilla pelikorteilla pelattuna Rummikub vaatii pöytätilaa vähän turhan reippaasti ja pienikokoisempia pasianssikortteja taas ei ole niin mukava käsitellä.

Nimikin vihjaa, että Rummikub on rommipelien sukua. Rommipelit ovat alunperin ilmeisesti kiinalaisia pelejä. Niissä tavallisesti vuoron alussa nostetaan kortti, katsotaan voittaako sillä ja jos ei voita, heitetään kortti pois. Käsi on tarkoitus saada muotoiltua erilaisiksi seteiksi. Hyvä esimerkki tästä on perinteinen mahjong.

Monissa rommipeleissä – kuten Rummikubissa – olennaisempaa on päästä korteista eroon ja silloin korttiyhdistelmät voivat olla myös pelaajien yhteisiä. Pisteet ovat silloin sakkoja käteen jääneistä korteista, kun joku saa kätensä tyhjäksi.

Rummikubin sukulaisia ovat manipulaatiopelit, kuten Vatikan, Carousel ja Shanghai. Se Rummikub, jota kaupoissa nykyään myydään, muistuttaa lähinnä Vatikania (alkuperäisessä Rummikubissa oli tämän Sabra Rummikubin lisäksi American– ja International-säännöt; American ja International muistuttavat enemmän mahjongia).

Ephraim Hertzano siis keksi Rummikubin, mutta keksintöä tässä taisi olla lähinnä perinteisen kansanperinnepelin paketoiminen kaupalliseksi tuotteeksi ja korttipakan korvaaminen tiilillä.

Faktat Rummikubista 

Suunnittelijat: Ephraim Hertzano

Julkaisija: Lukuisia virallisia ja epävirallisia versioita (1977-)

Mutkikkuus: Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset, pelaamaan pääsee lähes samoin tein. 

Onnen vaikutus: Melko suuri, huonolla laattatuurilla ei pelissä pärjää. 

Vuorovaikutus: Kaikki pelaajat voivat käyttää kaikkien pöytään pelaamia laattoja. 

Teema: Abstrakteja numerolaattoja. 

Uudelleenpelattavuus: Tätä on pyöritelty jo kymmeniä vuosia, joten jotain vetovoimaista tässä on. 

Kieliriippuvuus: Ei vaadi lukutaitoa.

Pelaajamäärä: 2–4, toimii kaikilla. 

Pituus: Noin puoli tuntia erää kohden, riippuu laattajakaumasta ja pelaajien mietintätaukojen pituudesta.