Robinson Crusoe: Adventure on the Cursed Island

Vuonna 1719 Daniel Defoe julkaisi läpimurtoromaaninsa Robinson Crusoe. Kirja on innostanut vuosisatojen ajan lukuisia muita kirjoja, elokuvia sekä tv-sarjoja niiden kuvatessa ihmisen ja luonnon välistä kamppailua.

Nyt kirjan innoittamalla tiellä kulkee myös peliharrastajille suunnattu yhteistyöpeli Robinson Crusoe: Adventure on the Cursed Island. Nimestä huolimatta kytkökset kirjaan ovat löyhät, mutta pääajatus tuntemattomalla saarella selviytymisestä tulee pelissä vahvasti esille. Ja onpahan mukana hengailemassa myös alkuasukasystävä Perjantai.

Pelin idea

Robinson Crusoe on skenaariopohjainen peli. Tämä tarkoittaa sitä, että pelin alussa valitaan joku kuudesta eri tapahtumasta, joka määrää pelin tavoitteet. Esimerkiksi ensimmäisessä skenaariossa pelaaja haaksirikkoutuu saarelle ja päästäkseen pois hänen on kerättävä tarpeeksi puuta ja keksittävä tuli. Näin saadaan merkkikokolla viesti ulapalla liikkuvalle laivalle.

Pelaajat saavat ennen peliä myös omat roolinsa, joista jokaisella on omat erikoiskykynsä. Muun muassa sotilaan kyvyt liittyvät pitkälti metsästykseen, tutkimusmatkailijan uusien alueiden löytämiseen. Eri pelaajamäärillä mukaan saattavat tulla myös Perjantai tai uskollinen koira.

Jokainen kierros jaetaan kuuteen eri vaiheeseen. Kierroksen alussa nostetaan ensin uusi tapahtumakortti, joka tekee lähes poikkeuksetta jotain negatiivista. Mikäli ongelman ratkaisee ajoissa, saa palkkioksi jotain hyvää. Mikäli ei, joutuu kärsimään seuraukset.

Tämän jälkeen tarkastetaan joukkion moraali. Hyvämielinen ryhmä saa palkinnon, mutta huonomoraalinen joukkio joutuu, yllätys yllätys, kärsimään.

Toiminnan vuoro

Kun leirialueelta saadut resurssit on jaettu, aloitetaan itse pelin pihvi eli toimintavaihe. Tällöin Robinson Crusoe muuttuu työläistenasettelupeliksi, jossa pelaajat yhteistuumin päättävät, mihin toimintoihin työläisensä laittavat. Pelaajat voivat ratkaista tapahtumakortteja, kartoittaa saarta, metsästää, kunnostaa majaa, poimia resursseja ja rakentaa apuvälineitä. Pelin teknologiapuu on piilotettu juuri apuvälineiden rakentamiseen, jolloin tietty esine saattaa vaatia toista kaverikseen. Pelaaja voi myös vain parannella haavoja lepäämällä tai rymsteerata leiriä.

Yhteistyöpelien peruspulma on läsnä eli toimintoja on paljon, mutta aikaa vähän. Pelaajilla onkin kaksi mahdollisuutta – joko pelata varman päälle ja käyttää toimintoon kaksi työläistä tai riskeerata ja käyttää vain yhden. Kahden työläisen projekti onnistuu varmasti, yhdellä työläisellä joutuu heittämään noppia. Nopat voivat kaataa koko toiminnon, mutta myös antaa haavoja tai pakottaa nostamaan seikkailukortteja.

Toimintojen jälkeen suoritetaan säävaihe, jossa katsotaan, kuinka pahasti sää runteli seikkailijoita. Lopulta koittaa yö, jolloin pelaajat on syötettävä. Mikäli majaa ei ole vielä rakennettu, nukutaan yö kylmän taivaan alla, kunnes seuraava vuoro eli aamu hämärtää.

Kun skenaarion tehtävät täyttää annetussa ajassa, pelaajat voittavat. Mikäli yksikin pelaajista kuolee tai tehtävät jäävät tekemättä, pelaajat häviävät.

Ovelat kortit

Suurin osa eteen heitetyistä haasteista tulevat korteista, jotka toimivat mielenkiintoisesti. Kierroksen alussa nostettava tapahtumakortti tekee välittömästi jotain hallaa ja se asetetaan laudan toimintakorttiruutuun. Ruutuun mahtuu vain kaksi ongelmaa, joten kolmannen ongelmakortin tullessa vanhin kortti poistetaan laudalta ja se tekee jälleen jotain ikävää.

Nopanheitoista saatavat seikkailukortit toimivat hieman eri tavoin. Nämä kortit luetaan, mutta sen jälkeen ne sekoitetaankin ongelmapakkaan ja ne tekevät jotain ilkeää vasta noustessaan. Pelaajilla on siis joko mahdollisuus vaikuttaa kasautuviin ongelmiin tai ainakin hajua siitä, mitä tulee tapahtumaan.

Kortit antavat myös mahdollisuuden luoda tarinan tynkää. Pelaaja saattaa joutua esimerkiksi resursseja kerätessään nostamaan kortin, jossa hänen kerrotaan syöneen hedelmiä. Valitettavasti ne aiheuttavat vatsakipua ja kun kortti myöhemmin nostetaan, pelaajan on toipilaana pakko vain levätä. Näin kortit eivät ole pelkkä mekaniikkaratas, vaan väline teeman rakentamiseen.

Piinaava peli

Robinson Crusoe on erittäin vaikea peli. Peli tekee todellakin selväksi sen, kuinka julma villi luonto voi ihmisparalle olla. Iskuja satelee, kun pelaajia rankaisevat vuorollaan niin yö, saalistajat, ilmasto kuin inhimilliset epäonnistumiset. Lisäksi pelaajien on usein otettava tietoisia riskejä käyttämällä toiminnossa vain yhtä työläistä. Aika ei vaan riitä varman päälle pelaamiseen, kun työläisiä on joka pelaajalla vain kaksi.

Toisaalta luonnon julmuus sopii hyvin pelin teemaan, joka on vahvasti läsnä. Vaikka Robinson Crusoe on pohjimmiltaan hyvin suoraviivainen ja mekaaninen europeli, kaikki toiminnot käyvät järkeen. Kortitkin tarjoavat temaattisen selityksen jokaiselle tapahtumalle. Robinson Crusoen yksi suurimmista vahvuuksista onkin vahva tarinankerronnallinen ulottuvuus.

Temaattinen kuorrute vaatii yleensä runsaasti sääntöjä ja sääntöpoikkeuksia, eikä Robinson Crusoe eroa joukosta. Ensimmäiset pari peliä menevät sääntökirjaa selatessa, eikä kirjanen ole edes se kaikista selkein. Lisäksi pelissä täytyy jatkuvasti lisätä tai poistaa kortteja, nappuloita, laattoja sekä kuutioita. Näin peliaikaa ja energiaa kuluu paljon ihan pelkkään näpertelyyn.

Vaihtelu virkistää

Robinson Crusoe tekee kuitenkin monta asiaa oikein. Yhteistyöpeliksi se erottuu massasta, sillä se ei selvästi ohjaa pelaajia mihinkään tiettyyn suuntaan. Polkuja voittoon on useita, mutta kaikkea ei ehdi tekemään, joten tietty erikoistuminen on tarpeen. Tutkittavaa ja kokeiltavaa siis löytyy.

Vaihtelua pelikertojen välillä on mukavasti, sillä tapahtuma- ja seikkailukorteista vain noin kahdeksasosa käydään läpi yhden pelin aikana. Myös apuvälineet, metsästettävät eläimet, roolit ja muut tapahtumat vaihtelevat joka pelikerralla. Mukana tulevat kuusi skenaariota tuovat vielä aivan omat haasteensa ja kaksi ylimääräistä voi tulostaa ilmaiseksi netistä.

Nopat ja kortit pitävät huolta siitä, että mukana kulkee kohtalainen tuurielementti. Alleviivaten sanaa kohtalainen, peli kun antaa useita vaihtoehtoja satunnaisuuden hallintaan. Robinson Crusoesta tuleekin tässä suhteessa mieleen toinen yhteistyöpeli Ghost Stories. Molemmissa peleissä kokenut tiimi voittaa aloittelijoita useammin, oli tuuri puolella tai ei.

Lautapeliharrastajan yhteistyöpeli

Pelin kesto on raskaaksi peliksi sopiva. Jos peli on pelaajille entuudestaan tuttu, yhden erän saa pakettiin noin parissa tunnissa. Tämä on selkeästi plussaa, sillä moniin muihin temaattisiin yhteistyöpeleihin saa upotettua helposti useita tunteja. Peli myös skaalautuu erinomaisesti eri pelaajamäärille, ja sitä voi hyvällä omallatunnolla suositella myös yksinpeliksi.

Robinson Crusoeta on ehditty hehkuttaa peliharrastajien keskuudessa, eikä turhaan. Kyseessä on hieno yhteistyöpeli, joka varmasti iskee raskaiden lautapelien ystäviin. Peli kun tarjoaa sekä mukaansa tempaavaa tarinaa että haastetta ja strategista syvyyttä. Mikäli epäselvät säännöt ja komponenttien kanssa temppuilun kestää, tulee saarella viihtymään pitkän aikaa.

Faktat Robinson Crusoesta

Suunnittelija: Ignacy Trzewiczek

Julkaisija: Portal Games (2012), Z-Man Games (2013).

Mutkikkuus: Sääntöjä on paljon ja ensimmäiset pelit vaativat sääntökirjan pläräämistä. Itse pelaaminen on melko suoraviivaista.

Onnen vaikutus: Nopat ja nostetut kortit tuovat oman satunnaisuutensa peliin. Moniin tapahtumiin voi kuitenkin ennalta varautua.

Vuorovaikutus: Yhteistyöpeleissä muiden kanssa on oltava jatkuvasti tekemisissä.

Teema: Peli on hyvin temaattinen. Pelatessa todella tuntee yrittävänsä selviytyä autiolla saarella.

Uudelleenpelattavuus: Skenaarioita on useita ja yhdessä pelissä käydään läpi vain muutama kortti kaikista eri korttipakoista. Tutkittavaa ja kokeiltavaa on siis mielin määrin.

Kieliriippuvuus: Korteissa ja komponenteissa on runsaasti tekstiä, joten peli on hankittava kielellä, jonka hallitsee.

Pelaajamäärä: 1–4.

Pituus: 120 minuuttia.