Race to the North Pole

Race to the North Pole on suomalaisen Playmore Gamesin debyyttijulkaisu. Peli on vauhdikas kilpajuoksu kohti pohjoisnapaa: pelin voittaa se, joka saa ensimmäisenä koko tiiminsä pohjoisnavalle. Pelissä on pari jippoa, joilla se yrittää erottua muista lautapeleistä. Pelilauta pyörii ympäri pelin aikana ja pelin seuraksi voi hankkia lisäominaisuuksia tarjoavan Dized-sovelluksen.

No, nämä erikoisuudet on jo nähty: Realm of Wonderissa oli pyörivä pelilauta ja XCOM: The Board Game tarjosi jo varsin mielenkiintoisen älylaitesovelluksen. Ei siis mitään uutta auringon alla, mutta toki kiinnostavaa on se, miten Race to the North Pole nämä ideat toteuttaa.

Boksin sisällä

Ylläolevalla videolla esitellään pelilaatikon sisältö.

Täyttä hönkää kohti pohjoista

Race to the North Pole on nimensä mukaisesti kilpajuoksu. Pelaajat aloittavat perusleireistään pelilaudan reunoilta ja yrittävät päästä navalle, joka on laudan keskellä. Pelilauta on ruudukko, jolla liikkumista rajoittavat railot. Pyörivä pelilauta liittyy railoihin: kun lauta pyörähtää, railojen järjestys muuttuu ja reitit navalle vaihtuvat.

Liikkuminen tapahtuu pelaamalla kortteja. Pelaajalla on edessään kolme korttia, joista voi pelata yhden. Kortti voi mahdollistaa liikkumista, taklaamista tai molempia. Useimmilla korteilla saa liikkua yhden askeleen suoraan tai vinoon. Taklaamaan pääsee, kun pystyy liikkumaan sopivalla kortilla samaan ruutuun toisen pelaajan nappulan kanssa. Taklattu pelaaja ottaa nappulan pois laudalta, se pääsee takaisin perusleiriin myöhemmällä vuorolla.

Pyörivä pelilauta vaikuttaa myös kortteihin: pelaajien korttikädet ovat laudalla kaikkien nähtävissä ja kun myrsky pyöräyttää lautaa, myös korttikädet siirtyvät. Reilua, etenkin kun käytettyjen korttien tilalle nostetaan uusia oman vuoron lopussa, jolloin pelaaja, joka saa vajaan käden, joutuu pelaamaan seuraavan vuoronsa ennen täydennystä.

Myrsky riippuu pelaajien korteista. Korteissa on 1–5 myrskypistettä. Kun pelatuissa korteissa on 8–12 myrskypistettä (tarkka määrä riippuu pelaajamäärästä), myrsky iskee: nostopakan päällimmäinen kortti näyttää, mihin suuntaan ja kuinka paljon pelilauta pyörähtää.

Kaaosta navalla

Race to the North Pole on kaoottinen peli. Toisia pelaajia voi häiritä taklaamalla ja myrskyn avulla. Pohjoisnavalle pääseminen edellyttää sitkeyttä, oveluutta ja tuuria. Jos vastustajilla käy huono tuuri, sinua ei saada blokattua, ja voit hipsiä rauhassa navalle – olettaen, että sinulla on sopiva kortti. Pelin aikana voi onneksi saada varusteita, joilla pohjoisnavalle pääsy helpottuu.

Minun makuuni peli oli turhauttavan satunnainen, ainakin neljällä pelaajalla. Kaksinpeli oli huomattavasti kiinnostavampi, siinä on vähemmän häiriötekijöitä ja kun nappuloitakin on enemmän perille vietäväksi, voittaminen on vähemmän kiinni siitä, että käy hyvä tuuri.

Laudanpyöritys on kuitenkin hauska juttu ja paljon olennaisemmassa roolissa kuin Realm of Wonderissa. Siitä plussaa. Mukava kierre peliin on käsikorttien siirtyminen laudan mukana. Muuten käsikortit eivät minua täysin miellytä, ne tuntuvat rajoittavan peliä aika lailla: on turhauttavaa seisoa pohjoisnavan vieressä katsomassa navalle, kun edessä nyt ei vain satu olemaan vinoliikkumisen mahdollistavaa korttia käsikortit eivät itse asiassa rajoitakaan navalle pääsyä, tarkemmalla sääntöjen luvulla navalle pääsee oikeasta suunnasta millä tahansa liikkumiskortilla.

Pelissä on hyvä oivallus siinä, että taklaaminen on sallittua pelin aikana vain kymmenen kertaa (taklaamisesta saa jäämaskilaatan palkinnoksi ja laatat loppuvat lopulta). Sen jälkeen taklata ei saa. Tämä edistää sitä, että peli myös loppuu jossain vaiheessa.

Race to the North Pole on melko kevyt peli ja suunniteltu alunperin aikuisten viihteeksi. Peli toimii myös perhepelinä. Laatikon kyljessä ikäsuositus on 7+, mikä pitää varmasti paikkansa melko hyvin, meillä yhdeksänvuotiaalla ei ollut mitään vaikeuksia pelin kanssa. Kannattaa siis kokeilla, mikäli hurja kaoottisuus ei turhauta, vaan ennemmin viihdyttää.

Dized-sovellus

Älypuhelinsovellus Dized (saatavilla ainakin iTunes Storesta ja Google Playstä) tarjoaa mahdollisuuksia pelikokemuksen muokkaamiseen. Sovelluksesta on tehty fiksusti täysin vapaaehtoinen: peli toimii aivan hienosti ilman sitäkin. Jos haluaa, sovelluksen voi ottaa käyttöön pelin piristämiseksi.

Sovelluksesta löytyy säätiedotustoiminto, joka ottaa myrskyn seuraamisen pelaajien harteilta. Kun kortti pelataan, puhelinta näpäytetään ja sovellus sanoo, iskikö myrsky. Enää pelaajien ei tarvitse itse laskea myrskypisteitä. Tällä on puolensa, mutta minusta on toisaalta tylsää, että myrskyä ei voi enää suunnitella ja käyttää edukseen, vaan se on täysin arvaamaton.

Sovelluksesta löytyy myös pelikello, johon saa säädettyä joko 30 tai 60 sekunnin ajastuksen. Jos ei saa vuoroaan tehdyksi ajan puitteissa, sen menettää ja vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle. Myös vuorojärjestyksen saa sattumanvaraiseksi.

Varustekauppa-laajennoksessa pelaajat saavat pisteitä toisten pelaajien taklaamisesta, pelilaudan jäämaskiruuduilla käymisestä ja pohjoisnavalle pääsemisestä. Pisteitä voi käyttää varustekaupassa, jossa on tarjolla vaihteleva valikoima esineitä.

Sovellus tuntui hieman tahmealta omalla iPhone 4S:lläni, sivulta toiselle liikkuminen toimi miten toimi, eikä suomenkielinen käännös ollut täydellinen. Käytännössä Dized tuntui ainakin vielä vähän tarpeettomalta, mutta sovellusta kehitetään edelleen, joten ehkäpä siitä on jatkossa enemmän iloa. Älylaiteintegraatiossa XCOM vetää kuitenkin pidemmän korren.

Faktat Race to the North Polesta

Suunnittelija: Jouni Jussila, Tommi Vainikka

Julkaisija: Playmore Games (2015)

Mutkikkuus: Säännöt ovat melko helpot. Sääntökirja tekee pelin opettelusta helppoa; jonkun asian tarkistaminen pelin aikana on sitten hieman hankalampaa. Peli tuntuu alkuun mutkikkaalta, mutta etenee lopulta oikein mukavasti.

Onnen vaikutus: Pelissä on paljon tuuria, satunnaisuutta ja kaaosta. Sitä on syytä kestää turhautumatta, muuten pelistä ei nauti.

Vuorovaikutus: Toisia pelaajia saa ja kuuluu estää taklaamalla ja ohjailemalla myrskyä sopivasti.

Teema: Pohjoisnapateema on toimiva ja pelin sarjakuvamainen kuvitus on hauskaa.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä, pelissä on paljon satunnaisuutta ja vaihtelua. Mukana tulee tyhjiä komponentteja, joilla voi tuunata peliä, jos kekseliäisyyttä riittää.

Kieliriippuvuus: Korteissa ei ole tekstiä ollenkaan.

Pelaajamäärä: 2–4

Pituus: 45 minuuttia.