Rattus

Rottien levittämä musta surma oli melkoinen riesa keskiajan Euroopassa — puolet eurooppalaisista kuoli. Rattus tekee aiheesta hauskan ja vauhdikkaan lautapelin, jossa pelaajat yrittävät saada oman väestönosansa kasvamaan mahdollisimman runsaasti samalla kun rotat levittävät tautia muiden pelaajien asuttamille alueille.

Rattus on pohjoismaista alkuperää: pelin takana on norjalainen aviopari Henrik ja Åse Berg. Idea Rattukseen syntyi, kun Henrik luki mustaa surmaa käsittelevän kirjan ja pariskunta totesi, ettei aiheesta ole tehty liiemmin pelejä.

Pelin idea

Pelilautana on Euroopan kartta, joka on jaettu alueisiin. Pelin alussa pelaajat laittavat laudalle omia kuutioitaan ja lisäksi jokaiselle alueelle tulee yksi rotta. Taudinkantaja-nappula aloittaa sattumanvaraiselta alueelta. Vuoronsa aikana pelaaja lisää ensin omia kuutioitaan laudalle. Kuutioita saa pelata mille tahansa alueelle yhtä monta, kuin alueella on rottia.

Sen jälkeen pelaaja siirtää taudinkantajan valitsemalleen viereiselle alueelle. Jos uudella alueella on rottia, pelaaja saa lisätä sen viereisillä alueille lisää rottia — näin tauti leviää. Lopuksi käännetään auki taudinkantajan alueella olevat rottalaatat ja poistetaan laudalta kuutioita sen mukaan, mitä laatta sanoo.

Peliä jatketaan, kunnes rotat loppuvat tai joku pelaajista saa kaikki kuutionsa laudalle. Sen jälkeen käännetään vielä kaikki rotat auki ja pelin voittaa lopulta se pelaaja, jonka kuutioita laudalla on eniten.

Erikoiskykyjä roolikorteista

Edellä on muuten hyvä selostus pelin kulusta, mutta pelin suola puuttuu: roolikortit. Pelissä on kuusi roolikorttia: kuningas, ritari, noita, munkki, maanviljelijä ja kauppias. Joka vuoro pelaaja saa ottaa yhden, joko yleisestä varastosta tai toiselta pelaajalta. Kortit pysyvät pelaajille, kunnes joku ne ottaa ja kaikkia omistamiaan kortteja saa käyttää joka vuoro.

Kortit ovat varsin käteviä: maanviljelijällä saa lisäkuutioita laudalle, kuninkaalla voi siirtää kuutioita linnaan suojaan rotilta, munkilla saa siirtää rottia, noidalla saa vilkaista rottalaattoja ja vaihtaa niiden paikkoja, ritarilla saa siirtää taudinkantajaa kauemmas ja kauppiaalla saa siirtää kuutioita alueelta toiselle.

Rooleilla on kuitenkin varjopuolensa. Rottalaatoissa on nimittäin kaksi ominaisuutta: numero ja roolien tunnukset. Numero kertoo, montako kuutiota alueella pitää olla, jotta rottapommi räjähtää ja tyhjentää aluetta, tunnukset taas kertovat keneen sattuu. Laatassa voi olla esimerkiksi maanviljelijän, kuninkaan ja kauppiaan merkit. Silloin pelaajat, joilla nämä roolit ovat, menettävät alueelta kuution. Lisäksi laatoissa on merkit M (pelaaja, jolla on enemmistö) ja A (kaikki pelaajat), joten roolitonkin pelaaja voi kärsiä tappioita. Roolien välttäminen on yhtä kaikki hyvä tapa turvata selustaansa.

Hauskaa selkäsaunomista

Rattus on kepeä peli, joka parhaimmillaan etenee nopeasti. Pelissä on paikoitellen vähänlaisesti mitään kontrollia, mutta hauskoja tilanteita siitäkin edestä. Toisia pelaajia pitää lyödä pelin aikana kylvämällä rottia ja ruttoa alueille, joilla on muiden pelaajien kuutioita. Toisaalta lyöminen on sopivan epäsuoraa, sillä alta ehtii pakoon ja rottien tehokkuus vaihtelee. Joskus käy huono tuuri ja laatat purevat pahasti, toisinaan tulee pahassa paikassa hutia ja kuutiot selviävät.

Tuuria on siis mukana runsaasti, mutta jos pelaajat eivät jäädy, peli kestää noin 20–25 minuuttia. Se on oikein sopiva kesto tälle räiskinnälle. Vielä kun laatikon kokokin on sopivan  pieni, Rattusta voi suositella lämpimästi filleriksi isompien ja vakavampien pelien väliin.

Laatikon lisäksi peli on muutenkin toimivasti tehty. Pelilauta varsinkin on näyttävä ja kätevän kompakti, roolikortit taas ehkä vähän liiankin suurikokoisia. Pieni pelilauta muuten skaalautuu pelaajamäärän mukaan, reunasta jätetään alueita pois jos pelaajia on vähemmän kuin neljä. Olen tähän mennessä kokeillut vain nelinpeliä, mutta kolminpelin luulisin toimivan ihan yhtä lailla. Kaksinpelistä en osaa sanoa, mutta veikkaan, että parempiakin kaksinpelejä löytyy.

Lisää rooleja

Pelin pahin puute on se, että rooleja on vain kuusi. Se on tylsää se, mutta onneksi apu on lähellä. Peliin on ilmestynyt Rattus: Pied Piper -lisäosa, joka tuo kaksitoista uutta roolia. Tämä on niin hieno lisä peliin, että kehotan kaikkia Rattusta ostavia ostamaan saman tien lisäosan peruspelin kaveriksi. Rattus on merkittävästi parempi peli, kun rooleissa on vähän enemmän vaihtelua.

Rattus: Africanus lisää peliin karavaaneja ja diplomaatteja ja antaa pelaajille enemmän vaikutusvaltaa taudin leviämiseen. Pelaajamäärä kasvaa kuuteen ja pelin luonne muuttuu muutenkin enemmän kuin Pied Piperin kanssa.

Rattus: Mercatus tuo peliin 12 uutta roolikorttia: käsityöläisiä, kauppiaita, varkaita, roistoja, haudanryöstäjiä ja niin edelleen. Niiden mukana peliin tulee kauppatavaraa ja rahaa, jotka tuovat uusia strategisia ulottuvuuksia. Arabian Traders -minilisäri vaatii peruspelin ja Mercatuksen ja laajentaa peliä muutamalla uudella roolilla.

Rattus: Academicus antaa mahdollisuuden päivittää peruspelin rooleja, jolloin niistä tulee vielä voimakkaampia. Mukana on yliopistot ja tapahtumakortteja, jotka tuovat peliin lisää satunnaisuutta ja kaaosta.

Faktat Rattuksesta

Pituus: 20–30 minuuttia