Quest for El Dorado: Golden Temples

Quest for El Dorado: Golden Templesin ilmestyminen on pelisarjalle tietynlainen päätepiste. Ravensburger julkaisi sen alunperin jo viitisen vuotta sitten. Samalla se oli myös sen aikaisista lisäosista viimeinen, sillä myynnit eivät antaneet aihetta jatkaa Quest for El Doradon tarua tätä enempää. Kun alkuperäinen peli saavutti uuden renessanssin Lautapelit.fin (ja muutaman muun julkaisijan) laitoksen myötä, Golden Templesiä ei kuulunutkaan, vaan sitä päätettiin pantata kuin kuuluisaa Graalin maljaa. Nyt fanien janoon on vastattu ja peli on ilmestyessään sarjan neljäs lisäosa.

Kyseessä on samalla itsenäinen peli, jonka voi hankkia, vaikkei omistaisi mitään muuta sarjan peliä. Tästä huolimatta en käy tarkemmin läpi pelisarjan perussääntöjä, vaan suosittelen niistä kiinnostuneita lukemaan ensin alkuperäisen Quest for El Dorado -arvostelun. Tällä kertaa keskitytään lähinnä mukana tuleviin lisäyksiin ja uudistuksiin.

Liekkimeri

Lisäosa tuo mukanaan pari ainakin näennäisesti suurta muutosta. Pelaajat eivät enää kulje reittiä lähdöstä maaliin kuin ralliautot konsanaan, vaan rata on käärmemäisen muodon sijaan ennemminkin ympyrämäinen. Radan ulkoreunoilla on temppeleitä, joista on napattava jalokivi ja palattava takaisin lähtöviivalla sijaitsevaan maaliin. Kilpajuoksua edelleen, mutta nyt vain uudella kulmalla. Tai no, uudella ja uudella, sillä lähestulkoon sama idea nähtiin jo toisessa lisäosassa eli Dangers & Muiscassa.

Toinen lisäys on uudenlainen liikeruutu eli soihtu. Soihdut toimivat täsmälleen samalla tavalla kuin aiemmat veitset, rahat ja melat, joten nyt pelissä on liikesymboleita entisen kolmen sijaan neljä. Tämä tekee liikkumisesta heti mutkikkaampaa, sillä korttikäsi on optimoitava toimimaan vaihtelevamman maaston kanssa. Soihtuja on vieläpä kartalla melkoinen määrä, lähes puolet kaikista heksoista, joten niitä tarjoavia kortteja on käytännössä pakko ostaa jossain vaiheessa.

Molemmat uudistukset toimivat, vaikka eivät olekaan mitenkään hirveän radikaaleja. Maasto on uusissa kartoissa haastavampi, mutta samalla retkeä helpottavat hieman voimakkaammat aloituspakat. Matka on myös hieman pidempi – nopeimmat valmiskartat ovat keskimäärin kahdeksan laudan mittaisia, kun peruspelissä ne vievät kuusi lautaa. Myös liikkuminen ristiin rastiin luo omat haasteensa, mutta samalla toisten estely jää paljon pienempään rooliin. Näistä kahdesta temppelit voisin jättää toisinaan pois, mutta soihturuuduista en haluaisi luopua.

Eldon kiilto silmissä

On mukana paljon muutakin. Peli esittelee muun muassa pahviset Eldo-kolikot, joita saa tietyistä korteista, vartijoista ja siitä, jos vuorolla ei tee mitään. Ne toimivat käytännössä samalla tavalla kuin Dominion: Killat -lisäosan kolikot eli niitä voi säilöä tulevia ostoja tai kolikkoliikkumisia varten. Olen aina pitänyt Killat-lisäosasta, joten Eldot toimivat yhtä lailla. Jo pelkästään se, että surkeasta vuorosta saa edes lohdutukseksi yhden Eldon, on erinomainen lisä.

Laatoilla on myös vartijaruutuja, jotka ovat hieman kenkumpia kavereita. Niiden viereen joutuvaa rangaistaan sillä, että yleensä kaikki muut pelaajat saavat jonkun edun, kuten lisänoston, kortinpoiston tai Eldon. Joillekin tämä rangaistus on Heroes & Hexes -lisäosan kirouksia lievempi paha, toisille taas kamalampi. Kirouksiin verrattuna nämä eivät kuitenkaan hidasta peliä, mikä on ihan hyvä juttu.

Tähän uuteen Golden Temples -versioon on lisätty myös muutama pienempi karttapalanen. Paaluaidat estävät pelaajan liikkeen yhdestä suunnasta, mutta eivät toisesta ja kultaheksat lisäävät kartalle ruutuja, joista saa Eldoja. Näistä minä pidän – yksinkertaisia pikkupalasia, joilla omiin karttarakennelmiin saa mukavasti lisäeloa.

Kortteja, niin paljon kortteja!

Jo useammassa lisäosa-arvostelussa olen mankunut lisää kortteja ja nyt niitä saa. Golden Temples sisältää 18 uutta korttia, joista violetteja toimintokorttejakin on seitsemän. Määrä on aika muikea, kun aiemmissa lisäosissa uudet kortit on voinut laskea yhden käden sormin. Mukana on sekä kalliita kuuden ja seitsemän kolikon hintaisia superkortteja, perinteisiä useamman symbolin “linkkuveitsiä” ja kortteja, joista saa Eldoja. Yksinkertaisia ja perushyviä kortteja siis.

Jos kortit haluaa yhdistää alkuperäiseen Quest for El Doradoon, säännöt suosittelevat pelaamaan “suurta peliä”. Tällöin kartta rakennettaan molempien pelien palasista ja lopussa odottaa vielä kaksi temppeliä. Kaikkia kortteja ei survota kerralla peliin, vaan markkinoiden yläpuolelle arvotaan 12 aloituspakkaa ja niitä täydennetään pitkin peliä.

Ratkaisussa on hyvää ja huonoa. ”Suuri peli” pidentää El Doradoa liikaa (radan pituus nyt jo noin 11 laattaa) ja korttien lisäily tekee pelistä vähemmän jouhevan, mutta satunnainen korttimarkkina on tervetullut tuulahdus. Aiempien lisäosien “lisää kuule vaan kaikki kortit peliin” -kökköily ainoastaan paisutti markkinat valtavaksi.

Itse olen jo jonkun aikaa pelannut vastaavalla muunnoksella, jossa torilaudalla ja sen yläpuolella on molemmissa vain kuusi korttia. On paljon mielekkäämpää, kun kaikki kortit eivät ole aina valittavissa ja samalla se lisää pelien välistä vaihtelua.

Kultaiset temppelit toki aiheuttavat ongelmia meille, jotka aikovat röyhkeästi yhdistellä kaikkien lisäosien laattoja ja kortteja sattumanvaraisesti keskenään. Muissa osissa soihtuja ei ole mitenkään otettu huomioon, joten soihtukortit ovat hyödyttömiä ilman soihtulaattoja ja soihtulaatat äärimmäisen vaikeita ylittää ilman soihtukortteja. Osa korteista vielä toimii selkeästi parhaiten ilman muita osia, eivätkä laudat edes esteettisesti sovi täysin yhteen. Jos nämä raamit hyväksyy, niin yhdistely muihin osiin onnistuu ja kaikkien lisäosien kanssa vaihtelua on jo niin paljon, että heikoimpia hirvittää.

Joutsenlaulu?

Tuleeko Quest for El Doradoon enempää lisäosia? Vaikea sanoa, mutta tuntuu, että nyt neljän osan jälkeen peli on melko täysi. Ihan jo fyysisestikin, sillä kaikki entinen ja nykyinen tavara ei mahdu yhteen laatikkoon kuin valikoiden. Eipä kaikkea enää voi edes nakata yhteen ja samaan peliin mukaan.

Jossain syvällä sisimmässäni olisin ehkä toivonut vielä jonkun sellaisen lisäosan, jossa korteilla tehdään todella villejä ja erikoisia kokeiluja. Tämänkin lisäosan kortit kun ovat ideoiltaan pääosin kovin tutunoloisia. Quest for El Dorado on kuitenkin pesunkestävä perhepeli ja on ymmärtänyt pysyä vankasti tontillaan.

Kaikkinensa Golden Temples on yksi parhaista lisäosista ihan pelkästään mukana tulevan tavaran määrän perusteella. Varsinkin kun lisäykset ovat vallan mukavia. Nostaisinkin sen Danger & Muiscan kanssa jaetulle ensimmäiselle sijalle, jos lisäosia alkaisin arvottamaan. Kultaiset temppelit on lisäksi tarpeeksi helppotajuinen tapaus, että se toimii hyvin ihka ensimmäisenä lisäosahankintana.

Ja kun kyseessä on itsenäinen teos, Golden Temples soveltuu myös ensimmäiseksi askeleeksi El Doradon maailmaan. En kuitenkaan lähtisi tästä osasta liikenteeseen, jos Quest for El Dorado on pelinä täysin vieras. Jos taas alkuperäinen peli on kokeiltu tai kaverilta löytyy peruspeli, niin seikkailun voi aloittaa aivan hyvin suoraan Kultaisesta temppelistä.

Faktat Quest for El Dorado: Golden Temples -pelistä

Suunnittelija: Reiner Knizia

Julkaisija: Ravensburger (2019), Lautapelit.fi (2024)

Mutkikkuus: On tässä hieman enemmän pohdittavaa kuin alkuperäisessä Quest for El Doradossa, mutta kyllä pelin vielä perhepeliksi tunnistaa.

Onnen vaikutus: Pakanrakennuspeleissä korttituurilla on aina oma osuutensa. Vartijoissa piilee myös pieni sattumanvaraisuus.

Vuorovaikutus: Toisia estellään nyt paljon vähemmän, kun pelaajat saattavat kukin pinkoa eri temppeleitä kohti.

Teema: Soihdut eivät ehkä istu viidakkoseikkailuun samalla tavalla kuin vaikkapa viidakkoveitset, mutta seikkailufiilis silti välittyy.

Uudelleenpelattavuus: Samalla viivalla peruspelin kanssa. Lisäosana tästä saa hyvin lisäkortteja ja laattoja varioimaan peruspeliä.

Saavutettavuus: Soihdut ovat väritykseltään liian lähellä kolikkolaattoja, jolloin jopa normaalinäköinen voi pikavilkaisulla sekoittaa ne toisiinsa. Paaluaidoissa myös piikkien suunnan näkeminen vaatii tarkempaa tihrustamista.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: 60 minuuttia.