Roope-setä Liikemiespeli

Milla Magia on taikonut Ankkalinnan täyteen Roope-sedän kopioita. Kuka on aito? Oikean Roope-sedän liikemiesvaistoa ei voi tietenkään kopioida, joten oikea Roope-setä on se, joka pystyy tienaamaan eniten rahaa.

Pelin idea

Roope-setä Liikemiespeli on pohjimmiltaan Monopoli-kopio, jossa kierretään pelilautaa, ostetaan osakkeita, tienataan rahaa, varotaan toisten omistamia ruutuja ja luetaan tapahtumakortteja. Pelikellona toimivat laudan keskelle kasatut kultarahat, joita pelin aikana kerätään. Kun viimeinen kultaraha siirtyy laudalta pelaajan kassaan, peli on loppu ja pelaaja, jolla on eniten rahaa, osakkeita ja kultarahoja voittaa pelin.

Pelilaudalla on erilaisia omistettavia kohteita: margariinitehdas, Ankka-Air, Pelle Pelottoman työpaja, Uutis-Ankka ja niin edelleen. Jokaisesta on tarjolla viisi osaketta. Kun ruutuun osuu, joutuu maksamaan osakkeenomistajille, jos näillä on enemmän osakkeita kohteesta kuin itsellä on. Sen jälkeen saa ostaa osakkeen.

Jokainen osake tarjoaa jonkun edun pelin aikana: esimerkiksi Ankka-Air notkistaa liikkumista, Miljardööriklubilla voi ryöstää rahaa muilta pelaajilta ja Uutis-Ankalla voi nostaa kaksi tapahtumakorttia ja valita paremman. Osakkeiden edut ovat kertakäyttöisiä, mutta jos omistaa kohteesta enemmistön eli kolme osaketta, etua saa käyttää vapaasti vaikka joka vuoro.

Pelilaudalla on myös muita ruutuja: rahantuottoruutuja, perintäruutuja joissa pääsee rokottamaan muita pelaajia ja luonnollisesti tapahtumakorttiruutuja, joissa pääsee nostamaan tapahtumakortteja. Ne taas siirtävät rahaa ja osakkeita pelaajilta toiselle, tuovat rahaa ja vievät rahaa. Kaikki on mahdollista…

Kaoottista kiusantekoa

Roope-setä on hyvin kaoottinen peli, jossa tilanteet muuttuvat nopeasti. Pelaajalla voi mennä hyvin, kunnes hän nostaa tapahtumakortin, joka määrää maksamaan 30 000 pankkiin, joka johtaa osakkeiden myymiseen ja kas, kohta pelaaja onkin aivan vailla osakkeita. Toisaalta hankkimalla runsaasti osakkeita pääsee vahvaan asemaan, josta pystyy pitämään kiinni. Pelissä on vahva rikkaat rikastuu -ilmiö ja krooniseen rahapulaan ajautuminen on helppoa.

Jotain onnea tuo se, että kultarahoista ei joudu koskaan eroon jos ei itse halua, mutta lohtu on laiha, kun rahaa ei ole ja se mitä tulee, menee välittömästi toisten pelaajien osakkeiden korvauksiin ja sattumaruutuihin. Jos jonkun osakkeen onnistuukin ostamaan, sen menettää heti, kun seuraavan kerran joutuu maksamaan jotain ja käteistä ei ole.

Tämä tietysti sopii pelin teemaan — toiset ovat Roope-setiä, toiset Aku Ankkoja — mutta ei se välttämättä niiden köyhien kannalta hauskaa ole. Pelissä on myös melko armotonta toisen pelaajan lyömistä, kiitos perintäruutujen, Miljardööriklubin ja muiden, joilla pääsee rahastamaan muita pelaajia mielivaltaisesti. Jos tätä pelaa perheen kesken, luvassa on tappelua.

Hyvää ja huonoa

Roope-setä on ristiriitainen peli. Toisaalta pelin kuvitus ja tapahtumakorttien hauskat tekstit viehättävät varmasti Ankka-fania, toisaalta peli-idea perustuu tylsästi Monopoliin ja on yksinkertaisesti aikansa elänyt. Rikkaat rikastuu -ilmiö ja pelin vahva negatiivisuus tappavat mielenkiintoa. Pelaaminen on tylsää, kun rahaa kertyy tipottain ja nekin vähät viedään pikavauhtia pois. Perhepeliksi Roope-setä onkin hätkähdyttävän negatiivinen, eiköhän tällä useampi lapsi mielensä pahoita.

Jos on Ankka-fani, joka ei välitä siitä, että rahat viedään ja mitä tahansa voi tapahtua, Roope-sedästä saa varmasti revittyä iloa irti. Ehkä jopa ennemmin aikuisten kuin koko perheen kesken. Omaan makuuni peli oli aivan liian kaoottinen ja negatiivinen melko pitkään kestoonsa nähden.

Faktat Roope-setä Liikemiespelistä

Julkaisija: Tactic (2010)

Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat melko yksinkertaiset, tosin niissä on muutama kohta, joissa on helppo mennä vikaan eikä sääntövihkosen asettelu auta asiaa.

Onnen vaikutus: Pelissä on mojovasti tuuria mukana.

Vuorovaikutus: Toisia pelaajia pääsee ja joutuu kiusaamaan, joten vuorovaikutusta riittää.

Teema: Aku Ankka -fanille teema toimii todella hyvin.

Uudelleenpelattavuus: Peli on sen verran sattumanvarainen, että vaihtelua piisaa.

Kieliriippuvuus: Korteissa on paljon tekstiä ja osa korteista on pidettävä salassa, joten lukutaitoa tarvitaan.

Pelaajamäärä: 2–6, kaksinpeli on tosin varmasti köyhä kokemus ja peli lienee parhaimmillaan 4–6 pelaajalla.

Pituus: 60–90 minuuttia.