Revolver

On vuosi 1892 ja Repentance Springsin pankki on juuri ryöstetty. Asialla on viheliäs Jack ”The Crow” Coltyn kopla, joka pakenee parhaillaan kohti Meksikon rajaa.

Takaa-ajoon lähtee joukko lainvartijoita johtajanaan eversti Ned McReady, joten lokoisat eläkepäivät ei ole rosvoille vielä taattu. Ehtiikö Coltyn kopla livahtaa karkuun vai nappaako McReady lainsuojattomat ajoissa?

Westerniä kahdelle

Näin vislataan käyntiin Mark Chaplinin suunnittelema kahden hengen korttipeli Revolver. Toinen pelaajista ohjaa Coltyn jengiä ja toinen McReadyn joukkoa.

Peli on jaettu viiteen taistelukenttään, joissa jokaisessa on tietty määrä kierroksia. Kierroksen aikana pelaajat pelaavat vuorollaan haluamansa kortit, minkä jälkeen verrataan tulivoimapisteitä. Jos McReadyn tulivoima on suurempi, yksi kuudestatoista rosvosta kuolee. Jos taas Coltyn tulivoima on suurempi, eikä yksikään rosvo ole kuollut kierroksen aikana, Colty saa poistaa yhden puukuution Meksikon rajalta.

Pelin alussa Meksikon rajalla on 12 kuutiota, ja mikäli Colty saa kuutiot siivottua rajalta pois, hän voittaa välittömästi. Coltyn kopla voittaa myös, mikäli ainakin itse Colty selviää kaikilta taistelukentiltä hengissä. McReady puolestaan vetää pidemmän korren,  jos hän onnistuu suolaamaan koko Coltyn jengin.

Pelaajilla on käytössään epäsymmetriset pakat, joissa on tulivoimaa (pokerichipit) sekä erilaisia jekkuja (toiminta) vastapelurin riesaksi. Tulivoimakortit pelataan taistelukentälle, kun taas toimintakortit ovat kertakäyttöisiä.

Lisäksi Colty saa pelata kullakin taistelukentällä vain kolme tulivoimakorttia kerrallaan, kun taas McReadylla tätä rajoitusta ei ole. Toisaalta osa taistelukentistä antaa Coltylle luontaista tulivoimaetua.

Runsaasti tuuria

Jotkut eivät pidä Revolverista tuurielementin vuoksi: pelaajan nimittäin täytyy selvitä niillä korteilla, joita pakasta nousee. Lisäksi esimerkiksi Dice Towerin Tom Vasel on todennut videoarvostelussaan, että Revolver ikään kuin pelaa pelaajaa, eikä pelaaja peliä.

Kritiikissä on perää, mutta on hyvä muistaa, että Revolverissa on osattava valita, milloin taistelee raivoisasti ja milloin ottaa löysemmin. Mikäli pelaa kätensä jatkuvasti tyhjäksi, vastapuoli rankaisee armotta. Jos sen sijaan malttaa kerätä voimia pari kierrosta, seuraavalla taistelukentällä on taas ruutia ranteessa.

Naamataulultaan Revolver on karski. Mistään Bangin tai Colt Expressin kaltaisesta karkkilänkkäristä ei ole kyse, vaan kuvitus tuo mieleen wanhat hyvät italowesternit.

Tässä pelissä ruuti käryää, ukkoa kaatuu ja solvaukset lentelevät puolin ja toisin. Aina ei raaka tulivoimakaan takaa turvaa, sillä yleensä pelikaveri vääntää naamalleen ilkeään hymyn ja keksii jotain todella lieroa. Juuri kun Colt kuvittelee pääsevänsä Meksikoon, McReady saattaakin kääntää pelikelloa kierroksen taaksepäin!

On selvää, että pelin tuurielementti todennäköisesti ohjaa taktiikan ystävät esimerkiksi Battle Linen pariin. Jos onnenpotku takamuksessa ei kuitenkaan haittaa, Revolver toimii mainiosti intensiivisenä puolen tunnin fillerinä.

Mikäli western ei teemana iske, kannattaa katsastaa Aliens: This Time It’s War, jossa alienit ja ihmiset taistelevat toisiaan vastaan. Revolver muistuttaa mekaniikoiltaan myös Neuroshima Convoyta, mikäli sattuu tykkäämään postapokalyptisestä tunnelmasta.

Lisäosia ja sukulaisia

Revolveriin on julkaistu viisi lisäosaa sekä yksi promokorttipaketti. Lisäosat tuovat peliin muun muassa uusia hahmoja ja toimintoja, joilla voi tuunata pakkoja pelityylilleen sopivammaksi. Mielenkiintoinen uutuus on myös se, että joitakin kortteja pelatakseen McReadyn on poistettava kuutioita Meksikon rajalta. Näin voittaminen kuutioiden siivoamisella kutkuttaa entistä enemmän rosvoja; peruspelissä kun Colt tuntuu voittavan useimmiten selviämällä rähinästä hengissä.

Lisäksi jotkut lisäosista sisältävät erilaisia moduuleita: McReady järjestää taistelukentille väijytyksiä ja Colty yrittää vapauttaa vanhaa tuttuaan linnasta. Neutraalista Frontier-pakasta puolestaan voi värvätä apuvoimia. Harmillisesti lisäosia ei saa Suomesta, mutta niitä voi hankkia esimerkiksi suoraan julkaisija White Goblin Gamesilta.

Revolverista on julkaistu myös itsenäinen jatko-osa Revolver 2: Last Stand at Malpaso. Pieniä lisäyksiä sekä eri teemaa lukuun ottamatta peli toimii lähestulkoon samoilla mekaniikoilla kuin ykkösosa. Uutta on se, että Revolver 2:ssa pokerimainen minipeli määrittää osan taistelukentistä ja lopputaistelu on brutaalimpi kuin edeltäjässä.

Kumpi rauta päätyy vyölle, riippuu siitä, minkälaisesta teemasta pitää. Ykkösessä jahdataan rosvokoplaa, kun taas kakkosessa puolustetaan köyhää kylää Seitsemän rohkean miehen hengessä.

Faktat Revolverista

Suunnittelija: Mark Chaplin

Julkaisija: White Goblin Games (2011), Stronghold Games (2012)

Mutkikkuus: Säännöt ovat periaatteessa yksinkertaiset, mutta esimerkiksi korttien symboleihin tutustuminen vaatii harjoituskierroksen.

Onnen vaikutus: Keskivertoa suurempi: pakka määrää, mitä pelaaja voi vuorollaan tehdä. Toisaalta kortteja ei kannata jatkuvasti lyödä pöytään, vaan kannattaa harkita, mihin taisteluihin panostaa.

Vuorovaikutus: Suuri. Vastapuolen tulivoima ja metkut jättävät nahkaan ikävän polttomerkin.

Teema: Vahva italowestern, jota voi höystää esimerkiksi Morriconen sävellyksillä tai synkällä countrylla. Veri ei lennä kuvituksissa, mutta viikatemiehen kyllä tuntee koputtelevan olkapäätä.

Uudelleenpelattavuus: Vaikka erilaisia taktiikoita ei ole paljon, jännitys Coltin selviytymisestä säilyy usein Meksikon rajalle saakka. Niinpä Revolverin ruudin käry ei ihan heti hälvene. Pidemmällä tähtäimellä pakkoja ehkä kannattaa maustaa lisäosilla.

Kieliriippuvuus: Korteissa on jonkin verran englanninkielistä tekstiä. Kunhan pelin sanasto ja symbolit ovat hallussa, peli etenee kuin rasvattu.

Pelaajamäärä: 2