Re:Play

Julkkispeli Celebrities on minun listoillani partypelien ykkönen. Niinpä mielenkiintoni heräsi oitis, kun kävi ilmi, että Amon julkaisema Re:Play on käytännössä uusi kaupallisesti paketoitu versio pelistä.

Itse pelihän on puhdasta timanttia, jota on vaikea pilata, mutta muuten herää kysymys, onko tässä versiossa onnistuttu tekemään jotain sen verran hyvin, että peli oikeuttaa olemassaolonsa – ja miten se pärjää vertailussa Monikersiin, joka on mielestäni paras kaupallinen tulkinta julkkispelistä.

Selitä uudestaan

Julkkispelin idea on yksinkertainen. Pelissä on rajallinen valikoima julkisuuden henkilöitä, asioita tai käsitteitä, joita yritetään selittää omille joukkuetovereille. Peli kestää kolme kierrosta ja kierrokset kestävät niin kauan, että kaikki sanat on saatu selitettyä. Joukkueet saavat pisteen jokaisesta selitetystä sanasta, sanat palautetaan takaisin pussiin ja käytetään uudestaan seuraavalla kierroksella.

Ensimmäinen kierros on ihan Aliasta: sanoja selitetään vapaamuotoisesti, ainoa rajoitus on, ettei kortin sanaa saa käyttää. Siinä, saako vaikeita sanoja ohittaa, on vähän vaihtelua; toiset sallivat, toiset eivät. Kakkoskierroksella selitetään käyttäen vain yhtä sanaa ja kolmoskierroksella ilman sanoja pelkällä pantomiimilla – Re:Play tosin kääntää perinteisen järjestyksen niin, että ensin on pantomiimi ja sitten vasta yhden sanan kierros. Kakkos- ja kolmoskierros ovat selvästi vaikeampia kuin ensimmäinen, mutta asiaa helpottaa se, että kaikki sanat ovat tässä vaiheessa jo tuttuja.

Kolmen kierroksen jälkeen eniten pisteitä kerännyt joukkue voittaa.

Keksi sanat itse

Julkkispelin kotitekoisessa versiossa pelaajat kirjoittavat arvuuteltavat sanat paperilapuille, jotka laitetaan kulhoon, josta niitä sitten vedetään. Useimmat kaupalliset versiot käyttävät kortteja, joissa on valmiit sanat: Monikersissa esimerkiksi on todella herkullisen omituisia sanoja selitettäväksi ja onneksi korteissa myös selitykset, mistä on kyse. Toisissa peleissä, kuten Time’s Up!:ssa, on pelkkiä sanalistoja vailla selityksiä.

Re:Play muistuttaa enemmän kotitekoista versiota: mukana tulee vähän valmiita sanoja, mutta paljon tyhjiä lappuja, eli tarkoitus on keksiä sanat itse. Paketista löytyy pieniä pahvilappuja, joihin sanat kirjoitetaan ja muovikuoria, joihin laput sitten kiinnitetään. Muovikuoria on tasan 40, eli sen verran on aina sanoja selitettäväksi.

Tämä on oikeastaan aika hauska toteutus. Muovikuoret ovat itse asiassa ihan toimiva idea, sillä niitä on helpompi käsitellä kuin irtonaisia paperilappuja. Tyhjiä lappuja tulee sen verran paljon, että peliä saa pelata monta kertaa ennen kuin laput loppuvat, ja sen jälkeen uusia tyhjiä lappuja on helppo tehdä itse lisää. Mukana tulee muutama arkki esimerkkisanoja.

Laatikko on epäkäytännöllisen iso, mutta jos täyttää muovikuoret valmiiksi tyhjillä lapuilla, riittää, että ottaa muovikuoret ja kangaspussin mukaan, jolloin peli vie huomattavasti vähemmän tilaa. Isoin miinus on kuitenkin kierrosten väärä järjestys: pantomiimi nyt vain kuuluu kolmanneksi ja sillä hyvä. Suosittelen lämpimästi pelaamaan niin päin, peli on paljon järkevämpi sillä tavoin pelattuna, kierrosten kuuluu vaikeutua pelin edetessä ja pantomiimi on selvästi vaikeampi kuin yhden sanan kierros.

Toimiva versio

Re:Play on oikein toimiva versio julkkispelistä. Kuten aina, peruskysymys on, mihin tätä tarvitsee, kun voi vain tehdä oman version paperilapuilla. Vastaus on tässä tapauksessa hyvin yksinkertainen: jos siltä tuntuu, niin ei mihinkään. Jos koet, että tämä on ihan turha ja itse tehty on ihan yhtä kätevä, älä osta, vaan tee itse.

Jos taas tuntuu siltä, että muovikuoret ovat hauska idea ja että laatikkoon pakattu peli on helpompi myydä peliseuralle kuin täysin tee-se-itse-versio, Re:Play voi hyvinkin olla reilun parinkympin hintansa arvoinen. Pohjimmiltaan kyse on siitä, millaiset odotukset ja mieltymykset omalla peliporukalla on.

Toinen kysymys sitten on, kummasta versiosta pitää enemmän: valmiista aihekorteista vai itse keksityistä aiheista. Oma fiilikseni on vähän ristiriitainen. Itse keksityissä aiheissa on paljon potentiaalia hyvään huumoriin, mutta se ei kyllä aina toteudu. Omassakin peliporukassani mielipiteet jakautuivat: toisten mielestä Monikersin kortit ovat huippuhauskat ja hauskojen juttujen keksiminen itse on vaikeaa tai jopa epämiellyttävää, toiset taas pitävät enemmän itse keksittyjen aiheiden henkilökohtaisuudesta.

Omia mieltymyksiään pohtimalla saa parhaiten kiinni siitä, onko Re:Play omaan makuun hyvä juttu vai ei. Jos julkkispeli on ylipäänsä vieras, kannattaa ehdottomasti kokeilla jossain muodossa, koska se on erinomainen partypeli, pelasi sitä miten tahansa.

Faktat Re:Playstä

Julkaisija: AMO, Danspil (2018)

Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat erittäin yksinkertaiset, pelaamaan pääsee ilman suurta vaivannäköä. Hyvien sanojen keksiminen voi teettää vähän enemmän työtä.

Onnen vaikutus: Tuurilla on varsin vähän sijaa.

Vuorovaikutus: Pelaajien on selitettävä asioita toisilleen, joten yhteistyötä vaaditaan ja toisten pelaajien tunteminen auttaa keksimään ymmärrettäviä vihjeitä.

Teema: Peli on täysin teematon.

Uudelleenpelattavuus: Peli on joka kerta erilainen, koska sanavalikoima vaihtuu aina.

Kieliriippuvuus: Pelaajien on oltava lukutaitoisia ja ymmärrettävä samaa kieltä, muuten menee hankalaksi.

Pelaajamäärä: 4–12. Peli toimii aivan mainiosti neljällä tai kuudella pelaajalla, isommilla porukoilla selitysvuoroja tulee aika harvoin, mikä voi olla hyvä tai huono asia näkökulmasta riippuen.

Kesto: 30–45 minuuttia.