Race for the Galaxy

Hyviä avaruusteemaisia pelejä saa hakea. Saksalaispeleissä scifi-teemat eivät vedä, joten scifi-juttujen tekeminen jää pääasiassa jenkkien vastuulle. Fantasy Flightiltä scifi-pelejä tuleekin, mutta niissä on usein teema kunnossa ja mekaniikat mitä sattuu. Race for the Galaxy on kuitenkin hieno, toimiva scifi-peli.

Vuonna 2007 Phoenicialla hienon paluun tehnyt Tom Lehmann on takuunimi suunnittelupuolella. Scifi-teemakin toimii kaikessa geneerisyydessään, sillä tuttuja avaruuselementtejä pelistä löytyy aivan riittävästi. Vahvaa teemaa kaipaaville peli tosin voi olla pettymys. Korteilla on toki avaruushenkiset nimet, mutta korttien nimien ja toimintojen yhteydet ovat pääasiassa varsin etäisiä. Kuvitus sentään tukee teemaa.

Videoarvostelu

Pelin idea

Race for the Galaxyssä pöytään pelataan kahdenlaisia kortteja, planeettoja ja kehityskortteja. Tavalliset planeetat ja kehityskortit maksetaan kädestä poisheitettävillä korteilla. Osan planeetoista voi valloittaa sotilasvoimalla, jolloin planeetan pelaaminen on ilmaista, kunhan vain on rakentanut riittävästi sotilaallista mahtia.

Osa planeetoista tuottaa tuotteita, joiden arvo riippuu planeetan lajista. Halvimmat ovat luonnollisesti helpoimpia tuottaa, arvokkaimpia alien-tuotteita tuottavat planeetat taas ovat melko vaikeita valloitettavia.

Sekä planeetat että kehityskortit kuluttavat tuotteita, tarjoavat erilaisia bonuksia toimintoihin ja tuovat voittopisteitä. Useimmilla korteilla on pari erilaista ominaisuutta, joten vaikka erilaisia ominaisuuksia on rajallinen määrä, jokaisella planeetalla ja kehityskortilla on omanlainen yhdistelmänsä.

Peli päättyy, kun voittopistemerkit loppuvat tai yleisemmin kun joku on pelannut pöytään 12 korttia. Peli loppuu aika nasevasti, joutokäyntiä ei ehdi olemaan. Lehmann kertookin hioneensa pelin loppuehtoa paljon ja todenneen 12 kortin olevan juuri sopiva määrä. Viimeisillä kierroksilla tilanne ehtii vielä muuttua, mutta 12 kortin kohdalla johdossa oleva voitti testeissä yleensä myös pidempään jatkuneen pelin.

Vertailulta San Juaniin on vaikea välttyä. Lehmann teki Richard Borgin kanssa oman ehdotuksensa Puerto Rico -korttipelistä ja vaikka Alea Andreas Seyfarthin peliin päätyikin, Lehmannin ideoita tuli mukaan. Nyt Lehmann on käyttänyt ideoitaan omassa pelissään, joten tutulta tuntuu.

Samanaikaista toimintaa

Vuoromekanismi muistuttaa San Juania ja Puerto Ricoa, sillä pelaajat valitsevat, mitkä vaiheet vuorosta toteutuvat. Tällä kertaa valinta tehdään kuitenkin vuoron alussa yhtä aikaa ja sen jälkeen vaiheet pelataan läpi tietyssä järjestyksessä. Vain ne vaiheet, jotka joku pelaaja on valinnut, toteutetaan. Kaikki pelaajat, jotka valitsivat tietyn vaiheen saavat bonuksen, muut tekevät vaiheen perusmuodossaan.

Tämä on nokkela ja näppärä pelimekaniikka. Yhtäaikaisuus leikkaa pelistä pois odottelua. Nopeiden pelaajien kesken pelin pelaa noin 20 minuutissa ellei nopeamminkin. Aloittelijoiden kesken kannattaa varautua 45 minuuttiin.

Race for the Galaxyn edustaman optimointipelityypin peruspiirre on vähäinen vuorovaikutus pelaajien välillä. Sama pätee tässäkin tapauksessa ja San Juaniin verrattuna toimintojen valitseminen yhtä aikaa vielä jonkin verran vähentää vuorovaikutusta.

Toisten peliä on kuitenkin seurattava, erityisesti pelattujen korttien määrää, mutta myös sitä, mitä pöytään on pelattu. Pelaajien välisen vuorovaikutuksen määrä on ainakin minun makuuni jotakuinkin kohdallaan.

Useita reittejä voittoon

Pelissä on useita eri mahdollisuuksia menestykseen. Tuotanto-kulutus-kuvion pyörittäminen tuottaa parhaassa tapauksessa runsaasti kortteja ja pisteitä. Vahva sotilasstrategia ja aggressiivinen planeettojen valloitus on nopeaa ja tehokasta, etenkin kaksinpelissä.

Kalleimmat kuuden hintaiset kehityskortit tuottavat runsaasti voittopisteitä tietyillä ehdoilla ja sopivat hyvin strategioiden viitoittamiseen. Niistä on myös apua pelin aikana, toisin kuin San Juanin ja Puerto Ricon vastaavista bonuspisterakennuksista.

Kuten San Juanissakin, Race for the Galaxyssä tarvitaan sekä joku ajatus strategiasta että runsaasti joustavuutta. Kortteja tulee, jos on tullakseen, ja kovin vahvasti tiettyihin kortteihin perustuva strategia on joustavaa strategiaa helpommin vaikeuksissa, varsinkin jos muut pelaajat huomaavat mitä on tekeillä ja panttaavat toisia hyödyttäviä avainkortteja kädessään mahdollisimman pitkään.

Tiettyä tuuripelin vikaa Racessa onkin, mutta taidon ja tuurin osuus taitaa sittenkin olla aika hyvin kohdallaan. Hyvä pelaaja voittaa kyllä varmasti useammin, mutta toisinaan kortit yksinkertaisesti kieltäytyvät yhteistyöstä tai pakka syöttää juuri oikeat kortit käteen tasaisella tahdilla.

Pelaajamäärällä ei ole suurta merkitystä pelin toimivuudelle. Kaksinpeliä voi pelata halutessaan siten, että kumpikin pelaajista voi valita planeettojen asuttamisen tai kehityskorttien pelaamisen kaksi kertaa samalla kierroksella. Tämä muuttaa peliä jonkin verran ja tekee sotilasstrategiasta vähän vahvemman. Muuten pelaajamäärä ei kummemmin vaikuta.

Tosipelaajan valinta

Race for the Galaxy on tosipelaajan peli. Helppoja pelejä on maailma täysi, mutta tämä ei ole yksi niistä. Aloittelijat ovat auttamatta hukassa, sillä korttien tunteminen on avain menestykseen ja pelistä nauttimiseen. Race for the Galaxy palkitsee ahkeran pelaajan, sillä pelissä on paljon opittavaa, mutta äkkinäisempi voi pitää peliä sekavana ja hankalana.

Korttien symboliikka on sentään erittäin onnistunutta, sillä kun eri kuviot oppii, ne välittävät tehokkaasti paljon informaatiota. Kunhan pelaa riittävän monta peliä, kortit sisäistää ja peli paljastaa kaiken kauneutensa. Ymmärrän kuitenkin niitäkin, jotka eivät viitsi nähdä tätä vaivaa — onhan helpomminkin aukeavia pelejä tarjolla aivan riittämiin.

Ongelma koskettaa tietysti kokenuttakin pelaajaa, joka pelaa vaihtelevassa seurassa, jolloin vastassa on usein aloittelijoita. Tällaiseen käyttöön Race for the Galaxy on hieman hankala, etenkin jos peliseura ei ole riittävän sitkeähenkistä. Tämä on pieni, mutta välttämätön hinta siitä, että peli jaksaa viehättää kokenutta pelaajaa vielä kymmenienkin pelien jälkeen.

Lautapeliopas julkaisee sarjan Race for the Galaxyä käsitteleviä strategia-artikkeleita. Ensimmäinen osa käsittelee pelin perusteita.

Pelistä on olemassa Windows-versio, jota voi pelata varsin pätevää tekoälyä vastaan. Lisätietoja aihetta käsittelevästä uutisesta.

Lisäosat

Pelin ensimmäinen lisäosa The Gathering Storm ilmestyi vuonna 2008. Lisäosa laajentaa pelaajamäärää molempiin suuntiin, sillä mukaan mahtuu viides pelaaja ja lisäosassa on säännöt yksinpeliin robottivastustajaa vastaan. Lisäosa toi uusia, mielenkiintoisia kortteja ja uusia pistetavoitteita, joiden hyödyllisyydestä ollaan montaa mieltä. Myöhempien lisäosien kanssa tavoitteidenkin arvo kuitenkin kasvaa.

The Gathering Storm on melko iso ja kallis sisältöönsä nähden, jos pelkästään korttien lukumäärää lasketaan, mutta uudet kortit ovat mielenkiintoisia ja fanille kyseessä on helppo ostos, etenkin kun myöhemmät lisäosat hyötyvät Gathering Stormista selvästi. Satunnaisempi pelaaja ei lisäosaa tarvitse, eikä Race for the Galaxy muutenkaan ole erityisen hyvä peli satunnaiseen pelailuun.

Vuonna 2009 ilmestynyt Rebel vs Imperium -lisäosa mahdollistaa sekin yhden lisäpelaajan, molempien lisäosien kanssa siis jopa kuusi pelaajaa. Tämän lisäosan erikoisinta antia ovat uudet, entistä suoraviivaisemmat vuorovaikutusmahdollisuudet: pelaajat voivat valloittaa planeettoja toisiltaan.

Aivan täyttä sotaa peli ei ole. Rauhanomaiset rakentajat saavat olla rauhassa, mutta jos itse rakentaa aseita, pääsee välittömästi potentiaalisten uhrien listalle. Lisäksi Imperiumilla ja kapinallisilla on kärhämää keskenään, joten jos liittoutuu toisen puolelle, toiset voivat käydä käsiksi. Lue Tom Lehmannin kirjoittama Rebel vs Imperium -esittely, jos haluat tietää lisää tästä lisäosasta.

Faktat Race for the Galaxystä

Suunnittelija: Tom Lehmann

Julkaisija: Rio Grande Games (2007)

Mutkikkuus: Pelissä on melkoinen oppimiskynnys, mutta kun korttien symbolit sisäistää, peliä on helppo pelata. Pelin sujuva opettaminen vaatii hieman harjoitusta, mutta oikealla tavalla selitettynä Race for the Galaxy ei ole vaikea opetettava.

Onnen vaikutus: Tuuritonta korttipeliä ei ole, mutta hyvin paljon riippuu pelaajien omista valinnoista. Taidolla on pelissä hallitseva osa.

Vuorovaikutus: Pelaajien välinen vuorovaikutus on vähäeleistä ja huomaamatonta. Aloittelija voi pelata sokeasti muista pelaajista piittaamatta, mutta kokemuksen myötä toisten pelaajien pelin seuraaminen käy tärkeämmäksi. Rebel vs Imperium -lisäosa tuo peliin suoraa vuorovaikutusta ja sotimista pelaajien välille.

Teema: Scifi-teema on mainio ja ammentaa monista lähteistä, viittauksia eri scifi-klassikoihin riittää. Teema on käytännössä ohuehko, mutta ainakin korttien kuvitus on tyylikästä.

Uudelleenpelattavuus: Tässä pelissä riittää pelattavaa satoihin peleihin ja lisäosat tuovat vielä lisäpotkua peliin. Race for the Galaxyä voi pelata pitkään kyllästymättä.

Kieliriippuvuus: Korteissa on jonkin verran tekstiä, mutta suurin osa toiminnoista selitetään selkeillä symboleilla.

Pelaajamäärä: 2–4, kaikki pelaajamäärät toimivat hyvin. Lisäosat laajentavat skaalaa ylöspäin.

Pituus: 20–45 min, aloittelijoiden ja hitaiden pelaajien kanssa pidempäänkin, kokeneet pelaajat voivat pelata toisaalta hyvinkin nopeasti.