Qwirkle saadaan, kun samaan peliin yhdistetään Scrabble ja Genial. Pelaajat latovat pöytään puisia laattoja, joissa on värikkäitä kuvioita, tavoitteenaan muodostaa mahdollisimman pitkiä rivejä noudattaen yksinkertaisia sääntöjä.
Idea on niin helppo ja vetävä ja peli niin viehättävä, että Qwirklelle on helppo ennnustaa menestystä. Peli onkin napsinut koko joukon palkintoja. Suomessa peli sijoittui Vuoden peli -kisassa perhesarjassa finaaliin, muista palkinnoista nimekkäimpiä ovat Spiel des Jahres, Mensa Select ja Parent’s Choice Award.
Pelin idea
Laatoissa on kuutta eri kuviota ja kuutta eri väriä. Pöydälle muodostetaan rivejä siten, että samalla rivillä saa olla joko yhtä väriä ja eri kuvioita tai yhtä kuviota ja eri värejä. Kaikki kerralla pelatut laatat on laitettava samalle riville, mutta yhdellä vuorolla voi jatkaa useampaa riviä.
Pelaaja saa pisteitä jokaisesta jatkamastaan rivistä rivin pituuden verran. Jos onnistuu luomaan kuuden laatan pituisia rivejä eli pisimpiä mahdollisia, tienaa tuplapisteet. Tätä jatketaan, kunnes joltain pelaajalta loppuvat laatat. Laatoistaan eroon päässyt saa bonuksen ja eniten pisteitä kerännyt voittaa.
Sopivan haastava
Qwirkle on miellyttävän leppoisa peli, jonka vaikeustaso on aika sopiva. Erilaisia taitotasoja on, sillä kokenut pelaaja voittaa aloittelijan melko todennäköisesti. Peliä ei tarvitse kuitenkaan pelata paljoa, kun taidot karttuvat ja pelaajat voivat kilpailla tasaväkisesti. Tuuri laattojen kanssa vaikuttaa aika paljon, mutta pelaajalle jää silti hyvä fiilis, jos onnistuu löytämään nokkelia paikkoja laatoilleen.
Valitsin Qwirklen vuoden 2008 joululahjalistalle yleissuositukseksi, sillä peli sopii hyvin monenlaiseen käyttöön. Pelin pahin puute on vaivalloinen pisteenlasku, pisteitä kertyy lähes joka siirrolla ja niiden kirjaaminen on vähän tylsää. Nokkela lainaisi pisteenlaskuun apuvälineet jostain pisteradalla varustetusta pelistä, kuten Carcassonnesta.
Qwirkle on erinomainen kaksinpeli, mutta toimii hyvin myös neljälläkin pelaajalla.
Suunnittelija: Susan McKinley Ross
Julkaisija: Mindware, Competo
Ilmestymisvuosi: 2008
Pelaajamäärä: 2-4
Pituus: 30-45 min
Azul
Niagara
Dominion – Valtakunta
Carcassonne
Kingdomino
Alhambra
Cascadia
Just One
Blokus
Keltis (Lost Cities: The Board Game)
Hanabi
Da Vincin haaste (Da Vinci Challenge)
6 vastausta aiheeseen “Qwirkle”
Qwirklen ainoa isompi miinus on jatkuva pisteenlasku, johon ei pelin mukana tule mitään apuvälineitä. Pisteiden pitäminen paperilla ei tietty ole mahdottoman suuri ongelma, mutta yllättävän paljon vaivaa siihen menee kun pisteitä ropisee jokaisella vuorolla.
Q on meikäläiselle vaan niiiin kuiva. Tämän kategorian peleistä pelaan mieluiten Genialia.
Parin pelailun jälkeen olen kallistumassa sille kannalle, että Qwirkle on enemmän tuuripeli kuin taitopeli. Parhaat ratkaisut ovat liian usein triviaaleja ja 6 pisteen bonus rivin täyttämisestä on joko liian paljon tai liian vähän. Ainakin monella pelaajalla sopivat palat ovat kädessä jollakulla useimmiten, joten omia vuoroja ei oikein voi skipata vaihtaakseen ja sopivaa metsästääkseen. Toisaalta hyvällä nostotuurilla sopivat palat ovat aina kädessä.
Pelasin yhden erän, jossa yksi pelaaja vaihtoi kerran nappuloita, muuten sai joka vuorolla vähintään 7 pistettä ja voitti nelinpelin yli 50 pisteen erolla. Käytännössä teki yli 12 pistettä enemmän kuin joka toisella pelivuorollaan. Ja ei, muut pelaajat eivät jättäneet niitä viiden mittaisia rivejä koko ajan.
Itse olen lähinnä pelannut kaksinpelejä joissa tuo tuurin osuus pysyy inhimillisenä. Ne pari kertaa useammalla pelaajalla on kyllä nostaneet täälläkin samanlaisia ajatuksia tuurin osuudesta.
Pokerimerkit ovat muuten pisteenlaskussa käteviä.
On se tuuripeli, mutta hauska tuuripeli. Minäkin olen pelannut pääasiassa kaksinpelejä, jossa se ei niin haittaa.
Mutta sanoisin, että Qwirklessä on noin kahdentasoisia pelaajia (aloittelijoita ja niitä, jotka osaavat mm. rakennella kuutosen rivejä). Esimerkiksi Genialissa taitotasoja on mielestäni useampia (aloittelija, hyökkäyspelin osaaminen, puolustuspelin osaaminen), vaikkei mistään gon tai shakin tasomääristä puhutakaan.
Yhden kaksinpelin perusteella voisi ainakin sen todeta, että laattojen vaihtamisesta on jopa hyötyä. Mutta tosiaan kun Genialiin verrataan, niin taito ja tuuri ovat ihan erilaisesa tasapainossa.